Ryhtiliike makuuhuoneessa

Makuuhuone on tila, jota harvemmin tulee sen ihmeemmin sisustussilmällä katseltua. Vaikka yritän (epätoivoisesti) pitää kotia järjestyksessä, niin makuuhuoneen kanssa ei ole ihan niin nuukaa. Sängyt ovat yleensä aina arkena petaamatta ja ikkunan alla oleva taso täynnä tyynyjä, päiväpeittoa ja keskenpitoisia vaatteita. Eikä edes mitenkään kovin siisteissä pinoissa. Liukuovikaapiston ovet ovat auki, paljastaen armottomasti siivottomat vaatekaappimme. Minä yritän pitää omaani järjestyksessä ja onnistun siinä  joskus hetken verran. Mieheni harvemmin. Ei ole niin tarkkaa nimittäin hänellä näiden asioiden kanssa.
Samaa huolettomuutta on ollut makuuhuoneen taulujen kanssa. Seinät ovat olleet täysin neitseelliset eikä vaivalla pakkeloituja ja maalattuja pintoja ole ruuveilla tai nauloilla pilattu. Pari viikkoa sitten kyllästyin riittävästi lipaston päällä lojuviin kahteen tauluun ja naputtelin seinään parit naulat.

Seinällä on ystävämme tilauksesta tekemä valokuvateos sekä samoin hänen kuvaamansa hääkuvamme. Lisäsin noiden kahden lisäksi kollaasiin kuvan tytöistämme, sekä muutamia graafisia mustavalkoisia kortteja. Ruskean pahvisydämen pienempi tyttäremme on itse tehnyt ja minulle antanut.

Ryhdikkyyttä melko vaaleaan tilaan sai Marimekon ihanilla lakanoilla, jotka ovat laadukkaita ja mielelläni niitä suosisin enemmänkin. Toistaiseksi meillä ei näitä harmi kyllä ole kuin näiden Pippurikerien lisäksi toiset, Kaivo-kuosiset.

Yöpöydällä odottaa edelleen pino lukemattomia kirjoja. Pitäisiköhän ryhdistäytyä niidenkin suhteen…

Reipasta alkavaa viikkoa!

-Liina

Minä ja design

Ajattelin kirjoitella ylös muutaman sanan suhteestani designiin. Sen ajatellaan helposti olevan vain kalliita (ylihintaisia) huonekaluja, epäkäytännöllisiä vaatekappaleita ja jotain joka ei tavallisen Penan tai Marjatan elämään kuulu. Itse haluan ajatella designia huomattavasti laajemmin. Minulle se on esimerkiksi arkisten asioiden käytännöllistä muotoilua ja esteettistä ulkonäköä, fiksusti suunniteltuja vaatteita ja kestäviä ja laadukkaita asusteita. Käytännöllisyys ja esteettisyys kun eivät millään tapaa sulje pois toisiaan vaan sopivat samaan yhteyteen oikein hyvin – jos niin vain halutaan. Erityisen lähellä sydäntäni on suomalainen design ja muotoilu, etenkin silloin kun myös itse tuote valmistetaan Suomessa. Tällaisena taloudellisesti erityisen haastavana aikana tuo ei varmaankaan enempiä selittelyitä tarvitse. Kotimaista muotoilua ja tuotantoa ei nykyisessä taloustilanteessa voi tukea yhtään liikaa.

Myös kotoamme löytyy monenlaista designia. On esimerkiksi perinteistä ja klassista Artekia, valaisimia sekä jakkaroita. Seinävalaisimet jäivät taloon edellisen omistajan jäljiltä (kiitos!) ja jakkaroista toisen löysin käytettynä Tori.fi:stä. Toisen jakkaran sain syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani. Nuoremman tyttären huoneessa on myös käytettynä ostettu vuosikymmeniä vanha Artekin pöytä. Elämää nähnyt ja kolhuja saanut, mutta silti niin kaunis ja tyylikäs että peittoaa lastulevyiset uudet pöydät mielestäni mennen tullen. Designin määritelmään lisäisinkin mielelläni myös ajattomuuden. Hyvin suunniteltu ja laadukas tuote kestää aikaa aivan eri tavalla kuin halvasti tuotettu kertakäyttökulttuurin tuotos.
Designin ei todellakaan aina tarvitse maksaa paljon, vaan sitä voi löytää myös edullisesti. En väheksy esimerkiksi Ikeaa, jonka huonekaluja ja muita käyttötavaroita kodistamme löytyy useita. Esimerkiksi puinen reilun kympin keittiöjakkara on muotoilultaan mukavan yksinkertainen, materiaaliltaan laadukas (täyspuinen) ja hintansa se on jo monen käyttövuotensa aikana haukkunut moneen kertaan. Edullisen designin kanssa saa olla ehkä hiukan tarkempi, sen piirissä saatetaan herkemmin törmätä eettisiin ja ekologisiin ongelmiin. Todettakoon kuitenkin, että kalliimmankin designin parissa voi yhtä hyvin olla kyseisiä epäkohtia. Ehkäpä on kuitenkin aavistuksen todennäköisempää että tuote on eettisemmin tuotettu ja valmistettu, jos valmistusmaa on esimerkiksi Bangladeshin sijaan Suomi.

