Minun värini

Sain Nuapurissa -blogin  ihanalta Marjukalta haasteen. Todella vaikean sellaisen, sillä se liittyy väreihin. Meidän kotimmehan on hyvin väritön ja neutraali. Esille nousee oikeastaan vain yksi selkeä väri; harmaa. Sitä löytyy isoista pinnoista (mm. seinistä ja alakerran lattiasta), huonekaluista (sohva) ja pienesineistä. Harmaa on turvallinen, siihen en kyllästy ja uskon että se kestää myös aikaa.

Coloria.net kertoo harmaasta mm. näin:
Harmaa on tavallinen, yllättämätön väri. Kun tarkoitetaan tavallista elämää, jossa ei ole huippukohtia, puhutaan harmaasta arjesta. Kun esim. englanninkielessä sininen (blue) näyttäisi kuvaavan masentuneisuutta ja synkkää olotilaa, Suomessa - sekä mm. Japanissa - vastaava väri lienee harmaa. Molemmissa maissa valitellaan elämän harmautta...
Harmaa yhdistetään synkkyyteen: kun päivä on harmaa, aurinko ei paista. Harmaa liitetään myös tunteiden kieltämiseen sekä masennukseen.

Hmm. Rupesin pohtimaan syitä miksi harmaa viehättää minua niin paljon. En koe olevani itse harmaa, ennemminkin päinvastoin. Olen persoonana ärsyttävän vahva ja värikäs. Puhun paljon, jolloin huomaamattani saatan jättää helposti hiljaisemmat jalkoihini. Ei mitenkään positiivinen piirre aina. Olen impulsiivinen, innostun helposti ja isossakaan joukossa en jää yleensä hiljaiseksi. Kouluaikoina olin taideaineissa tasaisen vahva, en kuitenkaan missään niin lahjakas, että sieltä olisi kannattanut ammattia itselleen suunnitella.

Ehkä haluan ympäröidä kotini (ja itsenikin, kun puhutaan vaatteista) tasaisilla ja hillityillä väreillä. Ympäristön värittömyys ehkäpä tasoittaa omaa persoonaani. Ja ihan hyvä niin.

Harmaa, valkoinen, musta, puu, muut luonnonmateriaalit. Niitä meidän kodista löytyy eniten. Pieninä ripauksina on joskus esim. turkoosia. Se onkin oikeastaan ainoa "oikea" väri, jonka voin sanoa lempivärikseni. Etsimällä etsin muutaman turkoosin (tai turkoosiin viittaavan) värin kotoamme. Aika vähissä kirkkaat ja erottuvat värit meillä ovat. Perheemme naisväki on kovin temperamenttista porukkaa, joten ehkäpä tuo neutraali ympäristö on meille ihan hyväksi.

Tiedän muutaman bloggaajan, jotka eivät ole ihan yhtä väriallergisia kuin minä. Muiden värikkäitä koteja ihailenkin. Erityisesti taito, jolla tehdään värikäs koti ilman että siitä tulee sirkus ja sillisalaatti, on kadehdittava. Itse en sellaista värien käyttöä valitettavasti osaa.
Olisipa kivaa jos

Kotipalapelin  Rilla
Valentine's Afternoonin Annika
ja
Casa Volmarin Jen

kertoisivat omista väreistään:)

Haaste kuului näin:
1. Esittele väri, joka puhuttelee sinua. Sellainen väri, joka on lähinnä sydäntäsi.

2. Liitä tekstiisi kuvia kotoasi, todistusaineistoa vaatekaapistasi, mitä vain keksit.
3. Voit myös kertoa lyhyen selostuksen siitä, mitä uskomuksia väriin on liitetty.
(Lähteenä voi käyttää vaikka coloria.nettiä.)

Talven ja kevään välissä

Erikoinen talvi. Ei oikein osaa sanoa, onko se missään vaiheessa oikein alkanutkaan. Aikansa sitä odottamalla odotti. Jossain vaiheessa iski turhautuminen ja siitä pian jo luovutin. Ei se taida tulla. Siirryn kevääseen. Siis odottamaan sitä. Sen on kyllä parempi ilmaantua paikalle. Ajallaan tai jopa etuajassa, kiitos. Nyt tuntuu että eletään ihmellistä välikautta. Ei talvea, jota ei siis edes oikeastaan tullut, eikä kyllä vielä sitä kaivattua kevättäkään.

 



 

Kotonakin on välikausi. Talvisimmat jutut on laitettu sivuun (paitsi tuo valo-oksa jota en ole vieläkään jaksanut irroitaa!). Keväiset (ihanan vaalean turkoosit) tyynyt odottelevat jo sohvalle pääsyä.

Ja hei, tänään paistaa aurinko! Aika mahtavaa näin useamman viikon harmaan jakson jälkeen. Hymyilyttää huomattavasti pilvipäivää enemmän:)

Mukavaa torstaita!



Pulled Pork

Viime viikonloppuna testattiin viimeinkin kovasti pinnalla ollutta possureseptiä, eli Pulled Porkia. Sen epävirallinen suomennos, nyhtöpossu, on aika veikeän kuuloinen ja kieltämättä taipuu suomalaiseen suuhun ehkä helpommin kuin alkuperäisnimike.
Pulled Pork valmistetaan yleisimmin possun kasslerista ja sitä minäkin kaupasta vajaan kilon mötkäleen ostin. Reseptin voi valmistaa mutkia oikomalla (näin tein) tai sitten aavistuksen työläämmällä tavalla tehden itse myös bbq-kastikkeen, jossa possu marinoidaan ja kypsennetään.

Helppo tie oli siis ostaa valmista bbq-kastiketta ja maustaa se savustetulla paprikajauheella, suolalla ja pippurilla. Lihan olisi pitänyt antaa marinoitua yön yli jääkaapissa, mutta niipä taas jäi tuo vaihe tekemättä ja liha marinoitui tunnin huoneenlämmössä. Paistoin sitä ensin Sarpanevan padassa puolisen tuntia ilman kantta noin 150 asteisessa leivinuunissa ja kaupunkireissulle lähtiessämme lisäsin pataan hiukan vettä ja laitoin kannen päälle. Kotiin tullessamme (noin kolmen tunnin päästä) revin possun suikaleiksi, siirsiin uunivuokaan ja lorauttelin päälle vielä reilusti bbq-kastiketta. Annoin olla vielä puolisen tuntia uunissa.
 

Lisukkeena oli jäävuorisalaattia, papu-tomaattimuhennosta, marinoitua punasipulia sekä jugurtti-piparjuurikastiketta. Liha kaikkine lisukkeineen kääräistiin tortillaletun sisään ja voin kertoa että herkkua oli!
Tämä ruoka on superhelppo valmistaa.Huomattava on vain sen pitkähkö paistoaika, eli vaatii hiukan etukäteissuunnittelua aikataulun suhteen. Mukavaa oli myös se, että kerrankin myös edullisemmasta ruohonosasta osasin valmistaa näin herkullista syötävää! Tätä kehtaisi tarjota vieraillekin.

Leppoisaa tiistai-iltaa kaikille!