Sitä ei haluaisi sanoa ääneen, eikä oikeastaan edes ajatella. Syksyä nimittäin. Silti se hiipii yhä lähemmäksi. Tuoksuu sateen jälkeen ja saa pimenevässä illassa sytytetyt kynttilät lepattamaan. Haikealta tuntuu luopua kesästä, se on ollut lämmin ja lempeä. Ihana.
Pimenevien iltojen myötä kotiinkin haluaa tunnelmallisempia sävyjä. Sänkyyn petasin puhtaan valkeat pellavalakanat, mutta "päiväpeitoksi" heitin tummanharmaan pellavalakanan tuomaan särmää muuten aika vaaleasävyiseen makuuhuoneeseemme.
Vaihdoin lehmäntaljan tilalle tummemman nukkamaton. Sopii mielestäni kivasti vaalean puulattian kanssa. Petroolinsininen torkkupeitto on ollut kesätauolla, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä kaivaa se jälleen esiin. Vielä kun ehtisi päiväunia sen alla joskus nukkua...
Hain lähikukkakaupasta (no niinkuin täällä olisi enemmänkin niitä, hehe) harsokukkia. Ennen inhosin niitä, mutta yksinään näyttävät nyt kauniilta.
Huomenna juhlitaan pienimuotoisesti mieheni syntymäpäiviä. Pitääkin tästä lähteä imurin varteen ja petailemaan vierasvuoteita valmiiksi. Tiramisu ja sämpylät odottelevat myös tekijäänsä. Pyykkivuori on onneksi selätetty jo, joten eiköhän tästä ihan ihmisten ajoissa selvitä.
Ihanaa viikonloppua!
-Liina


























