Harmaanvihreää



 

Kuten aiemminkin olen todennut, olen surkea viherkasvien kanssa. Näin keväällä vaan vihreä alkaa kuitenkin houkuttaa yhä enemmän. Päätin aloittaa varovaisesti ja hankin kotiin mehikasvin. Sillä luulisi olevan edes kohtuulliset eloonjäämismahdollisuudet. Eikö?

Värikin on mukavan vihreänharmaa, sopii kivasti tuollaisen betoniruukun kanssa yhteen. Tämä yksilö kaipaa selvästi kuitenkin kavereita. Taidanpa töiden jälkeen pyörähtää pikaisesti kukkakaupan kautta. Jospa mehikasville löytyisi seuralainen.

Tänään saadaan lapset kotiin! Viisi päivää hurahti todella nopeasti. Ei tainnut olla kovinkaan suurta ikävää puolin eikä toisin. Mikäs siinä, tietää että ovat hyvässä hoidossa tuttujen ja turvallisten isovanhempien luona. Siellä huomiota, kaikenlaista hauskaa tekemistä ja temppurataa löytyy riittävästi. Kirjaimellisesti, isäni oli nimittäin rakentanut lapsille jonkinlaisen tasapainoradan:)

Viikonlopuksi ei olekaan mitään erityisiä suunnitelmia. Kävin eilen lasten vaatekaapit läpi, ja näyttää siltä että jotakin pientä päivitystä täytyy vaatepuolelle keksiä. Kasvavat aina vaan ja isomman lapsen vaatteita ei kovinkaan paljon valitettavasti pysty pienemmälle kierrättämään, niin puhkikuluneita alkavat aina pieneksi jäädessään jo olla.
Onko teillä vinkata jotakin laadukkaita ja kivoja lastenvaatemerkkejä?

Rentouttavaa viikonloppua! Toivotaan että aurinko paistaisi:)

YES



Kuvassa uusin printtilöytöni. Näiden, kuten monen muunkin asian suhteen, tulen "vähän" jälkijunassa. Printit taitavat olla jo vähän out, mutta ei haittaa:)

Elämä on yleensä kivempaa, kun sille vastaa yesyesyes.

 

Viikko on ollut poikkeava, sillä lapset ovat olleet hiihtolomailemassa isovanhempiensa luona. Päiväkoti on kiinni ja kurjahan tokaluokkalaisenkin olisi yksin päivänsä viettää. Ollaan kyllä todella kiitollisia että molempien isovanhemmat meitä näissä tilanteissa auttavat. Eikä voi kieltää, onhan se välillä aika luksusta elää kuin pellossa. Voi olla töissä päiväkodin sulkemisajasta piittaamatta, syödä vähän mitä sattuu (tällä viikolla ei ole kaupasta taidettu maitoa ja appelsiineja kummempaa hakea), nähdä ystäviä ja vietää miehenkin kanssa vähän leppoisampaa aikaa yhdessä.
Maanantai meni kotisohvalla loikoillessa (lamaantuminen iskee aluksi aina silloin kun olisi mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista mihin ei ole aikaa ja paikkaa muka löytynyt), tiistaina istuin iltaa työkavereiden kanssa ja eilen käytiin miehen kanssa humputtelemassa "isolla kylällä". Jos Jyväskylässä liikutte, suosittelen lämpimästi Figaro Winebistroa. Saatiin jälleen kerran loistavaa palvelua, miljöö on viihtyisä ja sisustusfanaatikon silmää miellyttävä ja ruokakin oli todella hyvää (sinisimpukoita ja tiikerirapuja). Jospa tänään taas palattaisiin normaaliin arkeen ja tehtäisiin illalla perusteellinen viikkosiivous. Edellisestä kunnon siivouksesta onkin jo aikaa. Eilen auringon pilkahdellessa näytti kyllä nurkat hiukan imuria ja moppia kaipaavan;)

Mukavaa torstain jatkoa, muruset!

Helmikuun maisema

Tämä talvi on ollut kummallinen. Jäänee muistiin leudoista säistään, harmaudestaan ja vähälumisuudestaan. Viikonloppuna mökillä otetussa kuvassa jäällä vielä jokunen sentti sohjoa, Nyt siitä on vain rippeet rannoilla.

Aamulla herätessäni (ilman herätyskelloa 6:18!?) auringon nousu ja kevyt usva saivat maiseman maalauksellisen kauniiksi. Siinä sai aamupuuro jäädä hellalle porisemaan, kun lennosta nappasin kameran ja juoksin rantaan tuota upeaa hetkeä taltioimaan.
Jäät pitivät hirveää meteliä; kumeaa pauketta ja ryskettä kun railot syntyivät. Säikyin vaikka allani ei vettä jään alla montaa kymmentä senttiä ollutkaan. Koiranulkoiluttaja pysähtyi kohdalleni ääniä kanssani ihmettelemään.

Takaisin kävelin pajunkissakimppu kädessäni. Puurokin oli hellalla mukavasti ehtinyt valmiiksi hautua. Sen verran sain tuosta pienestä ulkohyppelystä virtaa, että ennen töihin lähtöä hinkkasin kylpyhuoneen puhtaaksi. Raaka aurinko paljasti sen verran armottomasti saippua- ja kalkkisaostumat, ettei pystynyt hommaa yhtään lykkäämään.

Ihanan aurinkoista ja keväistä keskiviikkoa!

Haaste: Päivän asu

Koti Daaliatielle -blogin Henna haastoi minut kuvaamaan päivän asua. Heh, nyt jouduttiinkin sitten todella kauas omalta mukavuusalueelta, mutta eihän haastetta voi toteuttamatta jättää, joten ei auttanut muu kuin napata kamera töihin mukaan ja vähän nolostellen pyytää työkaveria (kiitos ihana Tiina!) kuvaamaan.

Koska julkisella paikalla ilman oikeaa syytä kuvattavana oleminen oli aavistuksen epämukavaa, nappasin jalustan avulla kotona myös kuvan ilman päällystakkia. Kengät vaihtuivat sisäkuvaan, ne olisivat olleet tänään jalassa jos kestäisin korkkareilla kävelyä. Perjantaina jalkapöytään tuikattiin pari piikkiä kortisonia ja jalalle täytyy antaa nyt hetkinen aikaa toipua ilman korkoja. Kummemmasta ei siinä ole kyse kuin vanhasta vammasta, joka jostakin äityi vähän enemmän vihottelemaan.

Päivän asu koostui seuraavista:
Mekko - Tiger (löytö hullareilta  kolme vuotta sitten)
Nilkkurit - Unisa (samoin löytö hullareilta)
Neuletakki - Mexx
Vyö - Esprit
Takki - FilippaK (-50% alelöytö)
Saappaat - Global (nämäkin hullareilta)
Huivi - Tiger
Laukku - LV

Haastan seuraavien blogien kirjoittajat paljastamaan päivän asunsa:

Koti Aurorassa
Littlebigthings
CasaBlanco

Lopuksi voi todeta, ettei tarvitse kyllä hetkeäkään harkita minkään sortin muotibloggaajan uraa vaan pysyttäydytään jatkossakin pääasiassa sisustuksen kuvaamisessa...

Kivaa alkanutta viikkoa!

Oksa

 

 

Muutama päivä sitten toivottelin jo kevättä tervetulleeksi. Mielestäni sireeninoksa täydessä kukassa on ihan selvä lupaus siitä (jätetään huomioimatta, että oksa on tietenkin kukkakaupasta poimittu). Miten kaunis yksi oksa voikaan olla!

 

Ostin oksan maanantaina, ja edelleen se on tosi kaunis. Alle viiden euron sijoitus oli hintansa arvoinen. Tulppaanit maksavat saman ja nuupahtavat usein jo muutamassa päivässä.

 

En malttaisi odottaa että pihan sireenit kukkisivat...

