ARKISEN AAMUN LUKSUS

Torstaisin aamuni poikkeaa tavanomaisesta kiireisestä ja puolipaniikissa juosten lähtemisestä melkoisesti. Herätyskello soittaa tunnin tavanomaista myöhempään ja kahvinkin ehdin latailla ihan rauhassa vasta aamulla. Normaalistihan yritän tehdä mahdollisimman paljon aamuvalmisteluita valmiiksi jo illasta, jotta aamusta saisi edes hitusen seesteisemmän tuntuisen. Torstaiaamun rutiineihin kuuluu yleensä myös juoksulenkki. Sinne kirmaan rauhassa syödyn aamiaisen jälkeen. Tämän arkiluksuksen mahdollistaa iltavuoro, jonka torstaisin aina teen. Tuolloin menen töihin kahdeksitoista, ja se on kyllä aika sopiva aika se. Aamupäivällä ehtii yhtä sun toista, mutta silti illalla on vielä hetkinen aikaa rauhoittua ja vaikka lukea lapsille iltasadut ennen nukkumaan menoa.

Alkuun tuo iltavuoro tuntui kammottavalta ajatukselta, olinhan koko aiemman työurani tehnyt töitä melko säntillisesti "normaaliin" työaikaan, eli noin klo 8 -18 välisenä aikana, hiukan omien menojeni ja työkiireiden tahdittamalla tavalla. Nykyään tuo yksi iltavuoro viikossa tuntuu kuitenkin mukavalta. Aamu on rauhallinen, ehdin kouluaamuisin letittää lasten tukat ilman kiirehtimistä, saatella vaikka molemmat kouluunkin. Iltavuorossa on muutenkin ihan oma tunnelmansa. Töitä tehdään tietenkin kuten normaalisti, mutta fiilis on jollain tavalla erilainen, rennompi.

Toissapäivänäkin join aamulla kahvit rauhassa. Totuttu lenkki jäi tänä torstaina väliin, sillä keskiviikkona kävin hierojalla joka irrotteli jumiutuneita pohkeitani. Ehdin hakea pihan sireenipuskastakin pari oksaa kahvihetken kaunistukseksi. Tällaiseen arjen luksukseen on harvoin normaalisti aikaa, mutta torstaiaamu tarjoaa mahdollisuuden tähänkin.

Eilen sen sijaan kävin mökillä myöhempään illalla juoksemassa metsässä ja se lenkki oli niin täydellinen ettei tosikaan! Aurinko oli juuri laskemassa ja metsä tuoksui päivän sateiden jälkeen huumaavasti. Sanoin illalla saunassa miehellenikin, että eipä sitä nuorena olisi uskonut nauttivansa juoksulenkistä ja metsän tuoksusta tällä tavalla. Ihan parasta mindfulnesia ja etenkin sen takia ettei tällaisiin elämyksiin tarvitse uhrata euroakaan. Ihan ilmaista tämä hupi!

Ihanan rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

VENEILYÄ JA VAI-KØ

Viikonlopun sää oli suomalaista kesää tyypillisimmillään; vaihtelevan viileää pienin auringonpilkahduksin. Ihan ei bikinikeleistä voinut siis puhua. Veneellä tehdyn kauppareissun tärkein asuste (pelastusliivien lisäksi) oli kunnollinen pipo.

 Minun piponi, Timberjack beanie, on oikea superpipo. 100 %:sta merinovillaa (joka on tuotettu kestävällä tavalla), valmistettu ja suunniteltu Suomessa. Tämän lisäksi yritys, eli VAI-KØ Clothinging, lahjoittaa kaikesta myynnistään 5 % hyväntekeväisyyteen. Mielestäni aika ihailtava juttu, sillä 5 % myynnistä on ihan hemmetin iso osuus!

Villa on materiaalina oikeastaan aika ihmeellistä. Hengittävää, likaa hylkivää, kylmällä lämmintä ja lämpimällä viileää. Luonnonmateriaalit ovat itselleni sisustuksessa tosi tärkeä juttu, ja sama alkaa olla myös vaatteissa. Mahdollisuuksien ja tilanteen mukaan jos valittavana on luonnonmateriaali tai keinokuitu, valinta on yleensä aina luonnonmateriaali. Eipä taida montaa keinokuituista pipoa minulla ainakaan olla?

Jos olette kesäpipoa vailla,. käykääpä ihmeessä tsekkaamassa VAI-KØN valikoimat. Ja jos kaipaatte Instagramista uutta seurattavaa, suosittelen ehdottomasti Marian ja Yoda-jackrusselin instatiliä. Seuraajia heillä on huikea määrä, lähes 30 000, eikä kyllä ihme. Yoda on ehkä maailman suloisin jackrussell (no Alman jälkeen tietysti) ja kuvat ovat todella laadukkaita ja kauniita.

Niin, ja vaikka oma pipotilanteeni onkin nyt hyvällä tolalla, toivoisin silti että ne bikinikelitkin saapuisivat jo pian. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Liina

*Pipo saatu blogin kautta.

NUR TARJOTIN

Olinpa iloinen, kun sähköpostiin kilahti Oblikin Jutalta viesti, ja onnittelut arvonnan voitosta. Jutta arpoi yhteistyössä Living 24/7 verkkokaupan kanssa tanskalaisen Nur -sarjan tuotteita. Olen näitä skandinaavisen tyylikkäitä ja minimalistisia sisutustuotteita Instagramissa jo pitkään ihastellutkin. Erityisesti muissa pohjoismaisissa blogeissa ja insta-tileissä sitä on vilahdellut tuon tuosta. Olin siten todella riemuissani, kun sain Living 24/7 valikoimista itselleni yhden Nur-tuotteen arvonnan myötä valita.

Tykkään tehdä pieniä asetelmia lipastojen ja pöytien nurkille ja tämä kaunis ja yksinkertainen tarjotin sopii siihen alustaksi täydellisesti. Nyt se päätyi olohuoneeseen sohvapöydälle, jonka päälle asettelin tarjottimella puutarhasta poimitun kukkasen (Allium?) Sinnerligin pullossa, Skandinaviskin suosikkituoksukynttilän sekä Tanskasta parisen vuotta sitten tuliaisena tuodun puisen Architechtmaden ankan.

Sisustuskoira-Almakin päätyi kuvaan. Missäpä se ei mukana olisikaan, sen verran seurallinen tyyppi on kyseessä. Katsokaa tuota ilmettä! Miten joku osaa olla noin pöllähtäneen ja suloisen näköinen! Istua tönöttääkin ihan omaan tyypilliseen tapaansa. Tuo istuma-asento on kyllä jokin russeleiden ominaispiirre, niin paljon muutkin rodun edustajat tuollaista takatassut rennosti edessä -tyyliä suosivat.

Olipa muuten mukava avata pakettia, kun sieltä löytyi vielä onnittelukorttikin. Pienillä jutuilla on usein iso merkitys. <3

Minä löysin tuolta Living 24/7:stä muitakin aika ihania juttuja. Mm. uuden viltin, jonka tarve täällä kotona on akuutti. Valkoisen Harmajan Suvi muuten vinkkailikin ihania kesävilttejä ja tuoksykynttilöitä. Käykääpä kurkkaamassa jos koti tai mökki kaipaa kesäisempiä tekstiilejä.

Torstaiterveisin,
Liina

Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa

SUOSIKKIPASTANI | AVOKADOPASTA

Tämä somessa järkyttävän suosion ja näkyvyyden saanut pasta ansaitsee noston täällä minunkin blogissani jo kaikesta kokemastaan hypetyksestä huolimatta. Kyseessä on ehdoton suosikkipastani, The Avokadopasta. Tätä on meillä jo tehty niin monet kerrat, ettei reseptiä enää tarvitse kaivella esiin ja toisaalta resepti onkin niin ihanan yksinkertainen, että sen melkeinpä muistaa kerrasta ulkoa. Tässä pastaruuassa yhdistyy monta suosikkiraaka-ainettani, kuten chili, avokado, lime ja valkosipuli. Niitä tulee käytettyä muutenkin ruuanlaitossa paljon. Itse en tämän reseptin raaka-aineiden suhteiden kanssa ole niin tarkkana, mutta jos haluatte ihan virallisen ja alkuperäisen ohjeen mukaan tätä pastaa tehdä, se löytyy esimerkiksi täältä. 



Meillä lapsetkin ovat tästä oppineet alun kakistelun jälkeen tykkäämään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerrasta ei kannata tyytyä jos lapset sanovat etteivät uudesta mausta tykkää. Sitkeys jo riittävän monta maistelukertaa yleensä tuottavat tulosta. Iloisena ja ylpeänä voinkin todeta, että meillä on todella vähän ruokia, joita lapset eivät söisi. Hauska muisto tähän kuitenkin liittyy, sillä nuorimmaisen 5 v. neuvolassa terveydenhoitajan kysyessä lempiruokaa, lapseni vastasi hetken mietittyään: "avokadopasta". Minua rupesi naurattamaan, sillä olen ihan varma että terkka ajatteli että olen lasta tuohon vastaukseen jotenkin valmentanut. Huvittavaa senkin takia, että tuolloin vielä avokadopasta ei ollut todellakaan suosikkiruokien joukossa. :D

Tosi usein avokadopastaa tulee tehtyä esimerkiksi perjantai-iltaisin työpäivän jälkeen kun tekee mieli syödä jotakin helppoa ja nopeaa mutta kuitenkin superhyvää. Avokadopastasta on tullut yksi vakituisista pastaruuista, joita meidän perheessä valmistetaan. Tätä voin ehdottomasti suositella kokeilemaan, mikäli sellainen ihme on käynyt ettet tähän ole vielä törmännyt!

Leppoisaa loppuviikkoa,

-Liina

KIPPIS KESÄLLE JA KOTIPUUTARHURIN TUNNUSTUKSIA

Yhteistyössä: IKEA

Kyllä se vaan on niin että kesä on ihmisen parasta aikaa! Toukokuussa olemme saaneet nauttia aivan huumaavan kesäisistä säistä. Niistä ovat päässeet nauttimaan myös kotipuutarhurit, joiden kylvökset ja taimet ovat tainneet kasvaa ennätystahtia. Tänäänkin ihailin vanhempieni luona pieteetillä tehtyjä kasvatuslaatikoita pullollaan salaatteja, yrttejä ja monenlaista muuta herkullista ja terveellistä syötävää. IKEAhan kutsui minut yhteistyöhön kertomaan ajatuksiani ruuasta ja sen alkuperästä ja samalla myös testaamaan miten kasvatuspuuhat sujuvat urbaanimmassakin ympäristössä. Aiemmat kirjoitukset yhteistyöhön liittyen löydät täältä ja täältä.

Päätimme juhlistaa alkavaa kesää terassillamme kesäisen syötävän ja pirskahtelevan juoman kanssa. Katoimme pöydän yksinkertaisesti, koristeena vain Sinnerlig-ruukkuun istutettu appelsiinipuu. Lautasliinoina käytin ihanan yksinkertaisia SOMMAR -lautasliinoja. Sävynä nyt uuteen suosioon noussut sininen.

Pöydän päädyssä näppäränä lisäjakkarana toimi Sinnerligin upean yksinkertainen korkkikantinen istuin. Materiaali kestää varmasti hyvin ulkotiloissakin kunhan tila on katettu. Terassipöytämme on itse tehty ja kuten kuvasta näkyy, lankkukansi on hiukan ottanut itseensä siitä että jätimme sen karusti talvehtimaan terassille. Ehkäpä tänä kesänä toteutettavan uudelleen höyläyksen ja käsittelyn jälkeen tulevana talvena pääsee sisätiloihin.

Alkaneen kesän kunniaksi poksautimme auki myös kuohuviinin. Janojuoma (happovesi) oli helppo tarjoilla Sinnerlig-pullosta, jonka korkki piti hapot todella hyvin tallella. Käytännöllinen sekä erityisesti upean esteettinen. Ruokana nautiskelimme mansikka-feta-parsasalaattia. Tuo salaatti on kyllä todella raikas ja kesäinen, helppo valmistaa ja laiska kokki käyttää valmista balsamico-kastiketta, jolloin pääsee vieläkin helpommalla.

Melkoista hyttysarmeijaa yritimme torjua hyttyskynttilöiden puuttuessa tuoksukynttilöillä. Mukava tuoksu siitä tuli, mutta hyttyset taisivat siitä nautiskella ihan samalla tavalla, ainakaan se ei niitä karkottanut...

Lämpimässä illassa ainoaksi jälkiruuaksi riittivät hyvin upean väriset kirsikat.

Ai niin, meinasi tärkein unohtua. Miten kävi meidän kasvatusprojektillemme. Pääsimmekö istuttamaan taimia maahan/istutuslaatikoihin asti ja alkaako tästä mahtava ura kotipuutarhurina?

No...
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Kuten kuvasta näkyy niin ihan ei hurraa-huutoja tämän projektin kanssa päästy huutelemaan. :D
Kovin pieniksi ja vaivaisiksi nämä muutamat tyypit ovat toistaiseksi jääneet. Iso osa kavereista kuihtui kastelun unohtuessa ja nämäkin loput sitkeät taisivat sen vuoksi vähän kitukasvuisiksi jäädä. Yhtä kaikki, hauska projekti tämä oli ja nyt kyllä osaa arvostaa ehkäpä vielä vähän enemmän niitä jotka oikeasti ruuan meidänkin pöytään kasvattavat.

Ihanaa ja aurinkoista kesää teille lukijoilleni. Toivottavasti teidän kasvatusprojektit ovat olleet onnistuneempia. Ja muille kohtalotovereilleni vinkiksi, IKEAsta löytyy mahtavat valikoimat valmiita kasveja ja ruukkuja,  minä ainakin joudun niihin näillä kasvatustaidoilla turvautumaan.  :)

-Liina