2016/07/05

VIERUMÄKI TRAIL 2016

Juoksin elämäni ensimmäisen juoksun lappu rinnassa vuosi sitten Vierumäellä. Tuolloin järjestettiin ensimmäinen Vierumäki trail marathon. Itse en todellakaan täyspitkälle matkalle lähtenyt, 15 kilometriäkin metsässä polkuja pitkin juosten tuntui todella kovalle urakalle. Siitäpä kuitenkin ihan hienosti selvittiin ja juoksukipinä on yhä edelleenkin pysynyt yllä ja päätin että myös tänä vuonna Vierumäellä juoksisin. Talven aikana sairastelin aika paljon (söin kaksi antibioottikuuria ja olin ainakin neljä kertaa flunssassa, joista yksi oli todella rankka tauti 39 asteen kuumeineen) joten kunto ei tänä keväänä kovinkaan kummoinen ollut. Loppukevät ja alkukesä sujuivat kuitenkin ilman kummempia sairasteluja, joten fiilis Vierumäelle tänä vuonna lähtiessä oli ihan kohtuullinen. Keskimäärin juoksukertoja mahtui viikkoon 2-3 ja vakiopituus taisi olla noin kahdeksan kilometriä. Kevään aikana juoksin yhden ainoan pitkän lenkin, joka ei sekään ollut kuin 17 km. Melko kevyin harjoituskilometrein siis tänäkin vuonna startattiin.

Alla oleva kuva on otettu jo maaliin tulon jälkeen. Ei me ihan sipanneilta siskon kanssa näytetä, eihän? Siskon kanssa juostiin reilu 10 kilometriä samaa matkaa, mutta kympin jälkeen siskon vauhti oli minulle liikaa. Lopputuloksissa taisin hänelle parisen minuuttia hävitä, mikä tietysti kirvelee edelleen, mutta tässä elämänvaiheessa, näillä elämäntavoilla (liikaa herkkuja, liian vähän unta treeniä ja stressiä vähän yhden jos toisenkin asian suhteen) en voi itseäni häviöstä hirveästi moittia.

















Sää oli melko vaativa, kosteaa ja lämpötila hipoi hellelukemia. Vaikka matka ei ollutkaan kuin 16 kilometriä, sai olla tarkkana nesteytyksen kanssa. Minä juoksin Camelbakin juomareppu selässäni.  Pitemmillä matkoilla tuo reppu on kyllä ihan ehdoton. Taskuihin saa hyvin mahtumaan esim. puhelimen ja tarvittavat lisäenergiat eikä reppu haittaa juoksua ollenkaan vaan istuu tosi napakasti ja mukavasti selässä. Juoksun aikana otin kolme energiageeliä ja join vajaan litran vettä. Luulen että tuo nestemäärä oli vähän turhan vähäinen, mutta onneksi matka ei ollut tuon pitempi eikä mitään pahempaa uupumusta ehtinyt tulla.

Jossakin vaiheessa juoksua (olisiko ollut reilun 10 kilometrin jälkeen?) huomasin että sormet ovat ihan nakeiksi turvonneet. Niitä ihan pakotti ja välillä olikin juostava kädet ylhäällä että pakotus vähän helpottaisi. Johtui varmaankin pääosin tuosta kuumasta ilmasta.

Muistelin että reitti olisi ollut helpompi, näköjään aika kultaa muistot. Erityisesti viimeisten kilometrien aikana juostu pätkä, joka ei ollut polkua nähnytkään, oli erityisen raskas. Maasto oli tasaista, mutta juostava alusta sammaleista varvikkoa, joka oli rankkaa juosta. Välillä oli ihan pakko kävellä hetki, mikä tietysti itseä aika paljon ärsytti.

Keskisyke reitillä oli 178 ja maksimisyke 196. Tuntui todellakin siltä ettei kovin paljon kovempaan aikaan olisi tuolla reitillä, säällä ja tällä kunnolla ollut mahdollisuuksia. Tyytyväinen olin kun jaksoin vielä pienen loppukirinkin ottaa, eli voimia oli jäänyt jäljelle enkä ollut ihan näännyksiin itseäni ajanut. Tällaisessa juoksussa, jossa kisaa vain itseään vastaan, ei ehkä järkevää olisikaan aivan äärirajoilla juosta.



