2016/11/30

JOULUN TUNTUA

Pimeän vuodenajan pelastus on vähitellen alkava joulun odotus. Ihan pikkuisen otin tänä vuonna varaslähtöä kaamosta taltuttamaan ja ripustin yksinkertaisen valkoisen tähden ikkunaan valoa tuomaan jo marraskuun alkupuolella. Pimeää vastaan taistelu on mielestäni sallittu ihan kaikin keinoin, eikä paperitähti sentään niin jouluinen vielä ollut. Muilta osin joulukoristeiden etsiminen ja esille laittaminen sen sijaan alkoi vasta viime viikonloppuna ensimmäisenä adventtina. 
 



Joulukukista suosikkini on ehdottomasti valkoinen hyasintti. Ne ovat mielestäni kaikista kauneimmillaan ihan nupullaan, enkä oikeastaan edes tahtoisi niiden avautuvan. Tuoksu on huumaava ja tuo niin paljon muistoja ja joulun tuntua, mutta ulkonäöltään hyasintit vähän repsahtavat kun kukat venyvät täyteen mittaansa ja avautuvat.
Kaunis ja superyksinkertainen asetelma hyasinteista tulee TineK:n marokkolaiskulhossa. Siihen ei enää ylimääräisiä koristeita ja muuta rekvisiittaa mielestäni kaivata. TineK:n kaunis tuoksukynttilä sopii kivasti yksinkertaiseen asetelmaan Nur -tarjottimen päälle, jonka onnekkaasti voitin Oblik -blogista jokin aika sitten.





Adventtikynttilöinä toimivat tänä jouluna Iittalan Pinot. Ne ovat harmi kyllä poistuneet jo valikoimista, mutta niitä olen onnistunut löytämään alelaareista ja kirppiksiltä tosi edulliseen hintaan. Ovat kauniit ihan pelkästään pinottuinakin, siitähän tuo nimikin.


Muut joulukoristeet odottelevat vielä esille laittamista. Tässä vaiheessa arsenaali kauniita kynttilöitä, muutama joulukukka ja parit jouluvalot riittävät hyvin. Keittiön pöydällä pönöttää lasivaasissa piskuinen kuusi, jonka juurineen nappasin mukaani mökkirannasta. Siitä kuvan löydät instagramista. Pikkuhiljaa tulee hyvä. Edelleen toitotan sitä, että joulu tulee fiilistellen askel kerrallaan. Kaiken ei tarvitse olla valmista kertarysäyksellä, kun oikeasti ihan parasta on se kaikki leppoisasti tapahtuva jouluun valmistautuminen. Tämä alleviivattuna itselleni muistiin.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

2016/11/27

PEDATTU SÄNKY AVAIN ONNEEN?



Keskisuomalainen kirjoitti eilen että sänkynsä petaavat ihmiset tuntevat itsensä onnellisiksi. Ehkä hiukan kärjistetty ja suoraviivaistettu lausahdus, mutta mielestäni siinä on kyllä vinha perä. Joskin omalta osaltani toivon ettei sängyn petaamattomuus kuitenkaan automaattisesti tarkoita ettei siitä huolimatta voisi olla onnellinen. Meillä kun sängyt pedataan pääasiassa vain viikonloppuisin, jos silloinkaan.
Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa, ja täytyy tunnustaa että aamulla kun alakertaan lähtee, yläkertaan usein seuraavan kerran palaa vasta illalla nukkumaan mennessä. Eipä siis paljon petaamaton sänky silmiä särje.

Ymmärrän kyllä tuon pedatun sängyn onnellisuutta tuovan vaikutuksen. Itselleni on tärkeää että koti on pääosin järjestyksessä, tavarat paikoillaan ja pahimmat sotkut siivottu pois. Tavararöykkiöt, paperipinot ja muu epäjärjestys tuo omalla kohdallani kaaoksen helposti myös ajatuksiin. Ympäristössä joka on miellyttävä silmälle, myös ajatus tuntuu kulkevan esteettömämmin. 

Pimeänä vuodenaikana onnellisuutta ja iloa lisäävät (sen pedatun sängyn lisäksi) pienet asiat kuten kynttilät tai kukat. Joulukukkien sesonki on jo alkanut ja johan muutama ihana sipulikukka on minunkin pitänyt hankkia. 

Alla vielä kuva eräästä onnea tuovasta. Huonoinkin tuuli kääntyy kun tämä nappisilmä tulee kainaloon pyytämään rapsutuksia tai tuo palloa kutsuen leikkimään. 

Ihanaa sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia!