Tänään tein viimeisen työpäivän etänä mökiltä käsin. Puuh, meinasi ottaa koville, sillä flunssa on iskenyt oikein kunnolla minuun. Ääntä ei viikonloppuna tullut lainkaan ja nyt on muuten vain vetämätön ja ärsyttävän sairas olo. Tämähän ei sovi yhtään sen kanssa, että kiireisin jouluvalmisteluaika alkaa N-Y-T! Olen juonut kuumaa, saunonut ja käynyt avannossa ja syönyt paljon suklaata. Ehkä tämä tästä vähitellen helpottaa. Joulutunnelmaan on jo aika kivasti päästy, mökille saa jouluisen tunnelman niin helposti aikaiseksi. Tila on pieni, joten jo muutamat koristeet tuntuvat riittäviltä. Mökkisisustus on melko talvinen ja kodikas ympäri vuoden, joten kovin kummoista päivitystä ei sisutuskaan vaadi.
Hyasintti on lempikukkiani. Yleensä suosin kukissa valkoista väriä, mutta nämä sipulit olivat niin kauniita, että päädyin ostamaan syvän siniseksi aukeavat kukat. Hyasintti on melkein kauneimmillaan näin nupulla ollessaan ja melkein jopa toivoisin ettei se ihan heti aukeaisikaan. Tuoksu vain tulee vasta kukan auettua kunnolla, ja se kyllä kuuluu jouluun jos mikä. Alempana olevassa kuvassa näkyy piskuinen joulukuusemme. Mies ja vanhempi lapsi kävivät kuusenhakureissulla ja tuossa tulos. Sympaattinen se ainakin on, ja onpahan vähemmän neulasia karisemassa. Pieniin tiloihin kovin iso ja tuuhea kuusi olisikin ollut vähän hankala, joten tähän minikuuseen voi olla oikein tyytyväinen!
Sain vanhemmiltani ihanan 50-luvun nojatuolivanhuksen. Ei se tainnut mikään virallinen joululahja olla (tilanpuutteen vuoksi luopuivat), mutta minä epäilen että tästä tuolista tulee minun paras joululahjani. Se sopii täydellisesti sohvapöydän kaveriksi ja kankaan syvä tumma sävy on todella kaunis. Tämä on laatua ja designia mielestäni parhaimmillaan.
Jouluvalmistelut ovat jo ihan kohtuullisella tolalla, etenkin kun pääsemme syömään valmiiseen joulupöytään vanhempieni luokse. Joulupäiväkin ateria on valmiiksi katettu, silloin pääsemme anopin herkkupatojen ääreen. Huomenna käyn kaupassa ostamassa lastillisen herkkuruokia ja teen joulusiivouksen. Lahjat on aika hyvällä mallilla jo. Ainoa harmillinen juttu on puuttuva lumi, mutta se kun on asia jolle ei mitään voi tehdä, niin sitä on ihan turha murehtia. Nautitaan hämäristä illoista, hyvästä ruuasta ja juomasta, ystävien ja läheisten seurasta ja joulutunnelmasta.
Ihanaa jouluviikkoa kaikille lukijoilleni!
-Liina
2015/12/21
2015/12/17
Joulutunnelmaa
Kovin on ollut vähäistä meidän perheen jouluvalmistelu. Kiirettä tuntuu riittävän ihan riittävästi ilmankin. Muutenkin kovin runsas joulukoristelu kotona tuntuu vähän hullulta, sillä emme kuitenkaan ole jouluna täällä. Jotain pientä jouluista on kuitenkin sinne tänne ilmaantunut, mm. tämä ihana punamarjainen oksa. Sopii hyvin modernimpaankin joulukotiin ja kestää pitkään hyvänä.
Kynttilöitä meillä on talo täynnä ja niitä ahkerasti poltellaan. Kuvassa näkyvä tuoksukynttilä on TineK:n, ja tuoksuu tosi ihanalle! Peilipintaisessa lasikipossa on lotus-kuvio, joka tulee esiin todella kauniisti kynttilän palaessa. Tuo valkoinen keraaminen kynttilänjalka on saatu "perinnöksi" äitini suvun puolelta. Se on kyllä tosi kaunis ja käy aina kivasti adventtikyntteliköstäkin.
