*kaupallinen yhteistyö Coloria Oy
Olemme saanet nauttia kesämökistä pian kymmenen vuotta. Monta kohtaa on mökistä remontoitu ja kunnostettu vuosien varrella. Osa remonteista on ollut pientä ehostusta, osa mökin elinkaaren kannalta elintärkeitä perusparannuksia (mm. katon uusinta). Viime kesänä vaihdoimme mökin ikkunat ja tuon remontin yhteydessä päädyimme myös aloittamaan mökin ulkomaalausprojektin. Ikkunoiden vaihdon yhteydessä oli järkevää maalata ikkunoiden ympärykset, jolloin seiniä maalatessa selviäisimme huomattavan paljon vähemmällä suojauksella. Koska ikkunoiden vaihto itsessään oli kahdelle ihmiselle ihan riittävä lomapuuha, ei koko mökin maalausta kuitenkaan haluttu vielä viime kesänä aloittaa. Mökki olikin melkoinen panda viimeisen vuoden ajan, kun ikkunoiden ympäryksen olivat jo uudella sävyllä maalattuja.
Maalausta suunnitellessa olin yhteydessä Colorian Mariaan ja kyselin häneltä neuvoja maalaukseen liittyen. Mökin hirsiseiniä on vuosien varrella taidettu käsitellä/maalata ainakin parilla eri maalilla/aineella. Tämän takia emme ihan ummikkoina uskaltaneet itse valita käytettävää maalia. Saimme suositukseksi käyttää Pihla Pro peittosuojaa, joka sopii erityisen hyvin aiemmin maalatulle puupinnalle. Coloria Pihla Pro on erinomainen huoltomaalausmaali, sillä se sopii useimpien erilaisten ulkomaalityyppien päällä käytettäväksi. Coloria Pihla Pro on myös menestynyt TM Rakennusmaailman 5/2012 järjestämässä Peittosuojatestissä.
Hirsimökkimme on perinteinen punainen tupa (ilman perunamaata!). Punainen on yleinen kesämökin väri ja varmasti monen mieleen. Me kuitenkin päädyimme valitsemaan mökin uudeksi väriksi jotakin hiukan modernimpaa ja ”värittömämpää”. Koko mökki koki melkoisen muodonmuutoksen kun sävyksi valikoitui ”Korppi”. Mökin hirsipinnat muuttuivat lähes mustiksi. Mielestäni musta sävy sopii luontoon ja rantamaisemaan hyvin. Uskon että musta mökki sulautuu ympäristöönsä kauniisti sekä kesällä että myös talvella.
Olin kuvitellut että projekti olisi kohtuullisen nopea ja suoriutuisin siitä ripeästi alkukesän aikana. Haaveilin siitä että kesälomaa ei tarvitsisi pensselin varressa viettää. Vähänpä tiesin. Maalausurakan työläys paljastui toden teolla kun aloin ensimmäistä seinää valmistella. Maalaaminen itsessään ei niin kauhean hidasta ollut, mutta ennen maalaamista oli monta työvaihetta hoidettavana, ja niihin kyllä sai aikaa uppoamaan.
Ensimmäinen työvaihe oli seinien puhdistus pölystä ja roskista sekä vanhan hilseilleen maalin harjaus teräsharjalla. Maalipinnan kunto vaihteli tosi paljon. Eniten työtä oli niissä seinissä, jotka ovat olleet joko järven puolella tai sitten pahimmassa auringon paahteessa. Osa pinnoista oli melko hyvässä kunnossa ja niitä ei juuri muuten tarvinnut käsitellä kuin ihan perinteisellä pölyharjalla. Harjaaminen oli yllättävän rankkaa ihan fyysisesti, varsinkin kun välillä joutui keikkumaan melkoisen akrobaattisissa asennoissa tikkailla tai rakennustelineellä tasapainoillen. Ei tullut tänä kesänä montaa lenkkiä juostua, sen verran fyysistä tuo homma oli.
Ennen maalaamista vuorilaudat ja muut kohdat mitä maalilta piti suojata (mm. Ilmalämpöpumpun tietyt osat mitä ei saanut irrotettua) suojattiin maalarinteipillä. Teippaaminenkin otti oman aikansa. Myös terassi piti suojata, sillä vaikka kuinka ajattelisi olla huolellinen, niin sotkua syntyy aina. Meiltä oli muiden remonttien yhteydessä jäänyt iso rulla suojapaperia ja suosittelenkin maalausprojektien alussa investoimaan muutaman kympin kunnon suojapaperiin. Sanomalehtien kanssa säätäminen on todella hankalaa ja pieni panostus suojapaperiin kyllä kannattaa.
Kun alkuvalmistelut oli hoidettu, itse maalaaminen sujui melko ripeästi. Pihla Peittosuoja Pro oli mukavan helppoa maalata, ei juuri valunut ja levittyi tasaisesti. Vesiliukoinen peittosuoja oli helppo pestä käsistä ja jos sitä roiskui jollekin muulle kuin maalattavalle pinnalle, sen sai helposti pyyhkäistyä kostealla rätillä pois jos toimi riittävän nopeasti ennen kuin tahra ehti kuivua. Vaatteista kuivunutta maalia ei sen sijaan saanut pestyä pois. Tulipahan sekin nimittäin testattua.
Koska alkuperäinen väri oli niin erilainen, pinta vaati kaksi maalauskertaa. Maalaus hoitui useammassa erässä, alkukesän säät olivat vähän huonot maalaamiseen ja monesti sään suosiessa (esim. juhannuksena) maalaaminen jäi vähemmälle kun ei haluttu kaikkia alkukesän viikonloppuja käyttää maalaamiseen.
Loppujen lopuksi mökin viimeinen seinä oli maalattu ja projekti mökin osalta valmis toisiksi viimeisenä lomapäivänäni. Eli alkuperäisestä ajatuksesta poiketen lomalla maalattiin.
Itse maalin lisäksi kovinkaan erikoisia tarvikkeita ei tarvittu. Pohjatöihin meillä oli entuudestaan teräsharja sekä pölyharja. Korkeimpiin kohtiin mihin ei A-tikkailla ylettänyt, kasasimme rakennustelineet. Nekin oli hankittu aiempia remontteja varten ja olivat jo valmiina. Muut tarvikkeet alkuvalmisteluissa olivat maalarinteippi (taidettiin pärjätä kolmella rullalla) ja suojapaperi. Maali sekoitettiin poraan kiinnitettävällä sekoittajalla.
Maalasin mökin parilla siveltimellä. Pienellä siveltimellä oli hyvä maalata räystäiden aluset ja muut tarkkuutta vaativat kohdat, mutta muuten pärjäsin yhdellä hiukan leveämmällä siveltimellä. Se kesti hyvin koko mökin maalaamisen.
Mökistä tuli mielestäni tosi hieno. Sävy osui nappiin ja koko mökki näyttää nyt ryhdikkäämmältä. Ei uskoisi että se on 80-luvulla rakennettu! Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja siihen että projekti nyt aloitettiin. Tiikkiset ulkokalusteet näyttävät tosi kauniin sävyisiltä mustaa hirsiseinää vasten. Myös terassi huoltokäsiteltiin ja uskon että kunhan sävy hiukan siitäkin tasoittuu ja haalistuu, se sopii mustan hirren kanssa hienosti yhteen. Ainoa huono puoli maalauksen jälkeen on se, että nyt mm. sokkelit näyttävän aika rapistuneilta ja vanha ulko-ovi tosi epäsiistiltä. Ehkäpä sokkelien huolto on sitten vuorossa ensi kesänä.
Maalaus ei ollut pelkästään kosmeettinen juttu, vaan se myös varmistaa että hirret pysyvät hyvässä kunnossa jatkossakin.
Mitä mieltä olette, onnistuiko mökin muodonmuutos vai olisiko pitänyt pitäytyä perinteisessä punaisessa?
