2013/11/29

Perjantain kuulumiset

 
No hei joulu, taisit erehtyä meille jo tänään! Joulun syvin olemushan on oikeasti jotain ihan muuta kuin materiaa ja lahjoja, koristeita ja glitteriä. Mutta siltikin, on ihan vähän pakko iloita täälläkin: sain täysin yllättäen ja ennalta arvaamatta työjuttuun liittyen palkinnoksi iPadin! Voi että, olin asiasta liikuttavan riemastunut ja aidon hämmästynyt. Hihkuin riemusta ja hypin tasajalkaa silkasta ilosta. Minä, pitkälti päälle kolmekymppinen, heh. Pomot ja kollegat vähän naureskeli, mutta eipä tuo haittaa, nauretaan mulle muutenkin aika usein...


Ikeasta haalin mukaani joulurekvisiittaa, mm. kuvissa näkyvät lasipurkit joihin ensimmäiset hyasintit tökkäsin. Näyttävät hauskoilta ja juuret ovat kuin valkoista narua kerälle kiertyneenä.  Ylihuomenna onkin jo ensimmäinen adventti ja sen jälkeen saakin ihan reilusti joulu näkyä koristeissa ja kukissa.


Huominen menee pitkälti leipomispuuhissa. Lapset menevät mummolaan piparitalkoisiin ja minä yritän keksiä jotakin tarjottavaa sunnuntain synttäreille.

Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!

2013/11/27

Hotellikuolemia ja arjen oivalluksia


























Olen työmatkalla Espoossa loppuviikon ja suunnitelmissani oli käydä tänään Helsingissä keskustassa ainakin Granitissa ja Perobassa (jossa en ikinä ole vielä käynytkään!). No niin jäi suunnitelman asteelle tuo vain, sillä pysähdyin tulomatkalla Ikeassa ja taisinpa käyttää kaiken liikenevän ajan (ja rahat) jo sinne. Nyt on sitten koko talveksi kynttilöitä, taulunkehyksiä (kun vain ehtisi niihin jotakin kehystettävääkin keksiä!), lahjapaperia ja muuta paketointitarviketta sekä kaikenmaailman purkkeja ja keittiötarvikkeita (kaikki tietenkin tuikitarpeellista ja ehdottomasti suunnitellusti ostettua) auton takakontti täynnä. En siis keskustaan ehtinyt lainkaan vaan teen täällä Tapiolassa hotellikuolemaa... Huomiseksi on täysi päivä tiedossa ja illaksikin ohjelmaa, eli enpä taida huomennakaan keskustaan ehtiä. Perjantairuuhkaan en sinne myöskään taida haluta, eli ehkäpä ajelen täältä suoraan illaksi mökille. Siellä onkin viikonlopun ohjelma jo tiedossa, sillä sunnuntaina juhlitaan nuorimman tyttären viisivuotissynttäreitä! Enää vain pitäisi suunnitella ja miettiä tarjottavat, hankkia lahja ja miettiä muut käytännön jutut. Koskaan en mitään viime tinkaan jätä;)

Ihmeellisesti täällä reissun päällä tulee ikävä lapsia. Niin se vain usein on, että nähdäkseen lähelle täytyy mennä kauas. Kotoa poissa ollessa sitä taas muistaa ja ymmärtää miten rakkaita ja tärkeitä nuo pienet jatkuvasti keskenään tappelevat riitapukarit ovat <3. Välillä on siis hyvä äiti-ihmistenkin päästä/joutua pois arkisirkuksen pyörityksestä. Tällainen hotelliriutuminen saa sen normaalin iltahässäkän tuntumaan ihan houkuttelevalta vaihtoehdolta.