Mukavaa viikkoa, rentoja jouluvalmisteluja ja ihanaa joulunodotusta!
-Liina
2015/11/28
Helpoista helpoimmat adventtikynttilät
Ensimmäinen adventti on itselläni ollut yleensä ajankohta, jolloin joulunodotus, joulufiilistely ja -koristelu on ollut lupa aloittaa. Silloin sytytetään kausivalot ja joulutähti. Pientä varaslähtöä on usein tullut otettua, niin tänäkin vuonna. Erityisiä adventtikynttilöitä tai -kynttelikköjä meillä ei ole tainnut koskaan olla, mutta viime viikonloppuna asettelin neljä isoa valkoista kynttilää betonipenkille havunoksan ja käpyjen kanssa. Saavat toimia tänä vuonna adventtikynttilöinä.
Kävyt eivät ole ihan tuosta lähimetsästä noukittuja, vaan ne keräsin Teneriffalta vuoristotien varrelta. Niitä piti sitten matkalaukussa aikamoinen määrä kotiin kantaa. Aika komeita ovat kyllä kooltaan!
Melko neutraalein joulukoristeluin vielä mennään. Joulutähti on ripustettu ikkunaan. Jo lähes perinteisen jouluoksankin hain ja ikkunaan ripustin, mutta kokonaisuus näytti vähän turhan levottomalta tuon tähden kanssa yhdessä, joten valo-oksa saa siirtyä jonnekin toisaalle. Joulutähden lisäksi ensimmäiset hyasintit on hankittu ja muutama paperitähti kiinnitetty ruokailutilan ja olohuoneen välille.
Kovin paljoa kummempia koristuksia tässä tuskin tulee juuri laiteltua. Vielä ei tiedä vietetäänkö joulu kotona vai mökillä ja se hiukan hillitsee kaikenlaisen ylimääräisen laittamista. Tänään kyllä sorruin hankkimaan huonekuusen sekä joulumarkkinoilta muutaman joulukoristeen.
Mitenkä teillä muilla, tuleeko jouluksi laitettua koti ihan uuteen kuosiin vai riittääkö vähempi koristeiden ja rekvisiitan määrä?
Kivaa lauantai-iltaa!
Liina
2015/11/22
Olohuone
Melko vehreältä näyttää ulkona vielä näissä syyskuussa otetuissa kuvissa. Sisätiloissa juurikaan ei ole muutoksia tapahtunut. Sohvatyynytkin ovat pysyneet samoina! Tuo 1kertaa2 -malliston tyyny on suuri suosikkini ja haaveena olisikin saada muutama sellainen lisää. Samoin kaipailen uutta vilttiä tuon nykyisen, Alman pureman, tilalle. Vilttiin on tullut mystisesti reikä ja epäilykset kyllä viittaavat vahvasti Almaan... Ulkona sen sijaan on näkymä muuttunut sateisen harmaasta ja pimeästä upean talviseksi. Lunta on sadellut sen verran, ettei sen ainakaan ihan hetkessä luulisi sulavan pois. En malttanut enää odotella joulukuun alkua vaan nyt on jo muutamia jouluun viittaavia juttuja kotiin ilmestynyt. Tänään toiveena olisi saada hiukan valokuvattua kotia, nyt ei tunnu ihan niin pimeältäkään kun lumi on maassa valaisemassa.
Ihanaa sunnuntaita!
Liina
2015/11/20
Lomalla
Viimeinen seitsemän päivää vietettiin auringon alla Teneriffalla. Viikon rentoutuminen valossa ja lämmössä tuli kaikille enemmän kuin tarpeeseen. Matka sujui hyvin ja aikalailla odotusten mukaisesti. Kohde oli entuudestaan tuttu, eikä oikeastaan muita erityistoiveita matkalle ollut kuin rentoa allas- ja rantaelämää. Nyt kiiruhdetaan lasten kanssa hakemaan Alma vanhemmiltani hoidosta, joten pidemmittä puheitta vain muutama kuva mm. Teiden retkeltä. Kameran jaksoin kaivaa vain muutaman vaivaisen kerran esiin, joten kovinkaan kummoisia kuvia ei harmi kyllä reissusta tullut. Ehkäpä vielä jonkinlaisen tiiviin matkapostauksen kirjoittelen hiukan myöhemmin.
