2015/01/31

Uusi yritys | Corokia

Lokakuussa kirjoittelin viimeksi tästä samasta aiheesta. Tuolloin ostetulle puulle on harmi kyllä käynyt vähän heikosti. Taisin kastella sitä liian vähän. Päätin epäonnistumisesta huolimatta yrittää uudelleen, nyt aavistuksen eri näköisellä kummituspuulla.


Puulle löytyi paikka ylä-aulasta, työtilastamme. Viereen varasin karahviin vettä, jotta kastelu olisi helpompaa eikä pääsisi vaivan takia unohtumaan. Tuosta Bestä-kaapeista tehdyn tason päältä on siirtynyt valaisin sekä lasikupu toiseen paikkaan, joten jotakin "täytettä" se kaipasikin.


"Hei onks pakko, vähän tää poseeraaminen nolottaa..."


"Oikeesti, riittäis jo..."


"Noh, kelpaaks nyt? Vähänkö oon särmänä tässä".



Nyt vain toivotaan tälle yksilölle pitkää ikää ja kastelijalle parempaa muistia.

///

My new corokia. First one unfortunately dried and died...

2015/01/25

Minulta minulle - String System

Vietin tuossa hetki sitten syntymäpäiviä. Olen vapauttanut miehen lahjanostosta, sillä se ei hänelle kovin mieleistä puuhaa ole (täytyy kyllä mainita, että sain sitten kuitenkin ihanan kukkakimpun sekä suklaata) . En siis odota yllätyspaketteja vaan lahjon itse itseäni. :D Viime vuonna sain lahjaksi uuden valaisimen ruokapöydän päälle. Tänäkin vuonna päätin jatkaa hyväksi havaittua linjaa: ajatonta ja laadukasta designia jonka arvo säilyy.


Haikailin tv:tä myös olohuoneen puolelle. Naurattaa vähän, sillä jossakin blogissa luin anonyymin kommentista, ettei missään sivistyneessä kulttuurikodissa tv ole keskeisimmällä paikalla kotia. No terve, me ei kyllä nyt sitten halutakaan olla mikään sivistynyt kulttuurikoti, jos tv:n paikka on asia joka sen määrittelee. Nyt testataan makuuhuoneen tv:llä tuleeko olohuoneessa sitä katseltua ja kuinka käytännössä koko homma isossa ja korkeassa tilassa ylipäätään toimii. Kaikki johdot onkin sen takia ihan miten sattuu kun vasta testaillaan.


Yllä olevassa kuvassa näkyy myös loppuvuodesta tekemäni kirppislöydöt, siniset Iittalan Pino-kynttilänjalat. Taisin niistä maksaa 4 euroa kappaleelta. Ennestään noita löytyi kaksi harmaata ja kaksi valkoista, jotka nekin olen jostakin superalesta bongannut kolmen euron kappalehintaan.
Ja huomaattekos, viikunapuukin se vaan edelleen menossa mukana! Tiputti syksyllä ihan kaikki lehdet pois, ja olin jo varma että se oli sitten siinä, mutta joulun jälkeen alkoi puskea vihreää silmua ja lehteä ja vartta. Ihan huippua!


Jos tv tuohon paikalle jää, se tullaan virittämään Stringien yläpuolelle seinälle. Katseluetäisyys on sen verran pitkä, että vaatii kohtuuison ruudun, eikä mikään 42 tuumainen tai isompi asetu nätisti tuohon tason päälle vaan näyttäisi ihan hullulta. Mutta tosiaan vielä ei tuosta varmoja olla, katsotaan nyt jääkö meidän sivistynyt (hehe) olohuoneemme sitten kuitenkin edelleen ilman tv:tä.

Olisin halunnut näitä vitriinikaappeja kaksi rinnakkain, mutta harmikseni tuo seinänpätkä oli muutamia senttejä liian lyhyt, eikä siten niitä saanut kahta mitenkään mahdutettua. Päädyin sitten laittamaan kapeampia hyllyjä tuohon rinnalle.
Väriasiaakin pohdin kovasti. Tammiset olisivat olleet ihanat, mutta koska olohuoneen pöytä on koivua, valkoinen tuntui turvallisemmalta ratkaisulta. String System on siitäkin ihan mahtava sarja, että sitä voi jatkaa leveys- ja korkeussuunnassa, ja tämänkin setin saa myöhemmin siirrettyä tarvittaessa johonkin toiseen tilaan ja muokata sitten jos tarve vaatii. Monikäyttöisyys ja muunneltavuus on mielestäni iso plussa pitkäikäisiä huonekaluhankintoja tehtäessä.


Paraatipaikalle lasien taakse pääsivät aarteeni; Festivo-kynttilänjalat jotka sain vanhemmiltani pari vuotta sitten "ennakkoperinnöksi". Niillä on korvaamaton tunnearvo ja arvokkaitahan ne ovat muutenkin. Meiltä löytyy kaikki koot, isoimmat ovat korkeammassa kaapissa tallessa.

Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille!

//

Last week I got birthday present. I just love my new String Systems. 

2015/01/24

ONNI | MY DOG



Pitkästä aikaa kuvasin Onnia. Ikä alkaa neidissä vähän jo näkyä. Liikkeet eivät enää ole ihan niin vauhdikkaita kuin ennen. Jouluna Onni sairasti jonkinlaista vatsatautia ja liekö siitä vastustuskyky heikentynyt, sillä sen jälkeen on kärsinyt sitkeästä yskästä. Se alkaa onneksi jo helpottamaan, aika huolissani aloin jo koirasta olemaan.


Vähän olen alkanut jutella miehelle toisen koiran hankinnasta. Haluaisin Onnille kaverin ja toisaalta olisi ihanaa että vanha koira olisi nuorelle koiranelämän perusteita opettamassa. Ajatus kodista ilman koiraa tuntuu vieraalta. Ei olisi lapsilla ketään kotona odottamassa koulusta paluuta. Ei lenkitettävää, siliteltävää, huolien kuuntelijaa.


Siivouspäivinä (ja monesti muulloinkin) kiroan joka paikasta löytyviä koirankarvoja. Voin vannoa siivonneeni ainakin sadat herkkävatsaisen oksennukset lattioilta (niistä ehkä 80% osuu matoille) ja muutamat muutkin tuotokset. Ovikellon soidessa korvat meinaavat hajota superinnokkaan vahdin haukkuun, joka ei meinaa loppua millään. Muutamat (-kymmenet) kerrat on saatu pyydellä anteeksi kun innokas vahti on sännännyt vieraan koiran perään pihasta.
 
Onni on meille kaikille niin rakas. Maailman viisain (no tietenkin), suloisin ja hellyttävin karvanapa. Taidankin tästä lähteä jäälle palleron kanssa lenkille. Nyt saattaa lenkki jo onnistuakin, vilukissa kun ei toppatakista huolimatta oikein tarkene lenkkeillä jos mittari painuu alle 10 pakkasasteen.
 
Pirteää lauantaita!
 
//
 
My sweet jackrussell Onni. She's getting older, which makes me little worried and sad. Can't imagine life without a dog.