Rentoutumista, akkujen lataamista ja itsensä hemmottelua - pidä huolta itsestäsi

Heipat pitkästä aikaa! Kovin on arki taas vienyt mukanaan; on käyty ihmettelemässä upeita hevosia Apassionata-show'ssa talliporukalla, käyty ratsastusvalmennuksissa ja ihan vaan eletty tätä normaalia arkea. Johan sitä siinäkin on tekemistä riittämiin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä rankemmalta kaikki normaalia pidempään valvominen ja muu ylimääräinen tuntuu. Vähän naurattaa tuo oma esittelytekstini - päälle kolmekymppinen. Hehe, totuuden nimissä pitäisi jo kyllä päivittää siihen että melkein nelikymppinen. Iän myötä olen alkanut kiinnittää, osin tosin ihan jo pakon edessä, huomiota omaan jaksamiseen ja erityisesti palautumiseen. Minulle tehtiin syksyllä Firstbeat -hyvinvointianalyysi ja kyllä se kertoi karua kieltä siitä että arki tahtoo olla turhan hektistä eikä palautumista ehdi tapahtua riittävästi. Kieltämättä päivät täyttyvät työstä, harrastuksista, kotitöistä ja urheilusta niin täysin ettei elimistö välttämättä ehdi riittävästi levätä.

Analyysin jälkeen olen yrittänyt tietoisesti lisätä arkeeni hetkiä, jolloin elimistöllä olisi edes teoriassa mahdollisuus palautua. Välttämättä kyse ei ole mistään kovinkaan erikoisesta, sillä analyysin perusteella elimistöni palautui mm. tv:tä katselemalla ja venytellessä. Tuo venyttely ja liikkuvuuden ylläpito on toinen juttu, josta olen pyrkinyt tekemään itselleni rutiinin. Töissäkin saatan palaverin keskellä tehdä muutamia venytyksiä ja vähintäänkin lenkkien välipäivinä huolehdin pidemmistä venyttelytuokioista.

Viikonloppuisin on usein enemmän aikaa nautiskella pienestä arjen luksuksesta. Saunominen ja siihen liittyvät pienet kauneusrutiinit ovat ihana tapa hemmotella itseä. Hankin L'Orealin naamioita hyvällä alennuksella ja niillä sai kyllä ihan kelpo spa-hoidot järjestettyä. Joululta jäänyt amaryllis on ollut antelias kukinnoissaan ja siitä riitti yksi kukka kylpyhuoneen kaunistukseksikin.

Kynttilöillä ja muulla pienellä rekvisiitalla höystettynä tällaisella hyvinkin pienimuotoisella saa itselleen tehtyä mukavan ja rentouttavan hemmotteluhetken. Tällaiset jutut ovat mielestäni parasta arjen luksusta. Aina ei tarvitse massiivisia järjestelyitä ja hulppeita puitteita itsensä hemmotteluun.

Huomenna minä ja mieheni lähdemme pienelle minilomalle. Arpaonni oli minulle suosiollinen ja voitin Modernisti Kodikas -blogin arvonnasta risteilyn Tukholmaan! Pienten arkeen lisättyjen hemmotteluhetkien lisäksi on tietysti välillä aika ihanaa nauttia vähän spesiaalimmastakin ohjelmasta. Risteily on sisustus- ja design-teemalla järjestetty ja perjantaina Tukholmaan tutustumista onkin tiedossa kiertoajellen mm. Asplundin tehtaalla ja Svenskt Tennissä vieraillen.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! (Risteilytunnelmia voitte halutessanne seurata mm. instagramin kautta.)

ARKISEN AAMUN LUKSUS

Torstaisin aamuni poikkeaa tavanomaisesta kiireisestä ja puolipaniikissa juosten lähtemisestä melkoisesti. Herätyskello soittaa tunnin tavanomaista myöhempään ja kahvinkin ehdin latailla ihan rauhassa vasta aamulla. Normaalistihan yritän tehdä mahdollisimman paljon aamuvalmisteluita valmiiksi jo illasta, jotta aamusta saisi edes hitusen seesteisemmän tuntuisen. Torstaiaamun rutiineihin kuuluu yleensä myös juoksulenkki. Sinne kirmaan rauhassa syödyn aamiaisen jälkeen. Tämän arkiluksuksen mahdollistaa iltavuoro, jonka torstaisin aina teen. Tuolloin menen töihin kahdeksitoista, ja se on kyllä aika sopiva aika se. Aamupäivällä ehtii yhtä sun toista, mutta silti illalla on vielä hetkinen aikaa rauhoittua ja vaikka lukea lapsille iltasadut ennen nukkumaan menoa.

