Vaihtelua olohuoneessa

Inspiroiva ja ihana Pihkala-blogin postaus sai minutkin pyöräyttämään olohuoneen järjestystä uusiksi. Olohuoneemme on aika hankalan mallinen, eikä ehjiä seiniä oikeastaan ole yhtään. On ovea, ikkunaa, portaikkoa ja terassin ovia. Iso kulmasohva rajoittaa myös mahdollisuuksia, mutta onpahan ainakin kaksi ihan kohtuullisesti toimivaa vaihtoehtoa tämänkin sohvan kanssa. Aiemmin olohuonehan näytti tältä.

Nahkainen nojatuolimme on mielestäni yksi olohuoneemme näyttävimpiä juttuja, ja se kyllä nousee parhaiten esille vaaleaa ja paljasta seinää vasten. Kuten se siis oli aiemmin. Nyt se on vähän sivuroolissa ja huomaamaton, jää jollakin tavalla varjoon mielestäni. Toisaalta sohvamme on hiukan vääräkätinen asemoituna tuohon ikkunan eteen ja tuntuu että se blokkaa koko olohuoneen kaikessa massiivisuudessaan. Eli näissä molemmissa vaihtoehdoissa on sekä hyvät että huonot puolensa. Nyt jälkikäteen harmittelen, etten tajunnut ottaa kuvaa tv-huoneen suunnalta. Sekin nimittäin näyttää aika erilaiselta kun sohva ei ole ikkunoiden tiellä. Ehkäpä ensi viikolla ehdin tuonkin näkymän kuvaamaan.

Sohvalla on nyt paljon mukavampi istua. Näkymä on sekä isoista ikkunoista takapihalle (paras maisema löytyy ehdottomasti sieltä) että toisaalta ruokailutilaan ja keittiöön päin. Ehkäpä nyt pidän tämän järjestyksen hetken aikaa, vaikka en kyllä osaa sanoa onko se kahdesta vaihtoehdosta parempi vai huonompi. Tällainen sisustaminen on kyllä tosi kiitollista (etenkin mieheni mielestä), sillä se ei maksa euroakaan. Ja tulipahan taas imuroitua kunnolla myös sohvan sekä ison ja painavan maton alta. ;)

Loppuun laitan vielä sisääntulonäkymän, joka ei olekaan tainnut koskaan kunnolla blogissa näkyä. Pysähdyin aamupäivän auringon paistaessa hetkeksi ihailemaan valoisaa eteistä. Yleensä se on aika pimeä (pohjoisen puolella), eikä aamupäivän auringon tuomasta valoisuudesta arkisin oikein pääse nauttimaan. Talomme arkkitehti on ollut kaukaa viisas, ja jo yli kymmenen vuotta sitten on tehnyt sellaisen sisääntulon, josta näkee "talon läpi".

Reipasta viikon alkua!

-Liina

Kampasimpukkarisotto

Viikonloppuisin ruuanlaittoon voi panostaa hitusen arkipäiviä enemmän. Tosin eipä tämäkään risotto muutamaa kampasimpukkaa kummempaa vaatinut ja valmistuikin ihan sukkelaan. Huomasin pakastimeen jääneen vielä useamman pussillisen suppilovahveroita ja kiireestihän ne pitää hyödyntää. Toivon ainakin että uutta satoa saisi jo lähiviikkoina säilöttyä.

Kampasimpukkarisotto:

kampasimpukoita
suppilovahveroita tai muita sieniä
sipulia
valkosipulia
parmesanjuustoa
tuoreita yrttejä (ruohosipulia, lehtipersiljaa, timjamia)
lime
risottoriisiä
kasvislientä

Kuullosta sipulit oliiviöljyssä. Jos käytät tuoreita sieniä, lisää nekin pannulle. Lisää myös risottoriisi sipuleiden sekaan kuullottumaan. Itse käytin pakastettuja, valmiiksi höyrytettyjä sieniä, joten ne lisäsin joukkoon risoton kypsennyksen loppuvaiheilla vasta.
Lisää pienissä erissä kasvislientä ja anna kiehua hiljakseen kunnes riisi on sopivan kypsää ja risoton koostumus toivomasi mukainen.
Yrtit kannattaa silputa joukkoon vasta valmistuksen loppuvaiheessa, näin ainakin itse tykkään tehdä.
Oman maun mukaan sekaan vielä hienoksi raastettua parmesanjuustoa, limemehua sekä raastettua kuorta, pippuria ja tarvittaessa suolaa.

Kun risotto on juuri ja juuri valmista, paista kampasimpukoita hetkinen kuumalla pannuilla oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Lapset vierastavat kampasimpukan makua jostakin syystä. Mielestäni se on tosi mietoa, mutta näköjään lapsen suuhun rakenne ja maku ei ole kaikista sopivin. Isompi alkaa nyt vähitellen makuun tottua ja tämänkin annoksen söi tosi mielellään. Pienempi söi kyllä risotot, mutta simpukat jäivät minulle. En pistänyt pahakseni. :)

Tänään mentiinkin sitten ihan perussetillä: nakkikastike ja keitetyt perunat maistuivat koko porukalle oikein hyvin. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Liina

Pienet juhlat

Viikko sitten juhlittiin pienimuotoisesti mieheni syntymäpäiviä. Ensin meinattiin, ettei mitään juhlia pidettäisi, mutta onneksi päädyttiin kuitenkin pienet juhlat järjestämään. Päiväksi valikoitui sellainen, joka tarjosi takapihallemme mahtavan livemusiikkikattauksen. Lähistöllä esiintyi muutama nimekäs artisti, ja mekin saatiin heidän esityksistään oma osamme terassilta käsin nauttia.

Tavoitteena oli hoitaa juhlat mahdollisimman rennolla otteella. Mielestäni onnistuttiin, mikä on kieltämättä itseni tuntien melkoinen saavutus. Ruokien kanssa oli hiukan miettimistä, sillä juhlatohinat aloitettiin porukalla seikkailupuistossa köysiratoja pitkin seikkaillen ja ruuan piti olla suhteellisen helposti tuon rupeaman jälkeen pöytään nostettavissa. Olipa tuolla Laajiksen puistossa muuten mahtavaa, voin kyllä lämpimästi tuota suositella!

Tuosta aikataulutuksesta johtuen päätin tarjota vieraille pulled porkia. Ensin suunnitelmana oli tehdä siitä hampurilaisia, mutta koska sämpylät epäonnistuivat ja lässähtivät täysin, käytettiin varasuunnitelmaa ja tarjolla olikin pulled pork-tortilloja. Eipä tuo huono ollut tuokaan vaihtoehto, vaikka itse sanonkin. Täytteeksi normivihreät; tomaatti, kurkku, salaatti ja avokado. Lisänä salsaa, piparjuurikermaviilikastiketta ja valkosipuli créme frâichea. Tein lisäksi vielä valkosipuli-yrttilohkoperunoita sekä pasta-pesto-mozzarellasalaattia.
Jälkiruokana kahvit ja tiramisu. Tiramisu onkin siitä kiitollinen tarjottava, että se on oikeastaan pakko tehdä jo edellisenä päivänä, muuten ei ehdi tekeytyä riittävästi.

Ruuat onnistuivat mielestäni ihan hyvin ja yllättävän nopeasti tuon setin sai tarjolle nostettua, vaikka valmiina ei oikeastaan ollut muuta kuin edellisyönä hautunut pulled pork ja tiramisu.

 

Kovin kummoisia koristeluja en lähtenyt virittelemään. Modernisti Kodikkaan ihana Kerttu lainasi meille Anno-valosarjan. Ostin itsellenikin yhdet samanlaiset jotka viriteltiin sisälle tunnelmaa tuomaan. Terassille sytyteltiin illan hämärtyessä lyhtyihin kynttilöitä. Eipä sitä muuta kaivannutkaan.

 
Ilta kului melkeinpä kokonaan ulkona istuskellen ja musiikista nauttien. Loppukesän ilta kyllä viileni siinä määrin, että fleecehuovat ja torkkupeitot tulivat jo tarpeeseen. Miehet vielä ottivat (kesän viimeiset?) krokettipelit. Siinä olikin haastetta, kun yksi pallo oli kateissa ja tilalle otettiin Onnin tennispallo. No arvaahan sen, miten siinä kävi; menipä pallo mihin tahansa, Onni sen kävi noutamassa... Arvaatte varmaan, kuka kuvassa on synttärisankari. Kipparilakin sai syntymäpäivälahjaksi ja kieltämättä onhan kesä tosi pitkäli veneillen mennytkin.

Autotallissa kisattiin vielä yömyöhällä singstar-mestaruudesta. Oli kuulkaas peilipallot ja kaikki viriteltynä, joten kelpasi laulaa. :) Minä olin tuohon aikaan jo täysin unten mailla, rankka työviikko ja juhlavalmistelut (vaikka kuinka rennosti yritinkin ottaa) vaativat veronsa.

Ensi kesälle suunnitteilla on jo uudet juhlat. Niin mukava ilta oli, että kyllähän tästä täytyy perinne tehdä! Laittakaapa kaikki ystävät korvan taakse jo, elokuun puolivälin paikkeilla saattaa kutsua terassijuhliin olla tulossa! :)

Mukavaa sunnuntaita!

-Liina