Kuvissa oleva lapsenmielinen asetelma syntyi Weekday carnival blogin  inspiroimana. Meillä oli viime viikonloppuna lasten kanssa tosi hauska aamupäivä, kun käytiin metsässä tarpeita etsimässä. Polun varsilta löytyi aivan mahtavia isoja kuusia, joiden maahan asti ulottuvat alaoksat muodostivat hauskoja piilopaikkoja ja "majoja". Useammin pitäisi ottaa lapset mukaan ja painua metsään. Se tekee hyvää kaikille! Kamerakin oli mukana, mutta ensimmäisiä kuvia kuvatessa tajusin akun olevan loppu. No, seuraavalla kerralla sitten...

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

2013/11/26

Survival Kit pimeään vuodenaikaan

Kovin moni, minä itse mukaan lukien, tuntuu väsähtävän ja nuupahtavan näin pimeään vuodenaikaan. Loppuvuosi kuluu lähinnä joulua ja lomaa odotellessa. Aamuisin kellon soidessa tuntuu että juurihan päänsä tyynyyn painoi, eikä vielä voi mitenkään olla aika herätä. Aamulla on tahmeaa, päivälläkin väsyttää ja illalla sohva vetää puoleensa magneetin lailla. Mitään ei jaksais eikä viittis ja kaikki tuntuu helposti ankealta.

Itselläni on pari juttua, jotka auttavat edes hiukan kaamoksen ja arjen harmauden keskellä. Tässä niistä muutama:

- Kirkasvalolamppu. Ihan ehdoton. Itse huomaan tehon, vaikka en sen valossa yleensä ehdikään oleskella aamukahvia ja lehdenlukua pidempään. Usein pidän sitä päällä illallakin, jos satun hetkisen pidempään paikallani istumaan. Olen niin hyväuninen, ettei illallakaan valossa istuskelu vaikuta nukahtamiseen.



- No se kahvi. Usein jo ajatus kahvihetkestä ja pienestä tauosta sen myötä piristää! Vaihtelua saa käyttämällä erilaisia makukahveja, nyt itselläni on käytössä hasselpähkinäkahvi. Tee, varsinkin vihreä, olisi kaiketi terveellisempää ja sitä pitäisikin yrittää juoda ainakin välillä.



- Liikunta. Vaikka kuinka väsyttäisi, välillä kannattaa raahautua lenkkipolulle/kuntosalille/ratsastamaan tai mikä nyt kenellekin se vähiten pakkopullalta tuntuva liikuntamuoto on. Itse käyn syksyisin juoksulenkeillä ja ratsastamassa, talviaikaan nautin hiihtämisestä. Tärkeää on se, ettei liikkumaan lähteminen ole liian hankalaa ja aikaa vievää. Siksipä paras kaverini liikkumisen ylläpidossa ova lenkkarit. Lenkille kun pääsee suoraan kotiovelta ja ihan mihin aikaan tahansa.


Mielestäni myös yksi iso juttu on osata nauttia pimeän vuodenajan eduista. Eli valitse tylsästä jutusta ne vähiten tylsät osiot ja revi ilo irti niistä.

- Kynttilät. Mikä onkaan tunnelmallisempaa kuin sytyttää kynttilöitä ympäri taloa ja fiilistellä vain. Ja kukapa kynttilöitä polttaisi valoisalla (no minä joskus) saati kesäaikaan, eihän ne silloin oikein miltään näytä.



- Ihana hämärä; kotona et näe koirankarvoja, pölypalleroita tai tahmeita jälkiä keittiön lattiassa! Aamulla kun lähdet kotoa, on pimeää ja sama juttu iltapäivällä kotiin tultaessa. Mahtava illuusio siitä että kotona olisi siistiä ja puhdasta. Ei tarvitse heilua ihan koko aikaa imurin tai mopin varressa. Säälimätön kevätaurinko palauttaa taas aikanaan takaisin maan pinnalle tässäkin asiassa, mutta silloin ollaankin jo menossa kohti valoa ja kevättä ja energiaa siivoamiseen löytyy ihan eri tavalla.

- Oma koti. Nauti omasta kodista ja siitä että hyvällä omallatunnolla voit jäädä neljän seinän sisälle perheen kanssa. Katsoa ehkä vähän enemmät tv:tä, kuunnella lempimusiikkia ja ottaa kupposen kuumaa.

Loppujen lopuksi pimein aika on jo ihan kohta ohi (no on, on!). Joulun jälkeen pian jo alkaa päivä pitenemään, lumi peittää (toivottavasti) maan ja tuo vielä lisää valoa. Kyllä me tästä(kin) syksystä ja talvesta selvitään. Eikä tässä kaiketi vaihtoehtoja ole, jollei ole ajatellut muuttaa jonnekin etelämmäksi;)

Ihania hämärähetkiä kaikille, ottakaahan mukillinen teetä tai kahvia ja nauttikaa olostanne!

2013/11/25

Paketteja ja yksi malttamaton lahjan odottaja

Eilen saatiin lähes kaikki jo hankitut lahjat isomman tytön kanssa paketoitua. Vielä on toki osa lahjoista ostamatta/tekemättä, mutta onneksi toistaiseksi tuntuu siltä että aikaa on hyvin eikä viime hetken paniikki ole ainakaan ihan heti iskemässä.





Paketeista tuli "aika" neutraaleja. Se oli kyllä tavoitekin, eli taidettiin paketoinnissa tyttären kanssa onnistua:)

Yksi lahja ostettiin lauantaina itsellemme. Sitä ei maltettu paketoida, vaan se otettiin eilen jo käyttöön. Iki-ihana klassikko, Sarpanevan valurautainen pata. Meillä tosiaan ei takkaa ole, joten talvisaikaan leivinuunia lämmitetään tiheästi. Uudessa padassa on hyvä haudutella erilaisia pataruokia ja onhan tuo muodollisestikin niin pätevä, että kehtaa suoraan pöytään nostaa.


Paketoinnin jälkeen illemmalla käytiin naapurissa glögillä. Kovin oli joku ollut malttamaton, sillä kolme pakettia oli poissa ollessamme avattu. Kaksi suklaista ja yksi puruluita sisältävä.
Heh, syyllistä ei taida olla vaikea arvata:


Onneksi Onni ei ollut kovin paljoa suklaita syönyt. Niiden kanssa saa pienen koiran kanssa nimittäin olla tarkkana, sillä suklaaha on koiralle myrkyllistä. Yhden xylitol-yliannostuksen Onni on jo aikoinaan saanut. Vaikka tuntuukin ihan hullulta, myös xylitol on koirille vaarallista. Onni oli varastanut täyden purkillisen lapsen xylitol-pastilleja ja syönyt niitä. Tuosta tapauksesta selvittiin onneksi säikähdyksellä hyvien kotihoito-ohjeiden turvin. Xylitolhan laskee koiran verensokerin hengenvaaralliselle tasolle jos xylitolia on syöty tarpeeksi. Onnin ikeniin hierottiin teelusikallinen hunajaa puolen tunnin välein useamman tunnin ajan. Aika vetkulaksi tuo pienen koiran laittoi, mutta onneksi tosiaan ei pahemmin sitten kuitenkaan käynyt. Melkein yhtä vaarallista on suklaa (etenkin tumma) ja näin jouluaikaan etenkin saa koiraperheissä olla tarkkana etteivät herkut joudu vääriin suihin.

2013/11/24

Salaisia puuhia


Eilisestä päivästä puolet kului kaupungilla juostessa. Tai ihan rauhallisesti, ihme kyllä, tuo reissu sujui. Mukaan lähti sitten kuitenkin koko perhe. Siihenkin nähden retken sujuminen niin hyvin oli suorastaan hämmästyttävää. Kukaan ei tainnut menettää hermojaan kertaakaan?! Ehkäpä se, että pidettiin muutama ruoka- ja kahvitauko, auttoi asiaa.
Saatiin jo osa joululahjaostoksista hoidettua, joten tänään tiedossa on  paketointitalkoiden aloittelua. Lapset ostivat muutamia lahjoja mm. toisilleen ja isovanhemmille, joten hekin pääsevät tänään salaisiin paketointipuuhiin.



Kauniiden paketointitarpeiden löytäminen tuntuu kyllä tosi vaikealta. Niitä muovisia kaikenkirjavia lahjanauhoja ja räikeitä papereita on kyllä tarjolla vaikka kuinka (onni niille jotka niistä tykkäävät!), mutta jos haikailee yhtään neutraalimpia ja luonnonmukaisempia materiaaleja, niin niiden löytäminen on kyllä työn takana. Yllä näkyvät tarvikkeet on hamstrattu viime viikon aikana monesta eri liikkeestä. Ensi viikolla saatan päästä käväisemään Ikeassa ja olen kuullut että valikoimassa olisi kivoja pakettitarpeita, joten ehkäpä käyn vielä sieltä tarjonnan katsastamassa.

Paketoiminen on kyllä jännä juttu. Jos sen jättää ihan viime tinkaan, se on todella ärsyttävää hommaa. Näin hyvissä ajoin tehtynä se on mielestäni ihan hauskaa puuhaa ja lapsetkin voi siihen hyvin osallistua.



2013/11/22

Perjantain rentoilua

 
Ihanaa, perjantai! Eilen olin pitkästä työpäivästä huolimatta reipas, ja tein viikkosiivouksen. Mielestäni viikonloppu alkaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun voi tulla rauhassa puhtaaseen ja siistiin kotiin, tehdä rauhassa vähän hyvää ruokaa ja ottaa lasillisen viiniä.
Tänään syödään leivinuunissa paistettua pizzaa, mies lupasi toimia pizzamaestrona. Leivinuunissa on vasta tuli, joten minä nälissäni aloitan herkuilla, rosmariini-merisuolakekseillä ja lasillisella ritisevän kuivaa valkoviiniä, seuranani uusin Koti ja Keittiö.
Huomiseksi suunnitteilla on vanhemman tyttären kanssa jouluostoksilla käyntiä. Ehkäpä pienemmänkin otamme mukaan. Saa nähdä lähteekö mies vai katsooko paremmaksi jäädä rauhassa kotiin...
 


Yksi suurimmista paheistani on karkin syönti. Tänään on kuitenkin perjantai, eli karkkipäivä, joten nyt en aio potea syyllisyyttä karkkeihin sortumisesta:)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

2013/11/20

Huonekuusi


Löysin viime viikolla halpahallista huonekuusen. Pakkohan se oli mukaan napata, sellaista kun jo viime talvena suunnittelin hankkivani. Olen viherkasvien kanssa ihan onneton. Hirveästä yrityksestä huolimatta kasveilla on paha taipumus ottaa ja kuolla. Syksyllä ostettu oliivipuukin on pudottanut jo noin 90% lehdistään ja saa nähdä luopuuko viimeisistäkin talven aikana. Joulukasvit ja -kukat ovat siitä kiitollisia, ettei niitä tarvitse pitää hengissä kovinkaan pitkään. Itseä ainakin alkaa viimeistään loppiaisena tympäistä amaryllikset ja muut vastaavat. Hyasintit usein kuivahtavat ihan itsekseen monesti jo ennen aattoa, joten niiden hävittämisestä ennen aikojaan ei usein huonoa omaatuntoa joudu kantamaan.

Tämä huonekuusi sen sijaan on sellainen kasvi, jonka toivoisin sinnittelevän vähän pidempään. Ihanan talvinen (ja jouluinen), mutta silti simppeli ja ei liiaksi vain yhtä tiettyä teemaa alleviivaava.
Tänään kyllä jo meinasi raukalle käydä huonosti. Yksi oksa kärysi jo ihan kunnolla. Ajattelematon äiti-ihminen oli kuvaamisen jälkeen unohtanut tarkistaa ettei kynttilät jää liian lähelle kuusta...


Kuvassa näkyvä betonipenkki on diy-tuote parhaimmillaan. Mies on sen meille jo vanhaan kotiin tehnyt. Aiemmin se oli ulkona ja senpä takia pinta on nyt aika raffi. Penkki toimiikin pääasiassa tasona erilaisille tauluille, kynttilöille ja muille sisustusesineille.
Olen yrittänyt saada miestä innostumaan enemmänkin betonijutuista, mutta toistaiseksi tulos on ollut vähän laihanlainen. Ehkä pitäisi itse kevään tullen opetella muutama perusjuttu ja alkaa väkertämään muotteja itse. Suunnitteilla olisi ainakin ruukkuja. Betonista pöydänkantakin mietittiin, mutta sekin suunnitelma on vielä täysin mietintävaiheessa.
 

Pino-kynttilänjalat ovat poistumassa tuotannosta. Harmi, sillä  mielestäni ne ovat tosi kauniit. Nimensä mukaisesti pinoamalla niistä saa koottua vaikka minkälaisia ja kokoisia kynttilänjalkoja ja asetelmia.  Harmi etten aikanaan tajunnut niitä alehinnalla enempää hankkia.


2013/11/19

Arkisia yllätyksiä



Yllätyin eilen töissä oikein kunnolla. Sain täysin ennalta arvaamatta työkaveriltani hänen itse tekemänsä mantelipiirakan! Ihan vain siitä syystä, että yhteistyö hänen kanssaan on sujunut hienosti. Olin tuosta muistamisesta todella otettu. Kunpa sitä muistaisi itsekin arjen kiireiden keskellä että pienilläkin asioilla voi ilahduttaa ystävää/työkaveria/perheenjäsentä. Kiitos, Jaakko, huomaavaisuudestasi!
 
Tänään oli isomman tyttären ratsastustunti. Oltiin siellä tyttöjen kanssa kolmestaan ja tunnin jälkeen pienempikin pääsi hevosen selkään. Oi sitä onnea! Kotona otettiin iltapalalla kunnon palat piirakkaa ja vaniljajäätelöä. Kyllä kelpasi!

2013/11/18

Fiilistelyä ja joulunodotusta


Usein mennyttä joulua jälkeenpäin miettiessä tajuaa, että parasta koko hommassa on se odotus ja etukäteisvalmistelut. Kodin koristelu vähitellen (milloin kehtaa aloittaa, missä vaiheessa saa laittaa ulos kausivalot, tarvitseeko uusia koristeita, joulukukat, kattauksen suunnittelu, paketointien suunnittelu ja toteutus jne.), joululeipomiset, korttien tekeminen, lahjojen ostaminen... Kaikki se mitä voisi ja pitäisi tehdä ihan rauhassa ja fiilistellen.
Yleensä kaikki paine ja prässi kohdistuu siihen h-hetkeen eli jouluaattoon ja kaikki sitä edeltävä aika menee helposti stressatessa ja kiirehtiessä. Kunpa tänä vuonna tajuaisi ja osaisi relata, aloittaa valmistelut ajoissa ja ottaa kaiken ilon irti joulunalusajasta. Jonka siis minä aloitan N-Y-T!


Joulun 2012 tunnelmia.
Vielä ei kotona sitä valo-oksaa kummempaa jouluista ole, ehtiihän tässä vielä. Taidan ottaa illalla lasillisen glögiä ja selailla joululehtiä läpi. Jospa sitä jonkin uuden jutun joulun koristeluihin tai jouluruokiin liittyen keksisi. Mitään maata mullistavaa en jouluun halua. Perinteet ovat tärkeitä ja tuovat ainakin itselleni joulun tunnelman. Jotain uutta ja vaihtelua sitä kuitenkin kaipaa, kunhan sitä tulee sopivassa mittakaavassa tuttuihin jouluperinteisiin nähden.
 

2013/11/17

Viikonlopun satunnaisotokset


Viikonloppuna on ihanaa kun ehtii kuvata valoisan aikaan. Mitään erityistä teemaa näillä kuvilla ei ole, kunhan kuvailin vain. Alla vanhemman tyttären tekemä isänpäivälahja joka tuotiin mökille. Sopii tänne kuin nenä päähän. Mielestäni aivan mielettömän hieno! Ja kuulemma olisi saanut valita myös ruskean laudanpätkän, mutta harmaa oli kauniimpi. Äitinsä tyttö.



Tästä kuvasta näkyy hiukan miestäkin. Yritin kovasti saada rajattua kuvaa, mutta en ihan onnistunut... Valokuvataulun olen saanut ylioppilaslahjaksi äitini enolta. Siihen täytyisikin vaihtaa valkoiset paspikset, niin olisi vähän raikkaampi tuossa paneloidulla seinällä.



Ja tässä Onni-Ponni. Omassa elementissään. Pallohullu noutaja, joka ei ole koskaan väsynyt ennen pallonheittäjää. Jaksaa siis juosta pallon perässä suurinpiirtein ikuisuuden. Ihan pöhkö tapaus.



 Ja vielä tuvasta kuva. Heh, liinasta huomaa ettei laatu ole Mustamäen torilla aina ihan priimaa. Liina on enemmän kuin kymmenen vuotta vanha, ehkä jopa viisitoista? Monessa on ehtinyt olla mukana jo. No, kelpaa tänne mökkikäyttöön paremmin kuin hyvin, eikä reunan sinnepäin -leikkaus haittaa yhtään.  Ai että tykkään tuosta raidallisesta matosta. Aiemmin pöydän alla oli ruskea lankamatto, mutta kyllähän tuo raita vaan näyttää paljon paremmalta. Omaan silmään ainakin!



Vaikka mökillä näin syksyisin ja alkutalvisin vähän satunnaisemmin olemmekin, halusin silti laittaa terassille edes muutamat talviset istutukset.



Viikonloppuun on mahtunut paljon muutakin kuin satunnaista kuvaamista. On kärrätty loput lehtikasat pihasta, mies laittanut aittaan räystäitä, lapset leiponeet pullaa mummun kanssa ja me miehen kanssa käyty juoksulenkillä. Harmittaa vain ettei ehditty valoisan aikaan saunoa. Olisin halunnut käydä järvessä pulahtamassa. Pimeällä kun en uskalla.

Tänään saimme vielä vieraiksi asuntonäytön alta karkuun tulevat vanhempani. Ja niin, kävipä pihapiirissä myös pyörähtämässä Eino:

 
Sunnuntai-ilta on muuten vähän tylsä tapaus ovella kolkuttelevan alkavan viikon takia, mutta tällä hetkellä ihan parhaat tv-ohjelmat Solsidan ja Silta pelastavat. Rentoa sunnuntai-iltaa kaikille!

2013/11/16

Perjantain pikaruoka

Tultiin mökille perjantai-iltana. Usein ruokaa pitää saada pöytään kohtuullisen nopeassa ajassa. Lapset ovat nälkäisiä eikä itsekään jaksa kovin suurta panostusta ruuanlaittoon antaa. Perjantain pikaruoaksi tehtiin prosciuttopastaa.
Lapset hiukan protestoivat (ja mieskin) ruuan tulisuutta. Laitoin sekaan aika reippaasti pastapussin mukana tullutta valmista mausteseosta enkä tietenkään tajunnut että se koostuu pääasiassa chilistä.
 
 
Päästiin siis tosi helpolla:
Sipulin ja valkosipulin ruskistaminen, kermaa, aavistus mustapippuria, mausteseosta (chili-valkosipuli) sekä prosciuttoviipaleet silputtuina.
Lopuksi keitetyt pastat sekaan ja perjantai-illan pikaruoka oli valmis! Ei ehkä mitään kaikkein kevyintä iltapalaa, mutta kerrankos sitä...



