Alkuun tuo iltavuoro tuntui kammottavalta ajatukselta, olinhan koko aiemman työurani tehnyt töitä melko säntillisesti "normaaliin" työaikaan, eli noin klo 8 -18 välisenä aikana, hiukan omien menojeni ja työkiireiden tahdittamalla tavalla. Nykyään tuo yksi iltavuoro viikossa tuntuu kuitenkin mukavalta. Aamu on rauhallinen, ehdin kouluaamuisin letittää lasten tukat ilman kiirehtimistä, saatella vaikka molemmat kouluunkin. Iltavuorossa on muutenkin ihan oma tunnelmansa. Töitä tehdään tietenkin kuten normaalisti, mutta fiilis on jollain tavalla erilainen, rennompi.

Toissapäivänäkin join aamulla kahvit rauhassa. Totuttu lenkki jäi tänä torstaina väliin, sillä keskiviikkona kävin hierojalla joka irrotteli jumiutuneita pohkeitani. Ehdin hakea pihan sireenipuskastakin pari oksaa kahvihetken kaunistukseksi. Tällaiseen arjen luksukseen on harvoin normaalisti aikaa, mutta torstaiaamu tarjoaa mahdollisuuden tähänkin.

Eilen sen sijaan kävin mökillä myöhempään illalla juoksemassa metsässä ja se lenkki oli niin täydellinen ettei tosikaan! Aurinko oli juuri laskemassa ja metsä tuoksui päivän sateiden jälkeen huumaavasti. Sanoin illalla saunassa miehellenikin, että eipä sitä nuorena olisi uskonut nauttivansa juoksulenkistä ja metsän tuoksusta tällä tavalla. Ihan parasta mindfulnesia ja etenkin sen takia ettei tällaisiin elämyksiin tarvitse uhrata euroakaan. Ihan ilmaista tämä hupi!

Ihanan rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

Energiaa arkeen - VIHERSMOOTHIE

Sitkeän kuumetaudin sairastamisen lomassa on ehtinyt miettiä lukuisia kertoja kuinka onnellinen terveydestä saa olla. Tämäkin tauti on onneksi vain ohimenevää sorttia, mutta tässäkin lyhyessä ajassa terveyden merkitys on jälleen tullut tärkeämmäksi. Omasta terveydestä voi pitää monella tavalla hyvää huolta. Liikunta, uni ja terveellinen ravinto ovat ehkä niitä olennaisimpia. Niihin on itse myös helpointa tehdä muutosta, jos jokin osa-alueista on päässyt repsahtamaan (tunnustan kaikkien kolmen kohdalla!). Noiden kolmen lisäksi olisi hyvä elää mahdollisimman stressittömästi. Se onkin sitten vähän vaikeampi rasti, ainakin omalla kohdallani. Toiset kun ovat luonnostaan helpommin stressaantuvampaa tyyppiä. Vaikka osa stressistä, siitä palautumisesta ja sen siedosta selittyykin persoonaan liittyvillä tekijöillä, on varmasti myös tietoisesti opeteltavissa vähän iisimpi ote elämään ja asioihin ylipäätään.

Koska mikään asia ei ole muutettavissa yhdellä päätöksellä tai kertarysäyksellä, päädyin tarttua tähänkin isoon ja tärkeään haasteeseen pala kerrallaan. Ensimmäinen on tehdä terveellisempiä valintoja ruokailuun liittyen. Ärsyttävintähän tässä kaikessa on se, että minä oikeasti uskon tietäväni miten syödään hyvin ja terveellisesi. Vaikeinta on viedä tuo tieto arkeen ja niihin todellisiin tilanteisiin.

Tein eräänä viikonloppuna terveelliseksi aamiaiseksi vihersmoothien. Uskon että tuossa lasillisessa oli aikamoinen määrä hyvää tekeviä vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

 

VIHERSMOOTHIE

           

 appelsiini

mantelimaitoa

maustamatonta jugurttia

avokado

babypinaattia

puolikas banaani

kiivi-hedelmä

 

 

Tuli herkullista ilman yhtään lisättyä sokeria! Niin vain upposi lapsillekin avokadoineen ja pinaatteineen päivineen. :) Jospa seuraava rasti olisi sitten vaikkapa kunnolliset yöunet. Siihen helpointa on vaikuttaa menemällä aikaisin nukkumaan. Yritän tänä iltana!

 

Reipasta ja energistä loppuviikkoa!

 

-Liina

 

Lomalta paluun onnea ja uusi Tynellin designvalaisin

Pitkästä aikaa kotona! Loman jälkeen on aina yhtä ihanaa palata kotiin ja ihan ehdottomasti parasta on päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Eipä sillä, oma sänkyhän se mökilläkin on, mutta silti. Koti on kuitenkin aina koti. Ennen lomaa vaihdan aina sänkyyn puhtaat lakanat, joten ensimmäinen yö kotona loman jälkeen on senkin takia erityisen hyvä. <3
Lomalla ei juuri kotona oleiltu ja siksikin kotiin paluu tuntuu taas todella mukavalta. Itse olen vielä huomisen lomalla, ja täytyy kyllä sanoa että olipa hyvä ratkaisu ottaa pari lomapäivää vielä tälle "ylimääräiselle" viikolle. Arkeen orientoituminen käy huomattavasti kivuttomammin kun muutaman päivän ehtii rauhassa kotona olla ja paikkoja järjestellä. Tänään olen saanut siivottua omani sekä lasten vaatekaapit (iso säkillinen vaatteita suoraan roskikseen, monta kassillista kirppikselle ja kaksi täyttä muovikassillista UFFille). Uskon että työvaatteiden etsiminen aamuhämärässä (ihan pianhan se hämärä jo koittaa) on huomattavasti helpompaa kun kaapissa ei ole kuin sellaisia vaatteita, joita oikeasti tulee pidettyä.