Rentouttavaa viikonloppua!
-Liina
Rentouttavaa viikonloppua!
-Liina
2015/11/09
| Tyttären huoneessa |
Alma on oppinut kiipeämään portaat yläkertaan. Uninen tyyppi löytyykin lähes joka aamu jommankumman lapsen peiton alta. Kukapa sitä yksin haluaisikaan nukkua, kun on lämpimät pellavalakanat joiden alle lapsen kylkeen käpertyä.
Viikonloppuna tein isomman lapsen huoneessa pientä järjestelyä, yhteen nurkkaukseen tosin vain. Ihan näin pelkistetystä ilmeestä lapsi ei välitä ja kuvauksen jälkeen tutut heppajulisteet, Babylipsit ja muu tärkeä rekvisiitta löysivät tiensä omille paikoilleen String-pocket -hyllykköön mummilta saadun pärekorin ja minun vaarini täyttämän oravan kaveriksi.
Viime aikoina pimeä tuntuu vyöryneen päälle oikein kunnolla. Kellojen siirto pahensi asiaa ja tuntuukin ettei valoisan aikaan ehdi kotona oikein ollakaan. Tietää haasteita valokuvaukseen ja onpa näistäkin kuvista jo vähäinen valonmäärä havaittavissa. Eipä asialle minkään voi, joten täytyy vain tyytyväisenä sytytellä kynttilöitä ja nauttia siitä ettei kaapin alla vilistävät villakoirat juurikaan silmiin satu.
Leppoisaa alkanutta viikkoa!
-Liina
///
My daughter's room at the moment
2015/11/07
YLLÄTYSTEN VIIKONLOPPU
Pari viikkoa sitten vietimme viikonloppua ihan normaalisti oman perheen kesken mökillä. Tai niin luulin... Olin aika väsynyt, pari edeltävää viikkoa olivat olleet töiden puolesta aika rankkoja. En jaksanut siten kovinkaan paljoa mm. ruokien suunnitteluun panostaa, lähinnä mietin että kunhan on iltapala- ja aamupalatarpeet niin se riittäisi, ruokaostokset suunnittelin tekeväni vasta lauantaina.
Ilta ja aamukin vielä sujuivat ihan tutun kaavan mukaan. Patistin lapset pihalle ja järjestelin mökissä hiukan paikkoja. Mies sanoi vievänsä lapset käymään parin kilometrin päässä mummolassa. Tuokin oli ihan normaalia, en epäillyt mitään erityistä. Huomasin että mies on sytyttänyt pihan reunamille tulen ja ajattelin että polttaa roskia kuten aika usein tapaa tehdä. Edelleenkin olin ihan tuon tietämätön tulevasta ja tyytyväisenä keittelin cappuccinoa, kuvailin hiukan blogia varten ja kirjoittelin postausta. Kunnes... Mieheni ja tuttavaperheen mies ilmestyivät keittiön ikkunan taakse koputtamaan! Säikähdin ja kiljahdin ääneen. Almakin pomppasi sohvalta alas ja ihmetteli mitä tapahtuu.
Ryntäsin terassille, jossa vastaan tulikin paras ystäväni. Olin ihan äimänä ja ajattelin että ovat varmaankin vain ohikulkumatkalla. Kun heidän lapsiaan ei näkynyt, aloin aavistella josko tässä olisikin jotain muuta kyseessä, kuin pelkkä ohikulkumatka. Mieheni oli suunnitellut täysin minulta salassa rentouttavan aikuisten viikonlopun. Ystävien lapsia oli tullut kotiin hoitamaan heidän mummonsa ja meidän lapset jäivät yökylään omaan mummolaansa. Lapset olivat asian tienneet koko viikon, mutta niin vain nuorimmainenkin oli salaisuuden onnistunut säilyttämään. Uskomatonta.
Hetken siinä taivastelin tilannetta, mutta eihän siinä muu auttanut kuin heittäytyä vain muiden vietäväksi. Minun käskettiin vain varustautua pientä veneretkeä varten, muusta en sitten mitään tiennytkään. :)
Kuvasta näkee, että vähän on hämmentynyt olo. Olin vähän huonosti varustautunut, kun mukana oli lähinnä lenkkivarusteita. Onneksi mökiltä sentään löytyy aina jotain ikivanhoja ulkoilukamoja, joilla tuosta yllätysveneretkestä selvisin. :)
Miehet uistelivat jonkin aikaa ja me ystävän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Oloni oli ihan pöllämystynyt ja koko ajan nauratti, kun olin tosiaan kuvitellut viikonlopun kuluvan hiukan erilaisissa merkeissä. Täytyy sanoa että onpahan jännä tunne kun ei yhtään ole itsellä hajua mitä tapahtuu ja taisipa se tehdä tälle kontrollifriikille ihan hyvää. ;)
Rantauduimme saareen, jossa ollaan aiemminkin käyty retkellä. Siitä on tosin aikaa varmasti melkein (tai ylikin!) viitisentoista vuotta. Keitettiin nokipannukahvit ja käristettiin makkaraa. Retkellä ja ulkoilmassa kaikki maistui niin hyvältä!
Ajeltiin saaresta takaisin mökille. Mieheni sytyttämä kuoppa osoittautui rosvopaistikuopaksi ja hiillos oli veneilemästä palatessamme siinä kunnossa että paisti päästiin hautaamaan hiilien alle. Rosvopaistia tehtiin ystäväporukalla mökkireissuilla aikoinaan useampaankin otteeseen, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen sitä ei olla taidettu tehdä?
Paisti (possua ja karitsaa) käärittiin ensin leivinpaperiin, sitten folioon, kasteltuun sanomalehteen uudelleen folioon ja lopuksi kanaverkkoon. Paketit haudattiin kuoppaan ja kuuma hiekka ja hiilet lapioitiin päälle. Jotta kuoppa ei olisi jäähtynyt liian nopeasti, sen päällä poltettiin vielä pientä tulta.
Tässä välissä reipas retkeilijäporukka vaihtoi trikoot päälle ja säntäsi juoksulenkille metsään. Miehet menivät menojaan, minäkin pääsin painelemaan ihan rapsakkaa vauhtia entisen sm-tason hiihtäjän vanavedessä. Hän hoiti puhumisen, minä puuskuttamisen... Juostiin vajaa kymppi, saunottiin ja aloitettiin illallisen valmistelu. Ilta oli tosi kaunis ja taivas kirkastui harmaan päivän jälkeen. Kaiken adrenaliinin ja endorfiinin jälkeen olotila oli aika leppoisa.
Saunan (ja uinnin!) jälkeen viimeisteltiin illallinen. Kuoppa kaivettiin auki ja jännityksellä päästiin avaamaan pakettia.
Tuoksut olivat Alman mielestä tosi houkuttelevat ja täytyy kyllä sanoa että olipahan makukin aivan mahtava! Lihan lisäksi syötiin valkosipuliperunoita sekä vuohenjuustopunajuuria. Pitkän päivän ja kaiken tekemisen jälkeen illallispöytään oli aika ihana istahtaa (noin klo 22 :D).
En voi muuta todeta, kuin että kyllä mulla on aika ihana mies ja ihan mahtavia ystäviä! Kiitos kaikille, yllätysviikonloppu teki tälle arjen väsyttämälle ihmiselle todella hyvää. <3
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne!
