2016/06/08

SUOSIKKIPASTANI | AVOKADOPASTA


Tämä somessa järkyttävän suosion ja näkyvyyden saanut pasta ansaitsee noston täällä minunkin blogissani jo kaikesta kokemastaan hypetyksestä huolimatta. Kyseessä on ehdoton suosikkipastani, The Avokadopasta. Tätä on meillä jo tehty niin monet kerrat, ettei reseptiä enää tarvitse kaivella esiin ja toisaalta resepti onkin niin ihanan yksinkertainen, että sen melkeinpä muistaa kerrasta ulkoa. Tässä pastaruuassa yhdistyy monta suosikkiraaka-ainettani, kuten chili, avokado, lime ja valkosipuli. Niitä tulee käytettyä muutenkin ruuanlaitossa paljon. Itse en tämän reseptin raaka-aineiden suhteiden kanssa ole niin tarkkana, mutta jos haluatte ihan virallisen ja alkuperäisen ohjeen mukaan tätä pastaa tehdä, se löytyy esimerkiksi täältä. 



Meillä lapsetkin ovat tästä oppineet alun kakistelun jälkeen tykkäämään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerrasta ei kannata tyytyä jos lapset sanovat etteivät uudesta mausta tykkää. Sitkeys jo riittävän monta maistelukertaa yleensä tuottavat tulosta. Iloisena ja ylpeänä voinkin todeta, että meillä on todella vähän ruokia, joita lapset eivät söisi. Hauska muisto tähän kuitenkin liittyy, sillä nuorimmaisen 5 v. neuvolassa terveydenhoitajan kysyessä lempiruokaa, lapseni vastasi hetken mietittyään: "avokadopasta". Minua rupesi naurattamaan, sillä olen ihan varma että terkka ajatteli että olen lasta tuohon vastaukseen jotenkin valmentanut. Huvittavaa senkin takia, että tuolloin vielä avokadopasta ei ollut todellakaan suosikkiruokien joukossa. :D

Tosi usein avokadopastaa tulee tehtyä esimerkiksi perjantai-iltaisin työpäivän jälkeen kun tekee mieli syödä jotakin helppoa ja nopeaa mutta kuitenkin superhyvää. Avokadopastasta on tullut yksi vakituisista pastaruuista, joita meidän perheessä valmistetaan. Tätä voin ehdottomasti suositella kokeilemaan, mikäli sellainen ihme on käynyt ettet tähän ole vielä törmännyt!

Leppoisaa loppuviikkoa,

-Liina

2016/06/05

KIPPIS KESÄLLE JA KOTIPUUTARHURIN TUNNUSTUKSIA

Yhteistyössä: IKEA

Kyllä se vaan on niin että kesä on ihmisen parasta aikaa! Toukokuussa olemme saaneet nauttia aivan huumaavan kesäisistä säistä. Niistä ovat päässeet nauttimaan myös kotipuutarhurit, joiden kylvökset ja taimet ovat tainneet kasvaa ennätystahtia. Tänäänkin ihailin vanhempieni luona pieteetillä tehtyjä kasvatuslaatikoita pullollaan salaatteja, yrttejä ja monenlaista muuta herkullista ja terveellistä syötävää. IKEAhan kutsui minut yhteistyöhön kertomaan ajatuksiani ruuasta ja sen alkuperästä ja samalla myös testaamaan miten kasvatuspuuhat sujuvat urbaanimmassakin ympäristössä. Aiemmat kirjoitukset yhteistyöhön liittyen löydät täältä ja täältä.

Päätimme juhlistaa alkavaa kesää terassillamme kesäisen syötävän ja pirskahtelevan juoman kanssa. Katoimme pöydän yksinkertaisesti, koristeena vain Sinnerlig-ruukkuun istutettu appelsiinipuu. Lautasliinoina käytin ihanan yksinkertaisia SOMMAR -lautasliinoja. Sävynä nyt uuteen suosioon noussut sininen.



Pöydän päädyssä näppäränä lisäjakkarana toimi Sinnerligin upean yksinkertainen korkkikantinen istuin. Materiaali kestää varmasti hyvin ulkotiloissakin kunhan tila on katettu. Terassipöytämme on itse tehty ja kuten kuvasta näkyy, lankkukansi on hiukan ottanut itseensä siitä että jätimme sen karusti talvehtimaan terassille. Ehkäpä tänä kesänä toteutettavan uudelleen höyläyksen ja käsittelyn jälkeen tulevana talvena pääsee sisätiloihin.



Alkaneen kesän kunniaksi poksautimme auki myös kuohuviinin. Janojuoma (happovesi) oli helppo tarjoilla Sinnerlig-pullosta, jonka korkki piti hapot todella hyvin tallella. Käytännöllinen sekä erityisesti upean esteettinen. Ruokana nautiskelimme mansikka-feta-parsasalaattia. Tuo salaatti on kyllä todella raikas ja kesäinen, helppo valmistaa ja laiska kokki käyttää valmista balsamico-kastiketta, jolloin pääsee vieläkin helpommalla.