Vaatekaapista en sentään teille kuvaa ottanut, mutta uudesta valaisimesta kylläkin. Meille kotiutui alkukesästä uusi upea pöytävalaisin. Paavo Tynellin klassikko 9227 . Valaisin on kyllä pinnoiltaan aavistuksen elämää nähnyt, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa vaan suorastaan kuuluu asiaan. Monta vuosikymmentä on tämäkin valaisin tainnut jo valaista. Väri on sopivasti musta-messinki. Sopii meille ihan täydellisesti! Kiitos kaunis sille, jonka kautta valaisin tiensä kotiimme löysi. <3

Valaisin on mielestäni ihan superkaunis, enkä ole vielä päättänyt mihin se lopullisesti sijoittuukaan. Se on ehtinyt olla jo olohuoneessa, työpöydällä sekä makuuhuoneessa. Kaikkiin sopii hienosti, joten saa nähdä mihin sen loppujen lopuksi laitan.

Ihan hiljaa vain kuiskaan, että vähän on alkanut hiipiä syksyn tuntua jo kotiin. Pellavalakanat saivat kavereikseen petrolinsinisen viltin ja koristetyynyt. Enää eivät pelkät vaaleat sävyt ja pastellit houkuttele. Ihan selvästi siis syksy lähestyy. Elättelen muuten toivetta, että rennot petaukset olisivat muodikkaita tästä ikuisuuteen. Sen verran laiskaa petaajaporukkaa meillä asustaa...

Yöpöydällä majailee Tynellin lisäksi suosikkilasini Hobstar, johon tyrkkäsin veden joukkoon muutamia sitruunamelissan lehtiä. Loman aikana yrttiviljelmäni oli suorastaan villiintynyt ja sitruunamelissaa kasvoi pläntillä ihan hirveänä pehkona. Siitä riitti myös vanhaan lääkepulloon kimpuksi. Elättelen toiveita, että kimppu levittäisi vienoa sitruunamelissan tuoksua myös huoneilmaan, mutta taitaapa tuo jäädä toiveeksi. Yhtä kaikki, ihan kivalta vihreä kimppu näyttää, tuoksulla tai ilman.

Käsirasva (Granitista, ihanan tuoksuista!) ja huulirasva (Joik, myydäänkö sitä Suomessa missään?) pysyvät näppärästi kauniissa Pentikin kulhossa. Materiaali muistuttaa erehdyttävästi marmoria, mutta epäilen sen olevan kuitenkin muuta kivitavaraa. Kaunis se on silti. Ostin sen alkukesästä Pentikin tehtaanmyymälän loppuunmyynnistä hyvällä alennuksella.

Suorastaan ihmeellistä, että vielä ei tunnu minkäänlaista loman loppumiseen yleisesti liittyvää ahdistusta. Muistan monena kesänä istuneeni viimeisenä lomapäivänä rantasaunan lauteilla ja itkeneeni vuolaasti loman ja kesän päättymistä. Ehkä haikeutta ei tullut tänä kesänä niin voimakkaana, koska myönnettävähän se on, että loma hiukan petti meidät säiden puolesta. Sellaisia ihan täydellisiä kesäpäiviä ja -iltoja oli kovin vähän ja kontrasti arjen ja loman välillä ei siten ole niin kamalan iso nyt.

Toivon kuitenkin että elokuu hellisi meitä lempeillä, hämärillä ja hitaasti viilenevillä illoilla. Mikään ei ole tunnelmallisempaa kuin istua terassilla kynttilöiden loimottaessa ja fiilistellä rauhassa päättyvää kesää ja alkavaa syksyä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Liina



Paluu arkeen

Onnin kuolemasta on nyt kaksi viikkoa. Tuntuu iäisyydeltä ja silti samaan aikaan silmänräpäykseltä. Arki pakottaa silti meidät kaikki eteenpäin ja jatkamaan normaalia elämää. Reilu yksitoista vuotta sitten mennessämme naimisiin, pappi sanoi puheessaan: "Onni on piilotettu arkeen". Tuo lausahdus jäi puheesta mieleeni ja se on kyllä niin totta kuin vain voi olla. Onni on arjessa, sen iloissa ja suruissa. Tutuissa rutiineissa ja harvinaisemmissa juhlahetkissä. Perheestä ja rutiineista on viime aikoina tullut pidettyä entistä tiukemmin kiinni.

Isompi lapsi oli tehnyt käsityötunnilla Onnille naulakon. Kymmenenvuotias murehti, ettei naulakko ehtinyt käyttöön. Laitettiin se tuulikaapin seinälle avaimia varten, vaikkei se sille tarkoitettuun käyttöön ehtinytkään.

Rauhallista palmusunnuntain jatkoa. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. <3

Ihana, ihana koti!

Jos jotakin hyvää loman loppumisesta haluaa löytää, niin se on ehdottomasti kotiinpaluu. Miten ne kaikki tuttuakin tutummat nurkat näyttävät niin tuoreilta ja ihanilta? Viikonkin loma jo riittää siihen että kotiin tultua kaikki näyttää ihan erilaiselta. Yksi erityisen fiksu juttu ennen lomaa, on kunnon siivous. Eipä tunnu mikään ihanammalta kuin leväyttää likapyykkiä täynnä olevat matkalaukut kodinhoitohuoneeseen, sulkea ovi tiiviisti perässä ja nauttia muuten niin siististä ja puhtaasta kodista. Ah, parhautta!

 

Eikä varmasti kaduta kotiin tullessa sekään, että ennen matkalle lähtöä väsymyksestä ja pakkauskiireistä huolimatta jaksoi vaihtaa lakanat. Mikä onkaan ihanampi tunne, kuin väsyneenä kellon ympäri matkustaneena voi kaatua omaan sänkyyn ja kääriytyä ihanan pehmeisiin puhtaisiin pellavalakanoihin!

 

Ja vaikka valmis aamiainen välillä aika luksukselta tuntuukin, niin kyllä se arkiaamu aika mukavasti omassakin keittiössä alkaa. Kahvi on ihan juuri sellaista, joksi sen on itse keittänyt ja kaurapuuro maistuu juuri sopivasti terveelliselle. Kuka nyt aina croissantteja, hilloja ja muita herkkuja jaksaisikaan. Tai vaikka jaksaisi, niin hohto se niistäkin pian katoaisi.

Yksi juttu kotoa vielä puuttuu, jota lapsetkin kaipaavat kovasti. Se on nimittäin Onni. Loman ajan karvanapa on ollut vanhemmillani hoidossa ja Into-kissaan totuttelemassa. Kuulemma pientä lähentymistä on ollut jo havaittavissa (enää ei ihan koko ajan yritä kissan kimppuun hyökätä, vaikkakaan eivät kyllä valvomatta samaan tilaan ihan vielä mahdu), joten siedätys jatkukoon vielä viikon.

 

Lempeää viikon alkua kaikille lomilta palanneille ja tietysti teille muillekin. Puss!

 

-Liina

Marraskuu | November

Marraskuu alkoi eilen huumaavan kauniina. Hyvä niin, sillä kuukausi ei todellakaan kuulu lempikuukausiini. Pakkanen oli kaunistanut luonnon, aurinko nousi järvenselältä nousseen usvan takaa järjettömän kauniisti. Aamulenkiltä oli käännyttävä takaisin hakemaan kameraa.
Eipä tässä voinut kuin hetken ääneen huokailla ja näkymää ihastella.

Marraskuusta löytyy onneksi jotain hyvääkin (jos oikein kovasti pinnistelee). Vähitellen kehtaa kaivaa kausivaloja esille (kahdet jo virittelin sisälle) ja eipä mene kuin hetki niin voi aloittaa jouluvalmistelut. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin vähän aikaisin kuin vasta viimeisellä viikolla. Muutama lahjakin on jo hankittuna! Tykkään lahjojen ostamisesta, mutta en puolipaniikissa joulunalusviikolla ruuhkissa hosuen.

Pimein vuodenaika voi olla tosi masentavaa ja ankeaa, viime vuonna siitä muutaman itseäni helpottavan vinkin kirjoitinkin: Survival Kit pimeään vuodenaikaan. Lähes vuoden takaisia postauksia on oikeastaan aika hauskaa lueskella näin jälkikäteen. Ehkäpä tässä jokunen juttu on tullut vuodessa opittua.

Mukavaa sunnuntaita!

Liina

Uudet sohvanpäälliset mökille

Mökillämme on Ikean Karlstadt-sohva. Se hankittiin viitisen vuotta sitten, kun mökki omistukseemme siirtyi. Kriteerinä oli edullinen hinta (jouduimme hankkimaan kerralla lähes kaikki huonekalut), simppeli design ja vaihdettavat päälliset. Sohvaan olemme olleet tyytyväisiä, hintaansa nähden on palvellut tosi hienosti. Viisi vuotta lapsi-/koiraperheen arkea on kyllä aika armotonta sohvan päällisille, jotka alkoivat olla jo tosi epäsiistissä kunnossa. Olisin mielelläni ostanut uudet samansävyiset päälliset, mutta harmikseni niitä ei enää valikoimissa ollut. Seuraavaksi parhaat olivat harmaansävyiset, jotka ovat likatahroille (jäätelö, koirantassut, pienet multaiset varpaat jne.) ehkä aavistuksen armollisemmat. Näin ainakin toivon.

Sohvan sävy tummeni nyt selvästi ja olen entistä vakuuttuneempi, että ensi kesän projektina tulee olemaan sisäseinien käsittely vaaleammiksi. Ulkoseinät pitäisi maalata myös, joten saapa nähdä kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä, molempiin ei nimittäin aika/rahkeet/rahat/jaksaminen riitä. Täytynee vähän pohtia tilannetta talven aikana.

Tykkään uusista päällisistä yllättävän paljon. Tuovat kivasti uutta ilmettä mökin tupaan. Vanhat olivat hyvät, mutta niin ovat onneksi uudetkin! Tältä sohva näyttin ennen:

Nyt mietin pitäisikö mökin ruskeasävyinen talja vaihtaa kotona olevaan musta-valkoiseen? Mitä olette mieltä, sopisiko musta-valkoinen paremmin harmaan sohvan pariksi? Toisaalta tuo ruskea tuo kivaa lämpöä kylmäsävyisen sohvan rinnalla, mutta sitten taas onhan tuota puun sävyä tuolla ympärillä kyllä aika paljon lämpöä tuomassa. Musta-valkoinen vai vaalean ruskea?

Mökillä oli muuten käynyt pienehkö katastrofi. Urpot hiiret (niiden kanssa on ollut pientä säätöä ennenkin, kun pari tyyppiä oli mennyt kuolemaan meidän sänkyyn, oikein lakanoiden väliin...) olivat joukolla (yöks!) päättäneet mennä uimaan kaivoon. Huonostihan siinä niille sitten kävi. Viime viikonloppuna jo ihmettelin miten vesi  haisee niin omituiselta ja kielsin lapsia sitä juomasta. Tänään mies oli sitten kaivoon kurkannut ja sieltähän olikin sitten ylimääräisiä kelluvia siimahäntiä löytynyt. Voi yrjötys sentään, sanon! Kävin kaikki lähikaupungin apteekit läpi ostaakseni vetyperoksidia, jolla kaivo desinfioidaan. Se on syyskuun alusta asti kuulemma ollut luvanvaraisesti myytävä tuote, eli poliisilta asti täytyy lupa aineen ostoon anoa. No terve! Kyllä siinä itsekseni muutaman kirosanan mutisin kun apteekki toisensa jälkeen kieltäytyi tuota myymästä. Määräyksiähän he vain noudattavat, ymmärrän kyllä, mutta joskus sitä toivoisi jonkun inhimillisen sormien läpi katsomisen tuolta määräysviidakon välistä pilkistävän. Kuolleet hiiret kaivossa ovat nimittäin melkoinen kansallinen hätätila, vai oletteko eri mieltä?

No, hiiristä (ne on asianmukaisesti tietysti nyt kaivosta ongittu ja tarpeellisin menoin hautaan saatettu) huolimatta mies ja lapset jäivät alkuviikoksi mökkeilemään. Onneksi voivat saunoa rantasaunassa ja lähikaupasta saa kanisterilla hakea juomavettä. Minä, raukka, joudun tekemään melkein koko viikon töitä. Perjantain sain onneksi sentään pitää palkatonta vapaata, niin voin ainakin kuvitella olevani syyslomalla kolmen päivän ajan.

Toisaalta, melkein lomaahan tämä tällainenkin on. Yksin kotona! Sitä ihmettä ei lapsiperheen äiti ihan kauhean usein pääse kokemaan. Kotiin tullessani ensi töikseni haravoin/puhalsin etupihan siistiksi lehdistä, paistoin pakastepizzaa iltaruuaksi ja otin lasillisen punaviiniä ihan vain sen takia, että olen yksin kotona. Käsittämätön juttu, että niitä riiteleviä palleroisia on muka jo nyt ikävä. Onneksi tulevat kotiin jo keskiviikkona (jolloin todennäköisesti toivoisin olevani vielä yhden illan omassa rauhassani, yksin kotona). :)

Mukavaa sunnuntaita!

Liina.

Maanantain pelastajat

Eilinen päivä oli aika kamala. Vettä vihmoi ja oli kylmä. Siis ihan normaalia syyskuussa, toki, mutta kun on tottunut kesäisin lämpötiloihin, auringonvaloon ja sellaiseen kauniiseen vähitellen hälvenevään aamusumuun, kontrasti oli vähän liian iso. Töissäkin tuntui ihan siltä, että en osaa, tajua enkä koskaan pystykään tajuamaan. Siis ihan normaali maanantaifiilis... Tänään kaikki on varmasti taas asteen verran paremmin ja yön aikana minusta on tullut taas se ihan normaalisti asioita sisäistävä tyyppi.