-Liina
Ilta ja aamukin vielä sujuivat ihan tutun kaavan mukaan. Patistin lapset pihalle ja järjestelin mökissä hiukan paikkoja. Mies sanoi vievänsä lapset käymään parin kilometrin päässä mummolassa. Tuokin oli ihan normaalia, en epäillyt mitään erityistä. Huomasin että mies on sytyttänyt pihan reunamille tulen ja ajattelin että polttaa roskia kuten aika usein tapaa tehdä. Edelleenkin olin ihan tuon tietämätön tulevasta ja tyytyväisenä keittelin cappuccinoa, kuvailin hiukan blogia varten ja kirjoittelin postausta. Kunnes... Mieheni ja tuttavaperheen mies ilmestyivät keittiön ikkunan taakse koputtamaan! Säikähdin ja kiljahdin ääneen. Almakin pomppasi sohvalta alas ja ihmetteli mitä tapahtuu.
Ryntäsin terassille, jossa vastaan tulikin paras ystäväni. Olin ihan äimänä ja ajattelin että ovat varmaankin vain ohikulkumatkalla. Kun heidän lapsiaan ei näkynyt, aloin aavistella josko tässä olisikin jotain muuta kyseessä, kuin pelkkä ohikulkumatka. Mieheni oli suunnitellut täysin minulta salassa rentouttavan aikuisten viikonlopun. Ystävien lapsia oli tullut kotiin hoitamaan heidän mummonsa ja meidän lapset jäivät yökylään omaan mummolaansa. Lapset olivat asian tienneet koko viikon, mutta niin vain nuorimmainenkin oli salaisuuden onnistunut säilyttämään. Uskomatonta.
Hetken siinä taivastelin tilannetta, mutta eihän siinä muu auttanut kuin heittäytyä vain muiden vietäväksi. Minun käskettiin vain varustautua pientä veneretkeä varten, muusta en sitten mitään tiennytkään. :)
Kuvasta näkee, että vähän on hämmentynyt olo. Olin vähän huonosti varustautunut, kun mukana oli lähinnä lenkkivarusteita. Onneksi mökiltä sentään löytyy aina jotain ikivanhoja ulkoilukamoja, joilla tuosta yllätysveneretkestä selvisin. :)
Miehet uistelivat jonkin aikaa ja me ystävän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Oloni oli ihan pöllämystynyt ja koko ajan nauratti, kun olin tosiaan kuvitellut viikonlopun kuluvan hiukan erilaisissa merkeissä. Täytyy sanoa että onpahan jännä tunne kun ei yhtään ole itsellä hajua mitä tapahtuu ja taisipa se tehdä tälle kontrollifriikille ihan hyvää. ;)
Ajeltiin saaresta takaisin mökille. Mieheni sytyttämä kuoppa osoittautui rosvopaistikuopaksi ja hiillos oli veneilemästä palatessamme siinä kunnossa että paisti päästiin hautaamaan hiilien alle. Rosvopaistia tehtiin ystäväporukalla mökkireissuilla aikoinaan useampaankin otteeseen, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen sitä ei olla taidettu tehdä?
Paisti (possua ja karitsaa) käärittiin ensin leivinpaperiin, sitten folioon, kasteltuun sanomalehteen uudelleen folioon ja lopuksi kanaverkkoon. Paketit haudattiin kuoppaan ja kuuma hiekka ja hiilet lapioitiin päälle. Jotta kuoppa ei olisi jäähtynyt liian nopeasti, sen päällä poltettiin vielä pientä tulta.
Tässä välissä reipas retkeilijäporukka vaihtoi trikoot päälle ja säntäsi juoksulenkille metsään. Miehet menivät menojaan, minäkin pääsin painelemaan ihan rapsakkaa vauhtia entisen sm-tason hiihtäjän vanavedessä. Hän hoiti puhumisen, minä puuskuttamisen... Juostiin vajaa kymppi, saunottiin ja aloitettiin illallisen valmistelu. Ilta oli tosi kaunis ja taivas kirkastui harmaan päivän jälkeen. Kaiken adrenaliinin ja endorfiinin jälkeen olotila oli aika leppoisa.
Saunan (ja uinnin!) jälkeen viimeisteltiin illallinen. Kuoppa kaivettiin auki ja jännityksellä päästiin avaamaan pakettia.
Tuoksut olivat Alman mielestä tosi houkuttelevat ja täytyy kyllä sanoa että olipahan makukin aivan mahtava! Lihan lisäksi syötiin valkosipuliperunoita sekä vuohenjuustopunajuuria. Pitkän päivän ja kaiken tekemisen jälkeen illallispöytään oli aika ihana istahtaa (noin klo 22 :D).
En voi muuta todeta, kuin että kyllä mulla on aika ihana mies ja ihan mahtavia ystäviä! Kiitos kaikille, yllätysviikonloppu teki tälle arjen väsyttämälle ihmiselle todella hyvää. <3
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne!
-Liina
2015/10/24
Ruokailutilan uusi matto
Pitkä karvalankamatto on ruokailutilassa melko epäkäytännöllinen. Tai no, miten sen nyt ajatteleekaan, imeehän se sisuksiinsa kyllä kaikki leivänmurut ja muut epämääräiset asiat, mitä pöydältä saattaakaan tipahdella. Kaipasin kuitenkin helpommin puhdistettavaa ja luonnonmateriaalista tehtyä mattoa tuohon ruokapöytämme alle. Juuttimatto (esim. tämä Ikeasta) oli yksi vaihtoehto, mutta hiukan epäilin sen olevan liian houkutteleva Almalle purtavaksi. Päädyin Annon Taival-villamattoon, jonka ostin rapsakalla -40 % alennuksella. Maton sävy on lämpimään taittuva harmaa, joka sopii mielestäni mukavasti kylmän laattalattian kaveriksi.
Valio-myrsky oli pudottanut viereisellä tontilla olevasta isosta lehtikuusesta komean oksan, josta sain kaunistusta maljakkoon. Harmillisen lyhytaikainen ilo tosin nuo oksat olivat ja tiputtelivat neulaset aika nopsaa tahtia pois. Naurattaa vieläkin kun toissasyksynä etsin kissojen ja koirien kanssa lehtikuusia, enkä tajunnut että sellainen (ja varsin iso kaiken lisäksi) tönöttää ihan tuossa vieressä...
Mitä tykkäätte matosta? Esimerkiksi täältä näkee miltä vanha matto näytti. Ja jos rupeaa tämä villainen tympimään, niin mattorallinhan voin aloittaa taas uudestaan. :)
Mukavaa ja tunnelmallista viikonloppua kaikille! Erityisesti muutamille uusille lukijoille, joita ilokseni on blogiani seuraamaan tullut. <3
-Liina
Matto on kokoa 160x230 cm. Haluaisin että matto olisi isompi, mutta se näyttäisi hassulta koska sitä ei saisi aseteltua pöydän alle symmetrisesti. Jos joskus talon rakennamme, ruokailupöytä tulee sellaiseen paikkaan jossa sen ympärillä on riittävästi ilmaa ja tilaa.
Vaikka villan ajatellaan olevan materiaalina hankala, itse uskon että se on luonnollisen likaahylkivän ominaisuutensa takia myös ruokailutilassa hyvä materiaali. Jos joskus isompi vahinko sattuu ja matto vaatii kunnon pesua, niin kyllähän sekin onnistuu.
Valio-myrsky oli pudottanut viereisellä tontilla olevasta isosta lehtikuusesta komean oksan, josta sain kaunistusta maljakkoon. Harmillisen lyhytaikainen ilo tosin nuo oksat olivat ja tiputtelivat neulaset aika nopsaa tahtia pois. Naurattaa vieläkin kun toissasyksynä etsin kissojen ja koirien kanssa lehtikuusia, enkä tajunnut että sellainen (ja varsin iso kaiken lisäksi) tönöttää ihan tuossa vieressä...
Mitä tykkäätte matosta? Esimerkiksi täältä näkee miltä vanha matto näytti. Ja jos rupeaa tämä villainen tympimään, niin mattorallinhan voin aloittaa taas uudestaan. :)
Mukavaa ja tunnelmallista viikonloppua kaikille! Erityisesti muutamille uusille lukijoille, joita ilokseni on blogiani seuraamaan tullut. <3
-Liina
2015/10/22
"Uutta" makuuhuoneessa
Makuuhuone on meillä huone jossa sisustaminen on sivuroolissa. Siellä lähinnä nukutaan, joten aika usein siellä vallitsee myös melkoinen kaaos ja ei kovinkaan harmoninen ja viimeistelty tunnelma. Siitäkin huolimatta pientä päivitystä on tuon huoneen sisustukseen mukava tehdä. Koska ruokapöydän alle löytyi uusi matto (siitä oma juttunsa myöhemmin), sieltä siirtyi vanha nukkamatto takaisin makuuhuoneeseen. Siellä se on ollut joskus ennenkin. Ja sitä ennen olohuoneessamme. Kiertolainen siis.