Virallinen aika oli 1.52,10. Viime vuonna saman reitin huomattavasti helpommissa olosuhteissa juoksin aikaan 1.52,37. Eipä siis vuodessa tullut kovin kummoista kehitystä, mutta toisaalta harjoitteluni on niin yksipuoleista, ettei sellaisella juuri ole mahdollisuutta kehittyäkään. Loman aikana yritän juosta hiukan monipuolisemmin, välillä vetoja, mäkitreeniä ja ehkäpä pari pitempääkin lenkkiä. Seuraava suunniteltu juoksukoitos on Jyväskylässä juostava Finlandia Marathon, jossa tavoitteena on juosta puolimaraton. Viime syksynä homma ei onnistunut, olin flunssassa ja jalat olivat kesän juoksuista niin kipeät, että olin useamman viikon totaalisessa juoksukiellossa. Yhtään katujuoksua en ole koskaan juossutkaan, joten sikäli odotan tuota kyllä innolla.

 Lauantain juoksun jälkeen pidin pari totaalista vapaapäivää. Olo oli kyllä tosi hyvä eivätkä jalat kipeytyneet juuri lainkaan. Se oli sentään edistystä viime vuoteen, sillä silloin juoksua seuraava päivä oli kyllä melko tahmean ja jäykän tuntuinen. Uskon että nuo pari lepopäivää tulivat kuitenkin tarpeeseen ja tänään käytiinkin mieheni kanssa yhdessä juoksemassa tuttu lenkki, kilometrillä lyhyempänä totuttua tosin. Sää oli tihkusateinen ja mukavan viileä ja juoksu kulki yllättävän kevyesti.



Parhaita juoksuharrastusta tukevia hankintoja ovat ehdottomasti olleet Salomonin maastojuoksukengät. Niillä on jo niin monta kilometriä takana, että kohta on ehkä aika harkita uusia. Koko on minulle ehkä puoli numeroa turhan iso, jonka takia pitkillä matkoilla kengät hiertävät aavistuksen. Peruslenkit näillä kuitenkin vielä juoksee hyvinkin, joten uusien hankinta saa vielä odottaa. Nämä löytyivät nettikaupan alesta neljälläkympillä, kelpo investointi mielestäni!

Toinen todella hyvä hankinta on ollut gps-kello, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Suunnon Ambit 3 Run -gps-kellolla on jo pitkälti yli 30 treeniä juostu ja ratsastettu. Kello toi ihan uutta motivaatiota ja virtaa juoksemiseen!

Hyvillä mielillä voi viime viikonlopun jälkeen kesälomaa aloitella. Löytyykö teistä lukijoista innokkaita juoksuharrastajia ja oletteko juoksutapahtumissa käyneet? Kuulisin mielelläni hyviä treenivinkkejä tai suosituksia erityisen kivoista juoksutapahtumista.

Mukavaa viikkoa!

-Liina

2016/06/18

ARKISEN AAMUN LUKSUS

Torstaisin aamuni poikkeaa tavanomaisesta kiireisestä ja puolipaniikissa juosten lähtemisestä melkoisesti. Herätyskello soittaa tunnin tavanomaista myöhempään ja kahvinkin ehdin latailla ihan rauhassa vasta aamulla. Normaalistihan yritän tehdä mahdollisimman paljon aamuvalmisteluita valmiiksi jo illasta, jotta aamusta saisi edes hitusen seesteisemmän tuntuisen. Torstaiaamun rutiineihin kuuluu yleensä myös juoksulenkki. Sinne kirmaan rauhassa syödyn aamiaisen jälkeen. Tämän arkiluksuksen mahdollistaa iltavuoro, jonka torstaisin aina teen. Tuolloin menen töihin kahdeksitoista, ja se on kyllä aika sopiva aika se. Aamupäivällä ehtii yhtä sun toista, mutta silti illalla on vielä hetkinen aikaa rauhoittua ja vaikka lukea lapsille iltasadut ennen nukkumaan menoa.