Onneksi masentavan maanantain pelastivat lapsen leipomat suklaacookiesit ja illan ratsastustunti. Hypättiin, ihan miniatyyriesteitä kylläkin, mutta se ei vähennä adrenaliinin määrää ja siten tunnin jälkeistä huumaa yhtään!

Tiistaiterveisin,

Liina

Balmuir Helsinki

 

Viikko on ollut tosi raskas, kuten postaustahdistakin voi päätellä. Siihen on sisältynyt molempien aikuisten työmatkailua, eskari-infoa, vasu-keskustelua, vanhemman lapsen harrastuksia ym. liikkuvia osia. Onneksi on ne isovanhemmat...

Viikon päätteeksi sain noutaa postista jotakin aivan ihanaa! Voitin Mrs Jonesin arvonnasta aivan upean Balmuirin Helsinki-huivin. Ette usko miten riemastuin voitosta kuultuani (tai no, uskotte varmaan:). Väriksi valitsin harmaan, vaikkakin myös farkunsininen houkutteli. Itseni tuntien tuo harmaa oli kuitenkin varmin vaihtoehto ja uskonkin että tästä huivista iloitsen vuosikausia.

Balmuirilla on huivien lisäksi myös aivan ihania muita asusteita sekä sisustustekstiilejä ja -tuotteita. Haaveissani olisikin mm. Balmuirin pellavalakanat (klik!) tai aivan ihana pellavapeitto (klik!). Peittoa käyttäisin rennon petauksen "päiväpeittona". Olisi varmasti aivan upea!

Luonnonmateriaalit ovat miellyttäneet valinnoissa viime aikoina yhä enemmän ja enemmän. Muutama luonnonmateriaalinen päivitys vaatekaappiinikin on viime viikkoina löytynyt. Niistä lisää tuonnempana.

Kiitos kovasti Mrs. Jones ja Balmuir! Tämä tyttö on nyt onnellinen. :)

Pehmeä lasku arkeen

Loma lopeteltiin sunnuntaina ajelemalla Puumalaan, jonne lapset jäivät vanhempieni mökille. Päiväkoti aukeaa vasta ensi viikolla ja koulujen alkuunkin on vielä melkein kolme viikkoa. Mukavampi on lasten viettää aikaa isovanhempiensa kanssa, leikkiä Into-kissan kanssa ja uida, uida ja uida, kuin olla varahoidossa ja isomman yksin kotona.

Meillä tosiaan alkoi eilen jo arki. Olen sitä mieltä, että arkeen palaamista kannattaa kaikin tavoin pehmittää ja loiventaa. Ei tunnu muutos siten niin karulta. Eilen illalla savustehtiin lohta ja tehtiin siitä herkkusalaatit. Puuhasteltiin hiukan pihalla (joka olikin jo melkoiseksi viidakoksi päässyt), otettiin lasilliset valkoviiniä ja katsottiin Ei kiitos -elokuva (oli hyvä!).

Salaattiin laiton jäävuorisalaattia, rucolaa, retiisejä, tomaattia, kurkkua, sekä ruisleivästä tehtyjä valkosipulikrutonkeja. Kastike oli kermaviilistä, tillistä, suolasta, pippurista ja sokerista sekoiteltu perusversio. Ihanan helppoa ja tosi hyvää. Näin loman jälkeen kaipaakin vähän kevyempää ja terveellisempää syötävää.

Tänään käytiin mieheni kanssa asuntomessuilla. Messukierros meni melkoiseksi läpijuoksuksi, sillä en tajunnut että messuportit suljetaan jo klo 18! Kamerastakin loppui akku vähän kesken kaiken, mutta uskon että muutamia omia suosikkijuttujani sain kyllä kuvattua. Lempikohteiksi nousivat, Leija, Lato sekä sisustuksen puolesta Cube sekä Villa Muurame. Ah, ihania taloja, mahtavia sisustuksia ja yksityiskohtia! Yritän heti huomenissa ehtiä tehdä jonkinlaista messukoostetta. Olisipa ollut ihanaa päästä kuvaamaan pressipäivänä! Ilman älytöntä ruuhkaa, kaikenmaailman köysivirityksiä ja lattiasuojia. Nyt kuvissa näkyy väistämättä kaikenlaista ylimääräistä.

Messukierroksen jälkeen käytiin syömässä  Figaro Winebistrossa (suosittelen paikkaa lämpimästi!), käveltiin satamaan (mies tuli messuille veneellä) ja ajeltiin kotiin. Päivällä jyrisseet ukkoset olivat väistyneet ja päästiin nauttimaan upeasta auringonlaskusta. Vesillä ei ollut todellakaan ruuhkaa, vaan saatiin ajella ihan ylhäisessä yksinäisyydessämme. Ei haitannut yhtään!