Yllä olevasta kuvasta löytyvät sulassa sovussa Eamesin klassikkotuolit, Ikean huonekaluja (senkki ja jakkara), itse tehty betonipenkki (melkoista designia, sanoisin!) ja lahjaksi saatu Tynellin vintage-valaisin. On massatavaratalosta hankittuja mattoja ja ruokapöytä. Tykkään yhdistellä sisustuksessa eri aikakauden huonekaluja ja rikkoa yhtenäistä tyyliä jollakin hiukan poikkeavalla. Sisustuksen parissa on viime vuodet kova juttu ollut kerroksellisuus, ja sen nimeen vannon minäkin. Ihan parasta on, jos kodin sisustuksen ympärille saa rakennettua jonkinlaisen tarinan. Tästäkin kuvasta voisin kertoa jos jonkinlaista juttua, hääpäivälahjatuolista arvontapalkintona saatuun taiteeseen. Kerrottakoon niitä enemmän sitten toisella kertaa.

Eniten yksittäisiä designiksi luettavia asioita kotonamme löytyy ehkä valaisimista. On tuoretta designia, vintagea ja vuosikymmeniä sitten suunniteltuja mutta sittemmin uustuotantoon tulleita kappaleita. Oma suhteeni desingiin on intohimoinen, mutta silti riittävän pinnallinen. En ota sitä mielestäni liian vakavasti. Kaiken ei tarvitse olla (ihan) täydellistä eikä sitä nimenomaista perinteisesti ajateltua designia. Pyrin kuitenkin myös arjen hankinnoissa valintoihin, jotka kestävät aikaa ja katsetta. Joskus se edellyttää pidempääkin säästämistä, mutta harvemmin olen pitkään harkittuja ja tarkasti mietittyjä hankintoja katunut.
Mielelläni kuulisin löytyykö lukijoista muitakin esteetikkoja tai visuaalisesti vaativia. Onko teidän kotonanne designia ja mitä design tai visuaalisuus ylipäätään teille merkitsee?

Uusi valaisin mökillä

Mökkimme tuvassa ruokapöydän päällä on ollut aiemmin Ikeasta hankittu hopean värinen kattovalaisin. Periaatteessa tyyliltään ja toiminnallisuudeltaan ihan sopiva, mutta muutamia harmituksia tuo valaisin aiheutti, joten syksyn mittaan pyörittelin mielessäni minkälaisella ratkaisulla tuon valaisimen voisin korvata. Alla kesällä otettu kuva ruokailutilasta (ikinä en  muista ottaa ennen -kuvia, vaan hirveällä innolla ruuvasin, kiitos avusta miehelle, uuden valaisimen paikalleen...).

Ongelmana oli valaisimen liian lyhyt johto. Vaikka mökkimme onkin 80-luvulla rakennettu, on sen tupa ihanan korkea ja ilmava, rakennusaikaansa nähden ei kovinkaan tyypillistä. Perusjohto oli tuohon huonekorkeuteen liian lyhyt ja valaisin jäi harmillisen korkealle killumaan. Se ei näyttänyt hyvältä, mutta eniten haittasi valon häikäisy. Valaisimelle kattoon asennettu paikka oli myös vähän hassusti liian lähellä seinää ja keittiötä, eikä osunut ollenkaan haluttuun kohtaan kun pöytä oli omalla paikallaan. Lyhyen johdon takia paikkaa ei mitenkään kovin helpolla ratkaisulla pystynyt edes siirtämään. Kotona vastaava ongelma on ratkaistu siten, että kattoon on ruuvattu koukku siihen kohtaan, johon valaisin halutaan. Johdon saa näppärästi vedettyä ja kiepsautettua koukun kautta, eikä lopputulos näytä ollenkaan hullummalta.

Päädyin lopuksi hankkimaan ruokapöydän päälle seinävalaisimen. Valaisin löytyi Ellokselta, eikä reilun -40 % alennuksen (uusille asiakkaille yhdestä tuotteesta annettava ale) jälkeen hinta huipannut ollenkaan. Valaisin on mustaa maalattua metallia, ja ainakin näin ensituntumalta vaikuttaa ihan laadukkaalta. Valaisin säätyy nivelistä ruuveja löysäämällä sekä sivu- että korkeussuunnassa. Tämä on erityisesti ominaisuus, jota kaipasin. Valaisuteho on valaisimen kuvun melko pienestä koosta huolimatta ihan riittävä. Alla kuva valaisimesta päällä, päiväsaikaan tuosta ei kyllä kovin selvästi näe millainen valo siitä tulee.

Taulut on laitettu seinälle vähän miten sattuu ja luulen että tuo asetelma kaipaa muutamaa pientä kehystä tuohon valaisimen alapuolelle ollakseen tasapainoinen. Vai mitä mieltä te olette? Paneeliseinään on ihanan helppoa hakata nauloja ja jos paikka ei ollutkaan hyvä, naulasta ei jää liian näkyvää jälkeä. Nytkin noita kolmea taulua siirtelin useampaan otteeseen ja tuohon ne nyt jäivät odottelemaan paria uutta kaveria rinnalleen.

 

///

 

Onpahan ollut rapsakka pakkasviikonloppu! Me ulkoiltiin urheasti koko porukka, lapset luistellen, aikuiset hiihtäen (jäällä onnistuu!) ja lenkkeillen. Almakin touhusi jäällä mukana, varusteena tietysti villapaita, toppatakki sekä töppöset. Hyvin tarkeni. :)

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

 

-Liina