Ikean Sinnerlig-penkkiin olen yhä rakastunut. Se on muotokieleltään ja materiaaliltaan ihan täydellinen. Harmi vain, että arjessa se on usein hautautunut tyynyjen, vilttien ja päiväpeiton alle eikä siten aina pääse ihan oikeuksiinsa. Päiväpeittona tällä hetkellä on valkoinen vohvelikankainen Annon peitto, jonka hankin alennuksesta isomman lapsen huoneeseen. Hiukan laiska on lapsi vielä sänkyään petaamaan, joten päiväpeitto päätyi toistaiseksi meidän huoneeseemme.
Kummituspuun nostin vaihteeksi peikonlehden tilalle makuuhuoneeseen. Muuta muutosta ei taas tarvittukaan ja makuuhuone tuntuu taas melkein uudelta. Edelleenkin olen "kierrätyksen" kannattaja. Samat huonekalut ja sisustustavarat saavat ihan uuden elämän kun niiden paikkoja välillä vaihtelee. Ekologista ja erittäin kustannustehokasta sisustamista!
Ikean Sinnerlig-penkkiin olen yhä rakastunut. Se on muotokieleltään ja materiaaliltaan ihan täydellinen. Harmi vain, että arjessa se on usein hautautunut tyynyjen, vilttien ja päiväpeiton alle eikä siten aina pääse ihan oikeuksiinsa. Päiväpeittona tällä hetkellä on valkoinen vohvelikankainen Annon peitto, jonka hankin alennuksesta isomman lapsen huoneeseen. Hiukan laiska on lapsi vielä sänkyään petaamaan, joten päiväpeitto päätyi toistaiseksi meidän huoneeseemme.
Kummituspuun nostin vaihteeksi peikonlehden tilalle makuuhuoneeseen. Muuta muutosta ei taas tarvittukaan ja makuuhuone tuntuu taas melkein uudelta. Edelleenkin olen "kierrätyksen" kannattaja. Samat huonekalut ja sisustustavarat saavat ihan uuden elämän kun niiden paikkoja välillä vaihtelee. Ekologista ja erittäin kustannustehokasta sisustamista!
2015/10/19
SYYSISTUTUKSIA
Viimeinkin sain istutettua jo alkuviikosta ostamani havut ja callunat. Yksi marjakanervakin joukkoon eksyi, mielestäni se tuo kivasti näköä kokonaisuuteen. Betoniset (eivät taida oikeasti betonia olla, mutta menevät mielestäni ihan riittävästi betonista) ruukut on hankittu keväällä Claes Ohlsonilta ja pienempi harmaa ruukku taitaa olla Plantagenista. Suurimman osan istutuksista sijoitin takaterassin portaille (jotka muuten ovat ensi kesän projektilistan kärkipäässä).
Etuterassilla on iso betoninen istutusastia, johon laiton callunoita, pikkukatajan ja pari pientä sypressiä. Tykkään pitää istutukset aika värittöminä ja yksinkertaisina. Vihreä-valkoinenkin istutusasetelma voi olla mielenkiintoinen kun kasvit ovat keskenään erilaisia. Vähän jouluinen fiilis näistä jo meinaa tulla, mutta ei mielestäni kuitenkaan liikaa. Joulujutut saavat nimittäin vielä ihan rauhassa odottaa, ettei iske tylsistyminen jo ennen joulukuuta...
Minkälaisia syysistutuksia teillä on tapana laittaa? Kaipaisin istutusjuttuihin lisää inspiraatiota, joten linkkejä saa vapaasti kommenttikentässä jakaa. :)
Mukavaa maanantaita!
-Liina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)