Pahimmasta on siis selvitty, kun kaksi työpäivää jo takana. Kohta sitä ei lomaa enää kaiholla muistelekaan, vaan arki rullaa taas ihan totutusti. Summa summarum; pieni pehmitys loman jälkeen tekee hyvää, suosittelen sitä kaikille muillekin!

Lempeää viikon jatkoa!

-Liina

Mistä tietää että loma on alkamassa?

No tietenkin siitä, että koko talo pitää siivota ennen loman alkamista. Puuh. Jonkin sortin hulluutta tämäkin. Tiedän.

 

Nyt on kuitenkin suurin homma takana ja loma voi oikeasti alkaa. Reissuista on paljon kivempi palata kotiin, kun ensimmäisenä ei tarvitse alkaa vaihtamaan lakanoita ja imuroimaan. Huomatkaapa muuten DIY-tuuletusteline, eiks ole hieno?!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Liina

Lomaa odotellessa

Tämän viikon vedän niskaani vielä toimistokelpoista. Pakkaan työlaukkuun kalenteri ja puhelimen. Loppuviikosta vaihdan nahkalaukun rantakassiin ja avokkaat Havaianaksiin. En malttaisi odottaa!

Mitenkä teillä muilla, vieläkö loma odotuttaa vai joko olette päässeet löysäämään kierroksia?

Ihanaa viikkoa, olipa se sitten työntäyteistä tai puhtaasti lomailua!

-Liina

Arki 5/5

Tänään arjen kuvamateriaali on napattu kampaajan (mulla on muuten ehkä maailman paras sellainen!) tuolilla istuen. Olen perinyt äidiltäni aikaisin harmaantumisen geenin. (hyvinkin tieteellinen nimitys, heh). Tuon geenivihulaisen johdosta tyven harmaat, enkä tosiaan tarkoita mitään pelkkää maantienharmaata, vaan ihan rehellistä, vitivalkoista jouhimaista harmaata karvaa jota päästäni puskee, joudun kampaajan toimesta peittämään noin kuuden viikon välein.

Välillä vähän kadehdin ihmisiä, joilla on luonnostaan kauniin väriset hiukset, jotka eivät väriä kaipaa. Toisaalta taas onpahan noiden harmaiden takia yksi syy käydä reilun kuukauden välein kampaajalla juttelemassa ajankohtaiset kuulumiset, matkaraportit ja muut tärkeät asiat (kuten esimerkiksi se, onko tullut katsottua uuden kauden Viidakon Tähtösiä). Sannin käsittelyn jälkeen mieli on virkeä ja ilme freesimpi. 

 

 

Päivään mahtui monta muutakin kuvauksen arvoista juttua. Harmi vaan, ettei kamera enää kulkenut mukana. Käytiin luovuttamassa miehen kanssa verta. Ihan meidän kotikulmilla oli tänään Veripalvelun luovutuspiste, joten käytiin töiden jälkeen siellä koko perheen voimin. Lapsetkin pääsivät katsomaan miten verenluovutus käytännössä tapahtuu.

Puoli litraa vähäverisempinä ajeltiin keskustaan, jossa isompi tytär pitkällisen harkinnan (ensimmäisen kerran hommaa yritettiin pari-kolme vuotta sitten) jälkeen uskaltautui ottamaan korvikset. Hienosti sujui, ja uusia korviksia juhlistettiin käymällä ravintolassa syömässä.

Tänään haaste lähtee Hani P:lle, joka kirjoittaa ihanaa Vaihtelevasti Valkoista -blogia.

Arki 4/5

Tänään arki-ilta kului vanhemman tyttären harrastuksen parissa. Uudella tallilla oltiin nyt toista kertaa. Hevoseksi valikoitui Arpa.

Arkea tallilla; kumpparit säällä kuin säällä

Illalla arjen luksusta, pääsiäiseksi ostetun vuohenjuuston jämät.

Niin taas innostuin tallilla, että varasin itselleni ensi tiistaiksi tunnin. Ihanaa! Hevosten parissa mieli ja sielu lepää. Se on uskomatonta, miten hyvän mielen noiden isojen eläinten parissa puuhastelu saakaan aikaiseksi. Suosittelen testaamaan.

Haastan viiden päivän ajaksi arkeaan kuvaamaan Paulan Mutsimatskua -blogista.

Arki 3/5

Päivä on ollut erityisen arkinen; töitä, nakkikeittoa ja lasten (mukana yksi oma joka ei osaa kunnolla pyörällä pysähtyä, toinen naapurista ja vaikeuskerrointa tuomassa myös Onni) kanssa lenkkeilyä. Lapset ajoivat pyörällä ja minä juoksin vierellä Onnin kanssa (aina välillä kiljuen "hiljempaa, en pysy perässä!"). Toisaalta eipä sitä paljon sen ihmeempää aktiviteettia arkeen välttämättä kaipaakaan. 

Takapihalla kukkivat jo krookukset (eikö nämä niitä ole?). Kevät, kevät, kevät!!!

Olisi kivaa jos arkeaan kuvaisi viiden päivän ajan Ruut Way of Passing Time -blogista:)

Kivaa keskiviikkoiltaa!

-Liina

Arki 2/5

Valkoisen Soihdun Viiviltä saamani arkikuvahaaste jatkuu toisen päivän kuvilla. Tarkoituksena on siis julkaista joka päivä yksi kuva arjesta, ja itse toteutan tätä (ainakin vielä tänään) siten, että toinen kuva on valittu kuvaamaan sitä kauniimpaa puolta arjesta ja toinen taas tarjoaa hiukan enemmän realismia.

Tänään oli täydellinen kevätsää ja se mahdollisti balleriinojen ulkoilutuksen. Kuvassa näkyvä pari on  viime kesän alesta ostetut Stylesnobit. Yleensä en kovin paljoa suosi kimallusjuttuja, mutta näiden balleriinojen timantit ovat mielestäni vastustamattoman ihanat!

Kuvittelin työasuni olevani kovinkin tyylikäs, kunnes iltapäivästä huomasin sukkahousujen rikkoutuneen. Ärsytys sentään! Tykkään pitää hameita ja mekkoja, mutta sukkiksia vihaan. Ihan vielä en sentään kehtaa kulkea paljain säärin, joten näitä inhokkeja joutuu sietämään vielä jokusen viikon.
Kaiken lisäksi olin niin laiska, etten edes vaihtanut ehjiä sukkahousuja tilalle, vaan yritin piilotella työpöytäni takana suurimman osan päivästä...

Tänään haaste lähtee Modernisti Kodikkaan Kertulle!

                                                                               ///

Mukavaa viikkoa, on muuten aika siistiä että huomennahan on jo keskiviikko!

-Liina

Arki 1/5

Sain Valkoisen Soihdun Viiviltä kivan haasteen, jossa on tarkoitus julkaista viiden päivän ajalta kuva arjesta. Hauska haaste, jonka voi toteuttaa monella eri tavalla. Julkaisuun saattaa päästä ne kaikista arkisimmat jutut tai sitten vaihtoehtoisesti seulan läpäisee vain ne kaikista kauniimmat ja ehkä hiukan kaunistellutkin kuvakulmat.
Päätin ainakin tämän ensimmäisen päivän tehdä kahdella kuvalla, eli yksi kuva ihan normiarjesta, ei mitään erityisiä kohokohtia etsien (vaikka täytyy myöntää että kyllähän tuo ensimmäinenkin kuva aika kohokohta on, lapsen riemu nimittäin), ja toinen taas vähän vitsillä ns. arkea värittäen.

Tässäpä tämän päivän kuvat:

Pienempi murunen hyppyharjoituksissa. Vauhtia riittää ja äidin sydäntä kylmää kun haluaisi tehdä voltteja ja kaikenlaista muutakin hurjaa.

Hehe, tässä kuvassa kunnon fiilistelyä; täydellinen kevätsää, siivottu terassi ja lasillinen kylmää juotavaa. Tällaistahan tämä arki joka päivä on;).

Haastan mukaan Riden ihanasta Metsolassa-blogista.

Yöpöydällä - Tallinnan tuliaiset

Viime viikonloppuna kävin työkavereiden kanssa pyörähtämässä Tallinnassa. Kaupunkihan on oikeasti ihana ja täynnä mielenkiintoista nähtävää, harmi että meillä oli aikaa maissa vain muutaman tunnin verran. Siksipä tuliaissaldokin oli aika laihanlainen, välillä ehkä ihan hyväkin niin!

Yöpöydälle päätyivät ihanan Joik-sarjan tuoksukynttilä (Magus uni, kauniita unia) sekä pirteän piparminttuinen huulivoide. Erityisesti huulivoiteen pakkaus miellytti esteetikon silmää ja ehkäpä eniten sen takia sen mukaan nappasin. Huulirasvat ovat muutenkin hyödyke joita ei voi koskaan olla liikaa. Niitä pitää olla kotona, työpaikalla, laukussa, meikkipussissa, yöpöydällä ja missä nyt vaan tarve voisi iskeä.

 

Toivoisin että kosmetiikan ulkonäköön panostettaisiin enemmänkin. Kyllä minun täytyy tunnustaa että jos kahdesta muuten tasaväkisestä tuotteesta pitää valita, valinta osuu väistämättä siihen tyylikkäämpään pakkaukseen.

                                                                    
                                                                                ///

Lauantai aamupäivä meni koulussa. Tokaluokkalaisemme koululla oli tänään avoimet ovet ja siellähän sitten istuttiin koko perhe oppitunteja kuuntelemassa, urheilukentällä kierroksia kävelemässä (kävelykierroksilla kerättiin varoja ulkoilualueiden kunnostamista varten) ja virpomavitsoja askartelemassa.Huomenna molemmat tytöt taitavatkin suunnata virpomakierrokselle, joten vitsatehtailun tuotoksille on tarvetta:)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

-Liina