Lisäksi vain hiukan patonkia ja tuorejuustoa. Helpolla päästiin  ja ehdittiin katsoa myös Vain elämää. Sauna lämmitettiin vasta kun lapset olivat nukkumassa. Saatiin käydä ihan rauhassa ja ilman sitä ihan hirveää säätöä mitä normaalisti saunassa käyntiin lasten kanssa liittyy.


 


2013/11/14

ONNI


Tämän blogin tarkoitus ei ole kategorioitua tiukasti mihinkään tiettyyn asiaa. Pääasiassa tekstit ja kuvat painottuvat varmasti sisustukseen, mutta kyllä sitä perusarkeakin tulee välillä näkymään.
Iso (tai no, miten sen nyt ottaa) osa arkeamme on koiramme Onni. Tärkeä osa perhettämme, ollut jo 11 vuotta! Rodultaan Onni on jackrussellinterrieri ja nimestään huolimatta hän on tytttö. Pöntöt "vanhemmat" kun olivat koiran nimen päättäneet ennen koko koiran saapumista. Eihän sitä sitten muka enää voinut vaihtaa...


Onni on lapsillemme tosi rakas. Sitä tuntuvat ikävöivän reissussa ollessaan eniten. Onneksi koiramme on lapsiin tottunut ja onkin aivan mainio apuri esimerkiksi aamuherätyksissä (hyppy sänkyyn ja naaman pesu, jaiks!). Isompi lapsista on jo avuksi koiran ulkoiluttamisessa ja hoitamisessa. Hänen vastuullaan on koulupäivän jälkeen pienen lenkin tekeminen Onnin kanssa. Saavat sitten molemmat vähän happea ja liikuntaa. Win-win -tilanne mielestäni!

Eipä sitä osaisi kuvitella elämää ilman Onnia. Tai no, yksi juttu ehkä on sellainen ei niin toivottava. Nimittäin miljoonat valkoiset karvat, joita tuosta karvapallerosta irtoaa ympäri vuoden. Ja paljon. Melkein tuntuu että kaljuksihan se kohta tulee, mutta aina vaan sitä karvaa riittää ja riittää. Sohvalle Onnilla ei ole lupa mennä, mutta annas olla, jos unohdat sohvatyynyt päiväksi paikalleen, niin taatusti sinne on kaivettu työpäivän aikana hieno pesä. Tummaan sohvaan valkoinen koirankarva ei valitettavasti maastoudu kovinkaan hyvin.

Karvanlähtöä lukuunottamatta Onni on mainio koira. Perheenjäsen muiden mukana. Karvanapa, Kananjalka (reppanalla kun tuota jalkaa on rotuunsa nähden vähän turhan paljon), Jojo, Pimpo... Rakkaalla lapsella on monta nimeä!


2013/11/12

DIY valo-oksa





Lauantaina aamusta lähdettiin lasten ja Onnin (höppänä koiramme) kanssa metsään. Tarkoituksena oli löytää sopivan käkkänä oksa askartelutarpeisiin. Ostin aiemmin viikolla hauskat pienet pallovalot ja suunnitelmissa oli väkertää oksasta ja valoista talvinen koriste olohuoneeseen. Tämähän ei siis ole mikään jouluvalo tai -koriste. Kyse on valo-oksasta tai talvioksasta!

Tarkoitus oli virittää oksa siiman avulla huomaamattomasti, mutta siima pysyi kateissa ja korvaavaksi ripustusnaruksi löytyi mustaa paperinarua. Jos jaksan, vaihdan sen myöhemmin siimaan. Todennäköisesti en jaksa...

Valot vaan oksan ympärille ja muutama pöllö vielä mukaan roikkumaan. Nämäkin siihen eläinteemaan hyvin liittyvät, heh.

Rakas siskoni kehui oksaa ja on se omasta mielestänikin ihan hauska. Lapsista pöllöt on kivoja ja oksa hieno. Niiltä saa aina positiivista palautetta vaikka kyseessä olisi kuinka pöhkö juttu tahansa. Kiva että edes jotkut näiden hömpötysteni päälle ymmärtävät:)