Edellisessä
postauksessa kaipaamani liinavaatekaappi kuuli kutsuni. Ihan uskomatonta, mutta eilen illalla Tori.fi:tä selatessani vastaan sattui tämä kaunokainen. Täyspuinen, elämää nähnyt, puhdaslinjainen kaappi 50-luvulta. Tänään ajelimme kaappia katsomaan ja eihän sitä voinut muuta tehdä kuin ottaa sen mukaansa.
Alkuperäinen suunnitelma sijoittaa kaappi olohuoneeseen vaihtui lennossa. Tykkään kovasti olohuoneen kevyemmästä ilmeestä, enkä halua kulkuväylää (ainakaan nyt hetkeen) tukkia isolla huonekalulla. Niinpä kaappi löysi paikkansa eteisestä, jossa ennen oli Ikean Malm-lipasto (jos sellaista neljälaatikkoista olisi joku vailla, täältä löytyy!).
Kaapin päälle sopi täydellisesti Modern Art-valaisin. Olen sen saanut äidiltäni jokunen vuosi sitten joululahjaksi. Lisäksi vielä tuoksukynttilä (joka seilaa näköjään paikasta toiseen), Iittalan Nappula-kynttilänjalka ja peikonlehti. Totuushan tulee olemaan se, että tuollekin tasolle kertyy postia, puhelimet, avaimet, lompakot... No, nautitaan nyt edes pieni hetki, kun tason päällä ei ole mitään ylimääräistä.
Aiemmin seinällä oli diy-akustiikkalevyjä. Neljä vaaleanharmaalla huovalla päällystettyä maalauspohjaa. Niiden tilalle sopi mielestäni paremmin Aalto-museosta ostettu Paimio-tuoliprintti,
Valkoisen Harmajan Suvin tekemä printattu kalenteri ja kortti.
Tykkään tästä löydöstäni ihan älyttömästi. Talomme on melko suoralinjainen ja sisustus aika modernia. On ihanaa löytää uudempien huonekalujen sekaan jotakin vähän eriparista ja elämää nähnyttä. Tässäkin kaapissa on naarmu jos toinenkin ja lakkapinta on hiukan halkeillut, mutta niin pitääkin! Jos huonekalulla on takanaan yli 60 vuotta elämää, sen pitää näyttääkin siltä.
Olen ihan superiloinen tästä löydöstäni. Mitäs tuumaatte, oliko hitti vai ihan huti?
Rentoa lauantai-iltaa!
-Liina