Alkuun tuo iltavuoro tuntui kammottavalta ajatukselta, olinhan koko aiemman työurani tehnyt töitä melko säntillisesti "normaaliin" työaikaan, eli noin klo 8 -18 välisenä aikana, hiukan omien menojeni ja työkiireiden tahdittamalla tavalla. Nykyään tuo yksi iltavuoro viikossa tuntuu kuitenkin mukavalta. Aamu on rauhallinen, ehdin kouluaamuisin letittää lasten tukat ilman kiirehtimistä, saatella vaikka molemmat kouluunkin. Iltavuorossa on muutenkin ihan oma tunnelmansa. Töitä tehdään tietenkin kuten normaalisti, mutta fiilis on jollain tavalla erilainen, rennompi.


Toissapäivänäkin join aamulla kahvit rauhassa. Totuttu lenkki jäi tänä torstaina väliin, sillä keskiviikkona kävin hierojalla joka irrotteli jumiutuneita pohkeitani. Ehdin hakea pihan sireenipuskastakin pari oksaa kahvihetken kaunistukseksi. Tällaiseen arjen luksukseen on harvoin normaalisti aikaa, mutta torstaiaamu tarjoaa mahdollisuuden tähänkin.


Eilen sen sijaan kävin mökillä myöhempään illalla juoksemassa metsässä ja se lenkki oli niin täydellinen ettei tosikaan! Aurinko oli juuri laskemassa ja metsä tuoksui päivän sateiden jälkeen huumaavasti. Sanoin illalla saunassa miehellenikin, että eipä sitä nuorena olisi uskonut nauttivansa juoksulenkistä ja metsän tuoksusta tällä tavalla. Ihan parasta mindfulnesia ja etenkin sen takia ettei tällaisiin elämyksiin tarvitse uhrata euroakaan. Ihan ilmaista tämä hupi!


Ihanan rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

2016/06/12

VENEILYÄ JA VAI-KØ

Viikonlopun sää oli suomalaista kesää tyypillisimmillään; vaihtelevan viileää pienin auringonpilkahduksin. Ihan ei bikinikeleistä voinut siis puhua. Veneellä tehdyn kauppareissun tärkein asuste (pelastusliivien lisäksi) oli kunnollinen pipo.


 Minun piponi, Timberjack beanie, on oikea superpipo. 100 %:sta merinovillaa (joka on tuotettu kestävällä tavalla), valmistettu ja suunniteltu Suomessa. Tämän lisäksi yritys, eli VAI-KØ Clothinging, lahjoittaa kaikesta myynnistään 5 % hyväntekeväisyyteen. Mielestäni aika ihailtava juttu, sillä 5 % myynnistä on ihan hemmetin iso osuus!



Villa on materiaalina oikeastaan aika ihmeellistä. Hengittävää, likaa hylkivää, kylmällä lämmintä ja lämpimällä viileää. Luonnonmateriaalit ovat itselleni sisustuksessa tosi tärkeä juttu, ja sama alkaa olla myös vaatteissa. Mahdollisuuksien ja tilanteen mukaan jos valittavana on luonnonmateriaali tai keinokuitu, valinta on yleensä aina luonnonmateriaali. Eipä taida montaa keinokuituista pipoa minulla ainakaan olla?




Jos olette kesäpipoa vailla,. käykääpä ihmeessä tsekkaamassa VAI-KØN valikoimat. Ja jos kaipaatte Instagramista uutta seurattavaa, suosittelen ehdottomasti Marian ja Yoda-jackrusselin instatiliä. Seuraajia heillä on huikea määrä, lähes 30 000, eikä kyllä ihme. Yoda on ehkä maailman suloisin jackrussell (no Alman jälkeen tietysti) ja kuvat ovat todella laadukkaita ja kauniita.

Niin, ja vaikka oma pipotilanteeni onkin nyt hyvällä tolalla, toivoisin silti että ne bikinikelitkin saapuisivat jo pian. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Liina

*Pipo saatu blogin kautta.