Olenkohan aiemmin kertonut tarkemmin talomme remontista? Tai sen aikataulusta ennemminkin?
No, tulkoon kertauksena jos on nämä jo aiemmin käyneet ilmi.
Ostimme talon kevättalvella 2012. Pääpiirteittäin pinnat olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta eivät ehkä täysin oman maun mukaiset. Talo luovutettiin meille vappuna ja ennen vanhan asunnon luovuttamista ja tyhjentämistä meillä oli vajaa kuukausi aikaa tehdä remonttia uudessa kodissa. Pääosin työt teimme itse mieheni kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Saimme todella paljon apua ystäväpariskunnalta, jotka kaitsivat kiitettävästi lapsiamme. Samoin viikonloppuisin vanhempamme olivat kullanarvoisia tullessaan lapsenvahdeiksi, siten pääsimme edes viikonloppuina molemmat remonttihommiin. Arki-iltoinahan pääsääntöisesti toinen vahti lapsia ja toinen teki työpäivän jälkeen niin pitkän rempparupeaman, kuin vain suinkin jaksoi.
Yksi näkyvä remonttikohde olivat portaat:
Onneksemme ihan kohtuullisen modernit ja ajattomat malliltaan.
Portaiden rungot ovat harmaaksi maalattua terästä. Askelmat, välitasanne ja kaiteet tammea. Voi kun olisivatkin olleet puhtaan tammen sävyiset, mutta harmiksemme ne oli sävytetty punatammen värisiksi jonkinlaisella petsillä. Väri oli niin syvällä, ettei sitä pystynyt hiomaan pois, kuten maalin olisi saanut hiottua. Käytännössä vaihtoehdoksi jäi puuosien maalaus.
Jos petsin olisi saanut hiottua pois, olisin luultavasti vahannut askelmat valkotammen sävyisiksi. Vieläkin harmittaa, ettei tuota pystytty tekemään. Uskon että pieni määrä puun sävyä olisi ollut tosi kiva sisustuksen näkökulmasta.
Mies oli ensin sitä mieltä, että kyllähän ne itse hyvinkin maalaa (edellisen kodin mäntyportaat maalattiinkin itse), mutta minä vaadin että työ teetetään ammattilaisella. Työnjälki oli hyvä, ja epäilen ettei lopputulos olisi ollut noin siisti jos maalausurakka olisi tehty omin voimin. Maalauttaminen oli mielestäni työn määrään nähden kohtuullisen hintaista, jose en aivan väärin muista, loppulasku oli hitusen alle 600 euroa.
Portaiden kaiteet ovat lasia luukuunottamatta ylä-aulaa, jossa kaiteena on neliörei'itetty alumiinilevy. Ensin olin ehdottomasti sitä mieltä, että nuo alumiinilevyt vaihdetaan myös lasiksi, mutta nyt on silmä sen verran tottunut, että tuo hanke on jäänyt.
Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen. Jos jotain voisi jälkikäteen toivoa, niin ehkäpä ainoa asia olisi se puun sävy. Peittomaalattu valkoinen hävittää aidon puun tunnun ja se on tietysti vähän sääli.
Tässä tapauksessa, valmiin talon ostaessamme, täydellisiä ratkaisuja ei olekaan. Monessa kohtaa joudutaan ulkonäöstä ja myös siitä käytännöllisyydestäkin tinkimään. Meille kuitenkin talon sijainti ja tontti olivat niin iso plussa, että nämä tietyt ulkonäölliset ja osin käytännönkin periksiannot oltiin valmiita tekemään.
2014/01/04
2014/01/01
- 2014 -
Uutta vuotta vastaanotettiin hyvinkin iisisti oman perheen kesken kotona. Syötiin perinteisesti nakkeja ja itsetehtyä perunasalaattia ja kilistettiin loppuvalle vuodelle sekä tietysti myös uudelle alkavalle. Illalla ammuttiin muutama oma raketti, mutta pääasiassa nautittiin muiden raketeista, siinä määrin innokkaita raketin ampujia tässä naapurustossa on:)
Viime vuosi oli ihan hyvä. Ei tapahtunut mitään kovinkaan ikävää, jos ei toisaalta mitään äärimmäisen ikimuistoistakaan? Hyvä kaiketi niin. Tästä uudesta vuodesta toivon samanlaista, tasaisen mukavaa ja pienin erityisen iloisin hetkin maustettua, hyväntuulista arkea.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
2013/12/31
Alelöytö ilman funktiota
Viime postauksessa mainitsin, etten oikein koskaan alennuksesta mitään löydä. No nyt löysin! Tosin löytöni oli tällainen täysin järjetön juttu. Lasikupu mustalla puualustalla. Ei minulla edes ole mitään erityistä mitä tämän kuvun alle laittaisin. Ylipäätään en tiedä, mikä tämän kuvun alkuperäinen funktio on. Suojata jotakin erityistä pölyltä tai rikkoutumiselta, korostaa kuvun alle asetetun esineen kauneutta tai kalleutta? No, olipa se tarkoitus mikä tahansa, tällaisen vähän turhan mutta mielestäni kauniin sisustusesineen mukaani poimin.
Aika näyttää mitä sen alle päätyy.
Kuvassa näkyy myös jouluvaloista ja -koristeista riisuttu minikuusi.
Se on vähän liian jouluinen ympäri vuoden esillä pidettäväksi, mutta
eihän sitä nyt poiskaan henno heittää. Olkoon siis esillä niin kauan
kuin elossa sinnittelee.
Kynttilän alla lepäilee joululahjani. Ensimmäinen sisustuskirjani! Ostin sen itse itselleni. Heh, sovittiin miehen kanssa ettei osteta toisillemme yhtään lahjoja. Tuo sopimus pidettiin, mutta hiukan sitä sitten kuitenkin kierrettiin ja molemmat ostivat itse itselleen lahjoja. Minä en omiani paketoinut, mies sen sijaan paketoi ja oli todella "yllättynyt" aattona kun pukki lahjoja hänellekin jakoi;)
Aika näyttää mitä sen alle päätyy.
Kynttilän alla lepäilee joululahjani. Ensimmäinen sisustuskirjani! Ostin sen itse itselleni. Heh, sovittiin miehen kanssa ettei osteta toisillemme yhtään lahjoja. Tuo sopimus pidettiin, mutta hiukan sitä sitten kuitenkin kierrettiin ja molemmat ostivat itse itselleen lahjoja. Minä en omiani paketoinut, mies sen sijaan paketoi ja oli todella "yllättynyt" aattona kun pukki lahjoja hänellekin jakoi;)
Isompi kehys odottaa että ehtisin tehdä vierailun Aalto museoon. Itselläni on koko syksyn ollut tarkoitus siellä käydä ja jokin kiva Aalto-aiheinen juliste museokaupasta ostaa. Eilen jo meinasin sinne poiketa, mutta harmikseni maanantaisin se on suljettu. Jospa loppuviikosta töiden jälkeen sinne ehtisin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)