YKSITYISKOHTIA KEITTIÖSSÄ

Tykkään pitää keittiön tasoilla kaikenlaista tarpeellista (tai vähemmän tarpeellista mutta riittävän kaunista). Ongelmana on se että tasoille tuntuu kertyvän vähän liikaakin kaikenlaista sälää ja lopputulos on usein enemmänkin sekainen ja sotkuinen kuin kotoisan tyylikäs. Jokunen aika sitten raivailin tasoja ja järkkälin tarpeellisia juttuja uudelleen.

Kahviin liittyvät jutut on koottu tammisellen (Annon) tarjottimelle. Espressoa tulee nykyään harmillisen harvoin keitettyä. Olen vähän laiska putsaamaan tuota pannua, vaikka siinä ei kovin montaa osaa olekaan. Nicolas Vahén makusiirappi (Caramel) on suuri suosikkini. Uusi pitäisikin pian hankkia, nykyisessä on enää pieni tippa pohjalla jäljellä. Vastaava vaniljasiirappi sen sijaan oli pettymys. Makua siinä ei ollut juuri lainkaan ja tuntui kuin kahviin olisi kaatanut vain nestemäistä sokeria. Mutta makuasioita nämäkin, itse tykkään enemmän voimakkaan selkeistä mauista.

Arjen tärkeitä juttuja keittiössä ovat tietenkin puiset kauhat ja lastat. Niitä on hyvä säilyttää lieden läheisyydessä ja Sinnerligin kannu sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. Kannu on tukeva ja riittävän painava, eikä ole pelkoa että se kaatuisi.

Mausteet pysyvät jämpteissä riveissä Granitin betonisella alustalla. Alusta on siitäkin näppärä, että pippurimyllystä varisevat pippurimuruset jäävät tuohon alustalle eikä tasoa tarvitse jatkuvasti olla pyyhkimässä sen takia.

Myös puiset leikkuulaudat toimivat keittiön somisteina. Keittiömme on tosi kylmä sävyiltään; harmaata, valkoista ja mustaa. Mielestäni kokonaisuus on paljon kotoisampi ja lämpimämpi kun tasoilla on puisia tai esim. terrakottaisia yksityiskohtia, kuten tuo rosmaariinipuskan ruukku.

***

Viime aikona en juuri ole kotiin muutoksia tehnyt. Haaveilen edelleen uudesta olohuoneen matosta (Beni Ouarain <3), mutta ennen lomaa erittäin koiranpissalta haisevaa mattoa viedessäni pesulaan, tuo haave kyllä haihtui ihan taivaan tuuliin. :D

Adean tummanharmaa Camp -sohvamme vaatisi myös uusia päällisiä. Aurinko on haalistanut päälliset tosi ärsyttävän värisiksi ja ovatpa ne ottaneet muutamat osumat mm. jäätelöstä ja muustakin syötävästä jota sohvalla on (sääntöjen vastaisesti) syöty. Tällä hetkellä nuo sisustusjutut ovat kyllä vain haaveita, käytännössä niitä ei varmasti ihan vähään aikaan toteuteta. Eipä silti, haaveilu ja suunnittelu on ihan kivaa ja ilmaistakin, kunhan niitä ei käytäntöön lähde viemään.

Tällä hetkellä kuitenkin haaveilen kaikista eniten sateen loppumisesta ja aurinkoisista kesäpäivistä. Vaikka tätä tauotonta sadetta ei ole vielä kolmea päivää pidempään jatkunutkaan, alkaisi kuitenkin jo riittää. Lapset eivät viihdy ulkona ja omakin ulkoilu on ollut vain juoksulenkkejä. Vierumäen jälkeen olen jo pari lenkkiä juossut ja tänään testasin Antin Tallin yhteislenkin. Reipas kymppi juostiin märässä metsässä pääasiassa polkuja ja pururataa pitkin. Minä vähän hölmönä tietysti roikun nopeimman ryhmän hännillä, vaikka parempi olisi ollut tyytyä enemmän palauttavaan tahtiin ja mukavan rentoon juoksuvauhtiin keskivauhdin ryhmässä. 

Mikään ei voita siltikään reippaan lenkin jälkeistä olotilaa, olipa vauhti ollut minkälainen tahansa.

Mukavaa torstaita!

-Liina

VIERUMÄKI TRAIL 2016

Juoksin elämäni ensimmäisen juoksun lappu rinnassa vuosi sitten Vierumäellä. Tuolloin järjestettiin ensimmäinen Vierumäki trail marathon. Itse en todellakaan täyspitkälle matkalle lähtenyt, 15 kilometriäkin metsässä polkuja pitkin juosten tuntui todella kovalle urakalle. Siitäpä kuitenkin ihan hienosti selvittiin ja juoksukipinä on yhä edelleenkin pysynyt yllä ja päätin että myös tänä vuonna Vierumäellä juoksisin. Talven aikana sairastelin aika paljon (söin kaksi antibioottikuuria ja olin ainakin neljä kertaa flunssassa, joista yksi oli todella rankka tauti 39 asteen kuumeineen) joten kunto ei tänä keväänä kovinkaan kummoinen ollut. Loppukevät ja alkukesä sujuivat kuitenkin ilman kummempia sairasteluja, joten fiilis Vierumäelle tänä vuonna lähtiessä oli ihan kohtuullinen. Keskimäärin juoksukertoja mahtui viikkoon 2-3 ja vakiopituus taisi olla noin kahdeksan kilometriä. Kevään aikana juoksin yhden ainoan pitkän lenkin, joka ei sekään ollut kuin 17 km. Melko kevyin harjoituskilometrein siis tänäkin vuonna startattiin.

Alla oleva kuva on otettu jo maaliin tulon jälkeen. Ei me ihan sipanneilta siskon kanssa näytetä, eihän? Siskon kanssa juostiin reilu 10 kilometriä samaa matkaa, mutta kympin jälkeen siskon vauhti oli minulle liikaa. Lopputuloksissa taisin hänelle parisen minuuttia hävitä, mikä tietysti kirvelee edelleen, mutta tässä elämänvaiheessa, näillä elämäntavoilla (liikaa herkkuja, liian vähän unta treeniä ja stressiä vähän yhden jos toisenkin asian suhteen) en voi itseäni häviöstä hirveästi moittia.

Sää oli melko vaativa, kosteaa ja lämpötila hipoi hellelukemia. Vaikka matka ei ollutkaan kuin 16 kilometriä, sai olla tarkkana nesteytyksen kanssa. Minä juoksin Camelbakin juomareppu selässäni.  Pitemmillä matkoilla tuo reppu on kyllä ihan ehdoton. Taskuihin saa hyvin mahtumaan esim. puhelimen ja tarvittavat lisäenergiat eikä reppu haittaa juoksua ollenkaan vaan istuu tosi napakasti ja mukavasti selässä. Juoksun aikana otin kolme energiageeliä ja join vajaan litran vettä. Luulen että tuo nestemäärä oli vähän turhan vähäinen, mutta onneksi matka ei ollut tuon pitempi eikä mitään pahempaa uupumusta ehtinyt tulla.

Jossakin vaiheessa juoksua (olisiko ollut reilun 10 kilometrin jälkeen?) huomasin että sormet ovat ihan nakeiksi turvonneet. Niitä ihan pakotti ja välillä olikin juostava kädet ylhäällä että pakotus vähän helpottaisi. Johtui varmaankin pääosin tuosta kuumasta ilmasta.

Muistelin että reitti olisi ollut helpompi, näköjään aika kultaa muistot. Erityisesti viimeisten kilometrien aikana juostu pätkä, joka ei ollut polkua nähnytkään, oli erityisen raskas. Maasto oli tasaista, mutta juostava alusta sammaleista varvikkoa, joka oli rankkaa juosta. Välillä oli ihan pakko kävellä hetki, mikä tietysti itseä aika paljon ärsytti.

Keskisyke reitillä oli 178 ja maksimisyke 196. Tuntui todellakin siltä ettei kovin paljon kovempaan aikaan olisi tuolla reitillä, säällä ja tällä kunnolla ollut mahdollisuuksia. Tyytyväinen olin kun jaksoin vielä pienen loppukirinkin ottaa, eli voimia oli jäänyt jäljelle enkä ollut ihan näännyksiin itseäni ajanut. Tällaisessa juoksussa, jossa kisaa vain itseään vastaan, ei ehkä järkevää olisikaan aivan äärirajoilla juosta.

Virallinen aika oli 1.52,10. Viime vuonna saman reitin huomattavasti helpommissa olosuhteissa juoksin aikaan 1.52,37. Eipä siis vuodessa tullut kovin kummoista kehitystä, mutta toisaalta harjoitteluni on niin yksipuoleista, ettei sellaisella juuri ole mahdollisuutta kehittyäkään. Loman aikana yritän juosta hiukan monipuolisemmin, välillä vetoja, mäkitreeniä ja ehkäpä pari pitempääkin lenkkiä. Seuraava suunniteltu juoksukoitos on Jyväskylässä juostava Finlandia Marathon, jossa tavoitteena on juosta puolimaraton. Viime syksynä homma ei onnistunut, olin flunssassa ja jalat olivat kesän juoksuista niin kipeät, että olin useamman viikon totaalisessa juoksukiellossa. Yhtään katujuoksua en ole koskaan juossutkaan, joten sikäli odotan tuota kyllä innolla.

 Lauantain juoksun jälkeen pidin pari totaalista vapaapäivää. Olo oli kyllä tosi hyvä eivätkä jalat kipeytyneet juuri lainkaan. Se oli sentään edistystä viime vuoteen, sillä silloin juoksua seuraava päivä oli kyllä melko tahmean ja jäykän tuntuinen. Uskon että nuo pari lepopäivää tulivat kuitenkin tarpeeseen ja tänään käytiinkin mieheni kanssa yhdessä juoksemassa tuttu lenkki, kilometrillä lyhyempänä totuttua tosin. Sää oli tihkusateinen ja mukavan viileä ja juoksu kulki yllättävän kevyesti.

Parhaita juoksuharrastusta tukevia hankintoja ovat ehdottomasti olleet Salomonin maastojuoksukengät. Niillä on jo niin monta kilometriä takana, että kohta on ehkä aika harkita uusia. Koko on minulle ehkä puoli numeroa turhan iso, jonka takia pitkillä matkoilla kengät hiertävät aavistuksen. Peruslenkit näillä kuitenkin vielä juoksee hyvinkin, joten uusien hankinta saa vielä odottaa. Nämä löytyivät nettikaupan alesta neljälläkympillä, kelpo investointi mielestäni!

Toinen todella hyvä hankinta on ollut gps-kello, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Suunnon Ambit 3 Run -gps-kellolla on jo pitkälti yli 30 treeniä juostu ja ratsastettu. Kello toi ihan uutta motivaatiota ja virtaa juoksemiseen!

Hyvillä mielillä voi viime viikonlopun jälkeen kesälomaa aloitella. Löytyykö teistä lukijoista innokkaita juoksuharrastajia ja oletteko juoksutapahtumissa käyneet? Kuulisin mielelläni hyviä treenivinkkejä tai suosituksia erityisen kivoista juoksutapahtumista.

Mukavaa viikkoa!

-Liina