Minun värini

Sain Nuapurissa -blogin  ihanalta Marjukalta haasteen. Todella vaikean sellaisen, sillä se liittyy väreihin. Meidän kotimmehan on hyvin väritön ja neutraali. Esille nousee oikeastaan vain yksi selkeä väri; harmaa. Sitä löytyy isoista pinnoista (mm. seinistä ja alakerran lattiasta), huonekaluista (sohva) ja pienesineistä. Harmaa on turvallinen, siihen en kyllästy ja uskon että se kestää myös aikaa.

Coloria.net kertoo harmaasta mm. näin:
Harmaa on tavallinen, yllättämätön väri. Kun tarkoitetaan tavallista elämää, jossa ei ole huippukohtia, puhutaan harmaasta arjesta. Kun esim. englanninkielessä sininen (blue) näyttäisi kuvaavan masentuneisuutta ja synkkää olotilaa, Suomessa - sekä mm. Japanissa - vastaava väri lienee harmaa. Molemmissa maissa valitellaan elämän harmautta...
Harmaa yhdistetään synkkyyteen: kun päivä on harmaa, aurinko ei paista. Harmaa liitetään myös tunteiden kieltämiseen sekä masennukseen.

Hmm. Rupesin pohtimaan syitä miksi harmaa viehättää minua niin paljon. En koe olevani itse harmaa, ennemminkin päinvastoin. Olen persoonana ärsyttävän vahva ja värikäs. Puhun paljon, jolloin huomaamattani saatan jättää helposti hiljaisemmat jalkoihini. Ei mitenkään positiivinen piirre aina. Olen impulsiivinen, innostun helposti ja isossakaan joukossa en jää yleensä hiljaiseksi. Kouluaikoina olin taideaineissa tasaisen vahva, en kuitenkaan missään niin lahjakas, että sieltä olisi kannattanut ammattia itselleen suunnitella.

Ehkä haluan ympäröidä kotini (ja itsenikin, kun puhutaan vaatteista) tasaisilla ja hillityillä väreillä. Ympäristön värittömyys ehkäpä tasoittaa omaa persoonaani. Ja ihan hyvä niin.

Harmaa, valkoinen, musta, puu, muut luonnonmateriaalit. Niitä meidän kodista löytyy eniten. Pieninä ripauksina on joskus esim. turkoosia. Se onkin oikeastaan ainoa "oikea" väri, jonka voin sanoa lempivärikseni. Etsimällä etsin muutaman turkoosin (tai turkoosiin viittaavan) värin kotoamme. Aika vähissä kirkkaat ja erottuvat värit meillä ovat. Perheemme naisväki on kovin temperamenttista porukkaa, joten ehkäpä tuo neutraali ympäristö on meille ihan hyväksi.

Tiedän muutaman bloggaajan, jotka eivät ole ihan yhtä väriallergisia kuin minä. Muiden värikkäitä koteja ihailenkin. Erityisesti taito, jolla tehdään värikäs koti ilman että siitä tulee sirkus ja sillisalaatti, on kadehdittava. Itse en sellaista värien käyttöä valitettavasti osaa.
Olisipa kivaa jos

Kotipalapelin  Rilla
Valentine's Afternoonin Annika
ja
Casa Volmarin Jen

kertoisivat omista väreistään:)

Haaste kuului näin:
1. Esittele väri, joka puhuttelee sinua. Sellainen väri, joka on lähinnä sydäntäsi.

2. Liitä tekstiisi kuvia kotoasi, todistusaineistoa vaatekaapistasi, mitä vain keksit.
3. Voit myös kertoa lyhyen selostuksen siitä, mitä uskomuksia väriin on liitetty.
(Lähteenä voi käyttää vaikka coloria.nettiä.)

Talven ja kevään välissä

Erikoinen talvi. Ei oikein osaa sanoa, onko se missään vaiheessa oikein alkanutkaan. Aikansa sitä odottamalla odotti. Jossain vaiheessa iski turhautuminen ja siitä pian jo luovutin. Ei se taida tulla. Siirryn kevääseen. Siis odottamaan sitä. Sen on kyllä parempi ilmaantua paikalle. Ajallaan tai jopa etuajassa, kiitos. Nyt tuntuu että eletään ihmellistä välikautta. Ei talvea, jota ei siis edes oikeastaan tullut, eikä kyllä vielä sitä kaivattua kevättäkään.

 



 

Kotonakin on välikausi. Talvisimmat jutut on laitettu sivuun (paitsi tuo valo-oksa jota en ole vieläkään jaksanut irroitaa!). Keväiset (ihanan vaalean turkoosit) tyynyt odottelevat jo sohvalle pääsyä.

Ja hei, tänään paistaa aurinko! Aika mahtavaa näin useamman viikon harmaan jakson jälkeen. Hymyilyttää huomattavasti pilvipäivää enemmän:)

Mukavaa torstaita!



Pulled Pork

Viime viikonloppuna testattiin viimeinkin kovasti pinnalla ollutta possureseptiä, eli Pulled Porkia. Sen epävirallinen suomennos, nyhtöpossu, on aika veikeän kuuloinen ja kieltämättä taipuu suomalaiseen suuhun ehkä helpommin kuin alkuperäisnimike.
Pulled Pork valmistetaan yleisimmin possun kasslerista ja sitä minäkin kaupasta vajaan kilon mötkäleen ostin. Reseptin voi valmistaa mutkia oikomalla (näin tein) tai sitten aavistuksen työläämmällä tavalla tehden itse myös bbq-kastikkeen, jossa possu marinoidaan ja kypsennetään.

Helppo tie oli siis ostaa valmista bbq-kastiketta ja maustaa se savustetulla paprikajauheella, suolalla ja pippurilla. Lihan olisi pitänyt antaa marinoitua yön yli jääkaapissa, mutta niipä taas jäi tuo vaihe tekemättä ja liha marinoitui tunnin huoneenlämmössä. Paistoin sitä ensin Sarpanevan padassa puolisen tuntia ilman kantta noin 150 asteisessa leivinuunissa ja kaupunkireissulle lähtiessämme lisäsin pataan hiukan vettä ja laitoin kannen päälle. Kotiin tullessamme (noin kolmen tunnin päästä) revin possun suikaleiksi, siirsiin uunivuokaan ja lorauttelin päälle vielä reilusti bbq-kastiketta. Annoin olla vielä puolisen tuntia uunissa.
 

Lisukkeena oli jäävuorisalaattia, papu-tomaattimuhennosta, marinoitua punasipulia sekä jugurtti-piparjuurikastiketta. Liha kaikkine lisukkeineen kääräistiin tortillaletun sisään ja voin kertoa että herkkua oli!
Tämä ruoka on superhelppo valmistaa.Huomattava on vain sen pitkähkö paistoaika, eli vaatii hiukan etukäteissuunnittelua aikataulun suhteen. Mukavaa oli myös se, että kerrankin myös edullisemmasta ruohonosasta osasin valmistaa näin herkullista syötävää! Tätä kehtaisi tarjota vieraillekin.

Leppoisaa tiistai-iltaa kaikille!

HAY - Kaleido

Tässä muotoilua minun makuuni! Hay:n (yksi lempimerkeistäni muutenkin) Kaleido-sarjan tarjottimet ovat mielestäni tosi kauniita. Muotokieli on simppeliä ja eri kokoisia tarjottimia voi kivasti yhdistellä. Tuon harmaan ostin tuliaisena toissakesäiseltä Kööpenhaminan reissulta. Se on muuten kaupunki, jonne on päästävä uudelleen (pian kiitos!). Isomman tarjottimen ostin myöhemmin heräteostoksena. Tuo persikkainen väri oli vain ehkä vähän turhan villi valinta tällaiselle väriallergiselle ihmiselle... Jos joku haluaa sen muuhun väriin vaihtaa, saa ilmoittautua:)

Kaleidot toimivat itselläni arkikorujen säilyttiminä. Käytössä olevat korut ovat helposti esillä ja näin niitä muistaa joskus käyttääkin.

Reipasta alkanutta viikkoa!

BoConceptit seinällä

Kotimme seiniä on täytetty pikku hiljaa. Olisi tietysti mukava satsata "oikeaan" taiteeseen, mutta jos vaatimuksena seinälle pääsyyn olisi se että teos on uniikki tai ns. aitoa taidetta, seinämme olisivat kovin tyhjiä vielä. Siksipä tyydynkin ihan mielelläni tällaiseen massataiteeseen. En koe kovinkaan ahdistavana sitä tietoa, että monella muullakin saattaa olla samanlaisia teoksia seinällään. Ei se niiden kauneutta mielestäni kovinkaan paljoa himmennä.

Kaksi huomiota herättävintä ja kooltaan isointa teosta löytyy olohuoneestamme. Molemmat ovat BoConceptin mallistoa. Musta pyörylä on ostettu jo ainakin kahdeksan vuotta sitten, mutta tykkään siitä edelleen ihan yhtä paljon. Teos on tehty mustista metallisista pyörylöistä.

Toinen, suurin "taulu" on mustavalkoinen canvas-kankaalle printattu kuva vanhasta kannosta. Ensin meinasin kuvata samantyylisen lahonneen/kuivuneen kannon itse, mutta sen verran arvelutti isoksi printtaaminen, että päädyin valmiin kuvan ostamiseen. Hinta jäi halvemmaksi, kuin mitä itse tehty olisi kustantanut, joten sekin ehkä vähän helpotti päätöstä.

Muuten meillä on seinillä julisteita, valokuvasuurennoksia (itse kuvattuja) sekä muutama valokuvaajaystävän työ. Joskus haaveilin tilauksesta tehdystä isosta abstraktista öljyvärityöstä, mutta tähän nykyiseen kotiin ja tyyliin tämä "tekotaide" sopii ihan hyvin:)

Onko teillä muilla aitoa taidetta seinillänne ja panostatteko taiteeseen erityisesti?

Pölkky

Tykkään designista, tuunatustakin tavarasta, aidoista materiaalista ja suorista kulmista. Pölkky on kaikkea näitä. Täyttä 100%:sta koivua, itse suunniteltu (hehe, todella vaativa homma), suoralinjainen ja rehellinen kaikessa karussa olemuksessaan.

Pölkky on tehty appivanhempien pihasta kaadetusta isosta koivusta. Pölkky on sahattu rakkaudella, höylätty tunteella ja hiottu hiki päässä. Puu on haljennut kuivuessaan, mutta se tekee siitä entistäkin kauniimman. Yksilön. Pölkkyjä on meillä kolme. Olohuoneessa oleva toimii laskutasona, kukkajalustana tai sivupöytänä. Taipuu kuvainnollisesti mihin vain sitä keksitään käyttää. Ylä-aulan pölkky tekee saman mitä alakerran kaverinsakin. Siinä pidetään kynttilää, kirjaa, lasia tai mitä milloinkin. Kolmas pölkky on minun laukkuni säilytyspaikka eteisessä. Eräs laukkufriikki työkaverini sanoi, ettei laukkua saa pitää lattialla. Tätä sääntöä yritän noudattaa ja eteisen pölkky auttaa siinä.

Pölkky antaa pienen ripauksen tee-se-itse -henkisyyttä kotiimme. Materiaali on kaunis, eikä koivu pelostani huolimatta ole kellastunut rumasti. Ehkäpä se johtuu siitä, ettei pintaa ole käsitelty mitenkään, puu saa hengittää. Tai ehkäpä vain aikaa ei ole kulunut vielä riittävästi...

Vaikka kodissamme asustaakin näitä diy-designesineitä jo kolme kappaletta, lisää on tilauksessa. Ystävien tontilta kaadetaan isoja koivuja, ja miehet aikovat tehtailla design-pölkkyjä lisää. Käyttötarkoituksiahan näille löytyy ihan niin paljon kuin vain mielikuvitusta riittää. Ja hei, ei haittaa jos näihin kyllästyy. Loppusijoituspaikkana toimii kätevästi leivinuuni. Eipä sillä, että yhdestäkään haluaisin vielä eroon päästä:)

Hyvää ystävänpäivää kaikille, ihan huippua kun olette tänne löytäneet:)

Carpe Diem

 

Viime viikolla tartuin tarjoukseen, jota en yksinkertaisesti pystynyt ohittamaan. Efva Attlingin korut ovat heikkouteni. Itse en niitä aiemmin ollut omistanut, ihaillut kyllä olin moneen otteeseen.
Paikallisessa kultasepänliikkeessä oli poistomyynnit, kaikki tuotteet -40%. Lupasin itselleni, että jos erään työhön liittyvän asian saan hyvin hoidettua, saan käydä itselleni Efvan korun hakemassa. Työjuttu meni hienosti, ja nyt rannettani koristaa Tartu hetkeen -rannekoru.



Lahjakassin pohjassa on Attlingin koruja hyvin kuvaava teksti. Taitaapa olla suunnittelijan ihan yleisempikin tunnuslause?



Ketju on ehkä aavistuksen liian pitkä, joten taidan käydä sitä hiukan lyhentämässä.
Tykkään käyttää hopeisia melko yksinkertaisia koruja, ja Efva Attlingin korut ovat mielestäni juuri sellaisia.

Mitenkäs te muut, käytättekö paljon koruja ja onko jotakin lempimerkkejä?

Tampereen ostokset

Ihanaa keskiviikkoa ja lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille. Kiitos Kertun, teitä on tänne eilisen jälkeen useampia uusia löytänyt! Tosi mukavaa oli myös se, että  niin moni jätti merkkiä käynnistään. Jokainen kommentti lämmittää  mieltä ja tekee tästä hommasta aina vaan kivempaa. Otan tosi mielelläni vastaan myös postausehdotuksia ja ideoita. Blogini on tosi uusi vielä ja haen vähän linjaa sen suhteen, millaiseksi tämä muodostuukaan.

 

Viime viikolla pyörähdin pikaisesti Tampereella. Ihania sisustusputiikkeja kierrellessä olisi mukaan tarttunut vaikka mitä pientä ja isompaakin sisustukseen liittyvää. Tällä kertaa maltoin kuitenkin mieleni ja ostin vain muutaman pienen arkisen käyttötavaran. Nämä molemmat liittyivät keittiöön. Tuliaisiksi valikoituivat tyylikäs musta astianpesuaine ja ihanan keväinen vaaleansininen keittiöpyyhe. Jacobsenin Letters-pyyhkeeseen olen ollut vähän pettynyt. Se on mielestäni aika heikkolaatuinen materiaaliltaan. Kangas on ohuen tuntuista ja pesussakin kutistui aika tavalla. Ehkäpä toimii jatkossa pääasiassa vain ns. sisustuspyyhkeenä uunin luukusta roikkumassa, sillä design on siinä kaunista edelleenkin:)

 

Tiskiaine on mustikantuoksuista. Niin herkullisen tuoksuista, että Onnikin oli tiskiainepullon repinyt ulos paperikassista (en ehtinyt heti tavaroita purkaa) ja nuoleskellut pullonkaulasta löytyneet muutamat pesuainetipat...

Pyyhkeen geometrinen kuviointi miellyttää silmää kovasti. Valmistaja on itselleni entuudestaan tuntematon H Skjalm P. Valmistajaltahan löytyykin vaikka mitä  ihanaa! Myydäänköhän merkkiä mitenkään laajemmassa mittakaavassa täällä Suomessa?



Työviikko jo puolivälissä. Hanget (ne aika säälittävät sellaiset) kutistuvat ja linnut laulavat. Hiihtohaaveet olen jo hylännyt. Sukset saavat odotella varastossa ensi talvea. Nyt kun saisi vielä muutaman säteen kevätaurinkoa, olisi aika ihanaa!

 

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Arpajaisvoitto

Viime viikon lopulla sain mukavan yllätyksen postitse. Olin voittanut Nuapurissa-blogin arvonnasta hienon kassin ja kortteja! No kuinkas sattuikaan, lauantainahan tuolle tuli jo tarvetta, kun suuntasin kässäkerhoon. Epäilenpä että tuolle kassille löytyy yhtä jos toistakin käyttöä, siinä kun voi viinipullojen lisäksi kuljettaa paljon muutakin tavaraa, sillä pullolokerikko on irroitettava. Parasta tietysti tuossa kassissa on katseenkestävyys, eli vaikka se jäisi kiireessä eteiseen tai muualle näkösälle hetkeksi (heh) lojumaan, ei haittaa yhtään!

 



 

Siskoltani saatu syntymäpäivälahjapullo pääsi kassiin poseeraamaan, kuvaushetkellä se oli ainoa pullo joka talosta löytyi.

Ystävänpäivän lähestyessä korteillekin tulee varmasti käyttöä, eli siinäkin mielessä arvontaonni osui kyllä hyvään ajankohtaan:)

 

Enpä muista milloin olisin viimeksi missään arpajaisissa voittanut! Pienestä sitä tulee ihminen joskus iloiseksi :)

 

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Piipadoon Piian kodissa vierailu sai aikaan ihan hillittömän sisustus- ja järjestelyvimman myös omassa kodissa. Sunnuntaiaamu alkoikin reippaalla siivoamisella ja olohuoneen järjestelyllä. Ihmeen tehokasta toimintaa, ottaen huomioon että olin kotona kässäkerhoilemasta vasta puolenyön jälkeen! No toisaalta, kyseessähän oli todellakin kässäkerho, eli mikäs siinä nyt muka niin väsyttäisi;)

 

 

Alkutilanne olohuoneessa oli tämä. Adean kulmasohvan palat olivat toisistaan irrallaan. Tässä tykkäsin siitä, että sohvanpalaset olivat kivasti vastakkain muodostaen selkeän ryhmän.

(Apua miten nuo värit on ihan hullusti vääristyneet, näyttääpä kamalalta tuo tuoli!)



Tähän kuvaan raahasin tv-huoneen sohvan (HT-Collectionin Como) sekä Hayn Tray-tablen sekä tammisen pikkupöydän (tuotu Tukholmasta yli kymmenen vuotta sitten!). Tulipas kevyen ja raikkaan näköistä!

 

Muuten olisi saanutkin jäädä huonekalut uuteen järjestykseen, mutta isoa kulmasohvaa ei saanut pieneen tv-huoneeseen mahdutettua mitenkään järkevästi. Yritin kyllä ja pyörittelin paloja joka ikiseen mahdolliseen asentoon, mutta ei niin ei. Mittanauhahan olisi alkujaankin ollut ihan turha juttu, kuka sitä viitsii mitata kun voi aamupäivän käyttää sohvia siirrellen. Ja sainpahan testattua, miltä vaaleampi sohva olohuoneessa näyttäisi (hyvältä mielestäni!). Illalla yritin ehdottaa miehelle vaaleamman päällisen hankkimista tuohon Adeaan, mutta ei lämminnyt ajatukselle. Ihme tyyppi.

 

Lopulta napsautin Adean palat yhteen ja käänsin sohvan kuten se on aiemminkin ollut. Iltapäivällä vielä fiksailin näkymää siten, että siirsin huonekuusen (hengissä vielä, aikamoinen ihme!) syrjempään ja ostin lähikaupasta kimpun valkosia kukkia tuohon Tray Tablen päälle. Tuli tosi keväinen fiilis! Kuvia en enää saanut otettua harmi kyllä. Vieläkin panttaan niitä turkooseja tyynynpäällisiä, jospa vaikka ensi viikonloppuun asti vielä malttaisin odottaa:)

 

Mitäs mieltä olette, mikä on teidän suosikkiversionne olohuoneesta ja miten huonekalut olisi fiksuinta sijoitella?

Oikein, nurin, oikein - Kässäkerho!

Piipadoon ihanat Piia ja Paula järjestivät eilen keski-suomalaisille sisustusbloggaajille kässäkerhon! Meitä oli Piian kotona kymmenkunta enemmän ja vähemmän käsitöitä harrastanutta (itse kuuluin siihen vähemmän-luokkaan) bloggaajaa kokoontuneena. Itse en montaakaan bloggaria ollut aiemmin tavannut, mutta voi että miten kivaa porukkaa paikalla olikin! Ei tarvinnut jännittää, samanhenkisten tyyppien kanssa löytyi kyllä puheenaiheita:)

Kuva lainattu: Piipadoo

Illan aikana syötiin ja juotiin hyvin, sekä tietenkin myös neulottiin. Kuka enemmän ja kuka vähemmän:) Alla todistusaineistoa, että oikeasti jotakin sain aikaiseksi!
Meidät kaikki myös yllätettiin teemaan kuuluvilla tarvikkeilla. 

Kuva lainattu: Piipadoo


Enpä olisi blogia pystyyn laittaessani uskonut, että sen myötä pääsen tutustumaan näin upeaan joukkoon. Oli mahtava ilta ja eiköhän me tämän porukan kanssa jo ruveta suunnittelemaan seuraavaa tapaamista:)

Kiitokset illan emäntien lisäksi vielä kaikille mukana olleille: Minishown Melinalle, Kotipalapelin Rillalle, Modernisti Kodikkaan Kertulle, Littlebigthings-blogin LittleB:lle, Valkoisen soihdun Viiville, Casa Volmarin Jenille, Projektilan Katjalle ja Sievin kodin Satulle.(oli tosi mukavaa tutustua teihin!), sekä kässäkerhon sponsoreille:

* BC Garnin Semilla Grosso / Lankakauppa Titityy
* Nepal Drops / Poppeli
* Kortteja / Harjun paperi
* Käsityö kesken -kyltti / Suomen Käsityön museo

*Tuote on saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan.

Gratinoidut vihersimpukat

Ihanaa perjantaita! Itselleni se (ja koko viikonloppu) onkin vähän poikkeuksellinen. Olen YKSIN kotona. Mies ja lapset lähtivät mökille. Minä jäin kotiin, sillä huomenna luvassa onkin jotakin tosi hauskaa ja jännittävääkin.

Perjantain ja viikonloppuiltojen ruokainspikseksi ajattelin jakaa teille yhden ruokavinkin. Gratinoidut vihersimpukat on superhelppo, nopea ja edullinenkin vaihtoehto esim. alkuruuaksi tai esimerkiksi salaatin ja tuoreen leivän kaveriksi.
Ostan vihersimpukat pakasteena, paketti (josta tulee pellillinen) maksaa muistaakseni alle viisi euroa. Ne voi sulattaa halutessaan jääkaapissa, mutta enhän sitä muista koskaan tehdä. Voi siis lykätä jäisinäkin uuniin.
Resepti menee suurinpiirtein näin:

Sekoita sopiva määrä voita (25g), persiljaa (nippu), valkosipulia (maun mukaan, itse laitan useamman ison kynnen), suolaa, pippuria sekä korppujauhoja. Levitä seos simpukoiden päälle ja lisää vielä parmesanraastetta. Gratinoi uunissa (noin 225 astetta, tarkista simpukkapaketista:D) noin vartin verran. Jäisinä laittaessa menee ehkä viitisen minuuttia pidempään.
Jos tykkää äyriäisistä, valkosipulista ja persiljasta, tämä on takuuvarma hitti. On herkkua hyvän salaatin ja tuoreen vaalean leivän sekä rapsakan kuivan valkoviinin kaverina. Ja muistutan vielä, niin järjettömän helppoa!

 

Nyt painun suihkuun ja ajoissa unille. Palaan eilisiin putiikkituomisiin ehkäpä huomenissa ja sainpa tänään postissakin jotakin tosi kivaa jota pitää teille vilauttaa:)
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!