2013/12/04

Uusia näkökulmia

Pitkästä aikaa ehdin kotiin ennen totaalipimeyttä. Siksipä huvikseni kuvailin muutamista uusista kuvakulmista. Yleensähän sitä urautuu näkemään oman kotinsa aina samasta näkövinkkelistä joten joskus täytyy "repäistä" ja katsoa vähän eri suuntaan! Tämä sama koskee montaa muutakin asiaa kuin vain omaa kotia. Välillä on hyvä vaihtaa perinteisestä tyylistä vapaalle tai selkäuinnista vapaauintiin. Vaihtelu virkistää ja avaa usein ihan erilaisia mahdollisuuksia tehdä ja nähdä asioita.







 
Illalla lähden myös hakemaan uutta näkökulmaa "pikkujouluista". Kokoonnutaan muutaman parhaan työkaverini kanssa iltaa istumaan. Siinä porukassa näkökulmat, mielipiteet ja ajatukset vaihtuvat lennossa - ihanan virkistävää!

Leppoisaa keskiviikkoiltaa kaikille, huomennahan on muuten jo "perjantai"!

Sisustushaaveita

Haaveita pitää aina olla. Pysyy sisustajan mieli virkeänä:)
Kaikkia toiveitahan ei pysty aina toteuttamaan, mutta onneksi haaveilu on ihan ilmaista. Joskus myöhemmässä vaiheessa tämä toive toivottavasti toteutuu. Minä nimittäin haluaisin meille uudet ruokapöydän tuolit! Nykyiset ovat mustaa nahkaa (mukamas, taidettiin huijata meitä hölmöjä) kromijaloilla. "Nahka" on vain nykyään armottoman huonossa kunnossa. Jos olisi oikeaa ja aitoa, eihän se tuollaiseksi menisi. Pöh! No, halvat olivat ja tässä se taas nähtiin miten kalliiksi se halpa saattaa tulla.
Tässä kuvassa tuolit näyttävät ihan hyviltä, mutta istuinosa on todella kulunut ja "nahkan" pinta on irtoillut ja näyttää nyt todella rumalta ja epäsiistiltä.



Pöydän kaveriksi kaipaisin kuutta tuolia ja muutamaa varajakkaraa. Tuolikandidaatteja ovat seuraavat:



Kuvat lainattu täältä, täältä, täältä ja täältä.

Pahoittelen tuota kollaasin heikkolaatuisuutta, olen vähän aloittelija niiden tekemisessä:)
Ykkössuosikki tuoleista on tällä hetkellä tuo DSR. En osaa oikeastaan edes tarkemmin perustella miksi ne eniten houkuttavat. Hay:n tuoli on myös ihana, mutta mielestäni meidän ruokapöydän paikka on sen verran ahdas, etteivät noin massiiviset tuolit pääse parhaiten esille siinä. Kieltämättä sellaista olen joskus myös haaveillut, että ruokapöytä siirtyisi enemmän olohuoneen puolelle ja tuossa keittiön syvennyksesä olisikin vain pienempi (pyöreä?) pöytä. Aijai, nyt siis ollaan kuuden tuolin sijaan ostamassa vähintään kymmentä tuolia ja vielä lisäksi uutta ruokapöytää...

Tuo DSR:n materiaali olisi uskoakseni siinä mielessä hyvä, ettei tarvitsisi pelätä sen piloille menemistä (vrt. puu tai nahka). Jos kenelläkään on kokemusta kyseisistä tuoleista, otan ilolla niitä vastaan! DSR:n materiaali/muotokieli on myös sellainen, että se käy todennäköisesti melkeinpä minkä tahansa pöydän, materiaalin tai sisustuksen kanssa hyvin yksiin. Ajattelisin niin, että tässä olisi tuolit vähintään seuraavaksi 20-30 vuodeksi! Ja hei, kun jokin näyttää noin modernilta ja tyylikkäältä yli puoli vuosisataa suunnittelunsa jälkeenkin, niin täytyyhän sen olla tyylikäs myös muutaman vuosikymmenen eteenpäinkin.

Nyt siis sitkeästi säästämään, jospa näitä tuoleja saisi päivitettyä vaikka yhden kerrallaan uusiksi. Jso vaikka saisi yhden aina syntymäpäivälahjaksi, kuusi tuolia olisi kasassa ennen seuraavia pyöreitä syntymäpäiviä!

On minulla ruokailutilaan liittyvä toinenkin haave, mutta siitä sitten joskus myöhemmin;)



2013/12/02

Synttärihulinaa

Eilen juhlittiin pienimmän murusemme viisivuotissynttäreitä. Periaatteessa iisi homma: vieraina vain isovanhemmat ja kummit. Käytännössä: hirveä häsellys,säätö ja stressaantunut äiti. Homman tajuaisin, jos lopputulos olisi silmiä hivelevän kaunis. Kakut ja muut tarjottavat kuin konditoriasta ja lapset siististi kammattuina sohvalla vierekkäin vieraita odottelemassa. Koti (tässä tapauksessa mökki) puunattu ja kiiltävä. Totuushan on sitten kuitenkin jotain ihan muuta. Eli  äiti-ihminen, joka vaihtaa vaatteitaan vielä siinä vaiheessa kun ensimmäiset vieraat jo ovat saapuneet, riehuvat lapset, tarjoamukset vähän sinne päin ja vahingossa aivan törkeän vahvaksi keitetty kahvi. Ou mai... No, synttärisankarilla taisi olla hauskaa ja vieraat eivät ainakaan nukahtaneet kotimatkalla rattiin - kiitos sen kahvin.




Kakuksi sankari toivoi My Little Pony -kakkua. Muuhun ei tämän kondiittorin taidot riittäneet, kuin tökkäämään muoviponi kakun päälle. Pursotukset hoituivat mökkioloissa minigrip-pussin avulla. Täytteenä oli tummasuklaa ja valkosuklaamousset. Päällä sokerimassaa ja reunoilla tuorejuusto-kerma-suklaaseosta. Muita tarjoamuksia olivat valkosuklaa-pähkinä cookiesit, kinkkupiirakka (tämäkin sankarin oma toive) ja lasten leipomat piparit. Lisänä vielä Dumleja, Fazermintejä ja vaahtokarkkeja. Lapsilla ainakin riitti kattauksen jälkeen virtaa...


Olisipa joskus kuitenkin hauska nähdä sivusta, miten miehet (tai ne muut naiset joilta järjestelyt onnistuvat vaivatta ja helposti) homman hoitaisivat. Siis oikeasti! Ottaisin opikseni. Itselleni ainakin otti koville miettiä etukäteen mitä kaikkea rekvisiittaa (lisälautasia, kakkuvateja, lahjapaperia, korttitarpeita jne. jne) mökille pitää mukana viedä. Piti muistaa pakata ne etukäteen että miehen on ne helppo ottaa mukaan perjantaina lasten kanssa lähtiessä. Itsehän ajelin mökille suoraan työmatkalta. Muistaa kutsua vieraat ajoissa, hoitaa lahjan osto (no sieltä työreissulta käsin) ja tehdä kaikki tarjottavat hyvissä ajoin valmiiksi.  Ja olisi kiva tietää millaiset tarjottavat olisivat tarpeeksi hyvät ettei tarvitsisi jälkikäteen hävetä, mutta kuitenkin sellaiset että ne syntyvät vaivatta ja ilman stressiä. Vieraat viihtyisivät ja isäntäväki rennosti seurustelisi heidän kanssaan. Kaikilla olisi kahvia kupeissa, myös sen toisen ja kolmanne kaadon verran. Kaikki hoituisi sujuvasti.

Miehet (ainakin omani) aina toitottavat, että vähempikin riittää ja turhaan sitä aina stressaa ja liikaa tekee kaikkea... Ihan varmasti totta tuokin, mutta minä en ainakaan vielä ole keksinyt sellaista keskitietä, jolla tuo kaikki ilman pientä säätöä ja vähäistäkään hermojen kiristymistä syntyisi. No, seuraavat synttärit voisivat ehkä olla pieni testin paikka, eli joku muu (lue: mies) voisi ne järjestää. Minä ottaisin vieraita rauhassa vastaan ja en välittäisi pätkääkään siitä mitä tarjottavaa pöydässä on tai onko kahvia keitetty:)