En malttanut odottaa ensimmäistä adventtia tähtivalojen kanssa, vaan ne ovat valoa kaamokseen (no melkein kaamoksesta voidaan näilläkin leveysasteilla puhua) tuoneet jo parin viikon ajan. Aamulla on huomattavasti miellyttävämpää herätä pehmeään valonkajoon sysimustan pimeyden sijaan. Ripustin seinälle myös Annon koristevalosarjan, joka ostettiin loppukesästä miehen synttärijuhliin koristeeksi. Ei mikään erityinen jouluvalo, mutta siksi sitä kehtaakin riiputtaa sinällä ympäri vuoden.
Reipas ja sitkeä oliivipuuni sinnittelee tiukasti hengissä vieläkin! Se sai koristeekseen jo parhaat päivänsä nähneen (valoista noin 1/ 3 palaa enää) valosarjan. Näyttää muuten tosi kauniilta sopivassa hämärässä valaistuksessa!
Ulkona on toistaiseksi valosarja autotallin nurkalla majailevan tuijan ympärille kieputettuna sekä ulko-oven (jonka maalaus on jo listattu ensi kesän projekteihin) mustikkakranssissa. Ja hups, onpas ovessa muutama tahmatassun ja rähmäkäpälän jälki. Hehe.
Takapihan hopeakuusessa on aikaisempina vuosina ollut myös valot, mutta ne hajosivat (joku ajoi ruohonleikkurilla johdon palasiksi, voi vaan kysyä miksi johto lojui nurmikolla vielä siihen vuodenaikaan kun ruohoa ajellaan...). Takapihalle kaipaisin jotakin valoa, sillä nyt siellä on vähän turhan synkeää ja pimeää. Ehkäpä odottelen jouluvaloaleja ja hankin muutamat valosarjat vasta joulun jälkeen.
Kaikista kaunein tunnelmavalo on kuitenkin ehdottomasti kynttilä. Niitä meitä poltellaan joka ilta tosi paljon. Tuoksuvia sekä tuoksuttomia. Mikään valosarja ei päihitä lepattavan kynttilän tuomaa fiilistä ja tunnelmaa.
Kaunista keskiviikkoa ja iloa loppuviikkoon!
-Liina