Melkoista hyttysarmeijaa yritimme torjua hyttyskynttilöiden puuttuessa tuoksukynttilöillä. Mukava tuoksu siitä tuli, mutta hyttyset taisivat siitä nautiskella ihan samalla tavalla, ainakaan se ei niitä karkottanut...

Lämpimässä illassa ainoaksi jälkiruuaksi riittivät hyvin upean väriset kirsikat.



Ai niin, meinasi tärkein unohtua. Miten kävi meidän kasvatusprojektillemme. Pääsimmekö istuttamaan taimia maahan/istutuslaatikoihin asti ja alkaako tästä mahtava ura kotipuutarhurina?

No...
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.


Kuten kuvasta näkyy niin ihan ei hurraa-huutoja tämän projektin kanssa päästy huutelemaan. :D
Kovin pieniksi ja vaivaisiksi nämä muutamat tyypit ovat toistaiseksi jääneet. Iso osa kavereista kuihtui kastelun unohtuessa ja nämäkin loput sitkeät taisivat sen vuoksi vähän kitukasvuisiksi jäädä. Yhtä kaikki, hauska projekti tämä oli ja nyt kyllä osaa arvostaa ehkäpä vielä vähän enemmän niitä jotka oikeasti ruuan meidänkin pöytään kasvattavat.

Ihanaa ja aurinkoista kesää teille lukijoilleni. Toivottavasti teidän kasvatusprojektit ovat olleet onnistuneempia. Ja muille kohtalotovereilleni vinkiksi, IKEAsta löytyy mahtavat valikoimat valmiita kasveja ja ruukkuja,  minä ainakin joudun niihin näillä kasvatustaidoilla turvautumaan.  :)

-Liina

2016/05/15

LOHALS JUUTTIMATTO KEITTIÖSSÄ

Kesän lähestyessä oli mukava päivittää keittiönkin ilmettä. Annon Taival-villamatto oli mukava, mutta ehkä hiukan liian pieni kaksimetrisen pöytämme alle. Villamatto siirtyi mökille, jonne se kokonsa puolesta sopikin paremmin. Matot tuntuvat kiertävän kodin ja mökin välillä sujuvasti ja tällainen kierrättäminen onkin tosi näppärä tapa uudistaa sisustusta.


Ruokailutilan uusi matto on IKEAn LOHALS. Tykkään tuosta juuttimaton luonnollisesta väristä tosi paljon ja matto myös tuntuu jalan alla mukavalta, ei ollenkaan niin karkealta kuin juuttimaton saattaisi kuvitella tuntuvan. Matto on reilun kokoinen, 200x300 cm. Tykkään erityisesti siitä, että tuoli mahtuu matolle kokonaan silloinkin kun tuolissa istuu. Edellinen matto oli sen verran nafti, että takajalat jäivät aina maton ulkopuolelle ja tuntui että tuoli oli vähän takakenossa.


Uutta keittiössä on myös Sinnerlig-jakkara. Koska mattoa ei pöydän alle saanut aseteltua aivan symmetrisesti (ruokailutila asettaa aika paljon rajoitetta pöydän paikalle), halusin tuohon pöydän päätyyn jotakin jotta reilummin esiin jäävä matto ei näyttäisi hullulta ja näkymä säilyisi tasapainoisena. Jakkara sopikin tuohon ihan täydellisesti ja siitä on tullut ainakin nuorimmaisemme suosikkipaikka.




Hiukan minua arvelutti maton materiaali ruokapöydän alla. Toistaiseksi isommilta sotkuilta on vältytty, mutta saapa nähdä miten käy kun ensimmäinen mustikka putoaa vahingossa pöydän alle ja litsaantuu matolle... Olen kuitenkin sisustuksen ja materiaalivalintojen suhteen yrittänyt ottaa rennompaa asennetta: koti on elämistä varten ja jos kaiken valitsisi sen perusteella mikä on käytännöllistä homma menisi vähän tylsäksi.


Suurin riski matolle (-ille) näkyy kyllä yllä olevassa kuvassa. Luonnonmateriaali kun saattaa tuntua niin vastustamattomalta karvakamun mielestä. Toistaiseksi matto on saanut olla rauhassa ja toiminut vain luunsyöntialustana, toivotaan että sama meno jatkuu edelleenkin.

Onko teillä kokemusta juuttimatoista tai niiden puhdistuksesta. Jos jotain sattuisi käymään, olisi hyvä olla vinkkejä jo valmiina. :)

Leppoisaa sunnuntaita, kamut!

-Liina

Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa