2015/11/28

Helpoista helpoimmat adventtikynttilät


Ensimmäinen adventti on itselläni ollut yleensä ajankohta, jolloin joulunodotus, joulufiilistely ja -koristelu on ollut lupa aloittaa. Silloin sytytetään kausivalot ja joulutähti. Pientä varaslähtöä on usein tullut otettua, niin tänäkin vuonna. Erityisiä adventtikynttilöitä tai -kynttelikköjä meillä ei ole tainnut koskaan olla, mutta viime viikonloppuna asettelin neljä isoa valkoista kynttilää betonipenkille havunoksan ja käpyjen kanssa. Saavat toimia tänä vuonna adventtikynttilöinä.

Kävyt eivät ole ihan tuosta lähimetsästä noukittuja, vaan ne keräsin Teneriffalta vuoristotien varrelta. Niitä piti sitten matkalaukussa aikamoinen määrä kotiin kantaa. Aika komeita ovat kyllä kooltaan!

 

Melko neutraalein joulukoristeluin vielä mennään. Joulutähti on ripustettu ikkunaan. Jo lähes perinteisen jouluoksankin hain ja ikkunaan ripustin, mutta kokonaisuus näytti vähän turhan levottomalta tuon tähden kanssa yhdessä, joten valo-oksa saa siirtyä jonnekin toisaalle. Joulutähden lisäksi ensimmäiset hyasintit on hankittu ja muutama paperitähti kiinnitetty ruokailutilan ja olohuoneen välille.







Kovin paljoa kummempia koristuksia tässä tuskin tulee juuri laiteltua. Vielä ei tiedä vietetäänkö joulu kotona vai mökillä ja se hiukan hillitsee kaikenlaisen ylimääräisen laittamista. Tänään kyllä sorruin hankkimaan huonekuusen sekä joulumarkkinoilta muutaman joulukoristeen.

Mitenkä teillä muilla, tuleeko jouluksi laitettua koti ihan uuteen kuosiin vai riittääkö vähempi koristeiden ja rekvisiitan määrä?

Kivaa lauantai-iltaa!

Liina

2015/11/22

Olohuone





 
Melko vehreältä näyttää ulkona vielä näissä syyskuussa otetuissa kuvissa. Sisätiloissa juurikaan ei ole muutoksia tapahtunut. Sohvatyynytkin ovat pysyneet samoina! Tuo 1kertaa2 -malliston tyyny on suuri suosikkini ja haaveena olisikin saada muutama sellainen lisää. Samoin kaipailen uutta vilttiä tuon nykyisen, Alman pureman, tilalle. Vilttiin on tullut mystisesti reikä ja epäilykset kyllä viittaavat vahvasti Almaan... Ulkona sen sijaan on näkymä muuttunut sateisen harmaasta ja pimeästä upean talviseksi. Lunta on sadellut sen verran, ettei sen ainakaan ihan hetkessä luulisi sulavan pois. En malttanut enää odotella joulukuun alkua vaan nyt on jo muutamia jouluun viittaavia juttuja kotiin ilmestynyt. Tänään toiveena olisi saada hiukan valokuvattua kotia, nyt ei tunnu ihan niin pimeältäkään kun lumi on maassa valaisemassa.
 
Ihanaa sunnuntaita!
 
Liina
 
 

2015/11/20

Lomalla

Viimeinen seitsemän päivää vietettiin auringon alla Teneriffalla. Viikon rentoutuminen valossa ja lämmössä tuli kaikille enemmän kuin tarpeeseen. Matka sujui hyvin ja aikalailla odotusten mukaisesti. Kohde oli entuudestaan tuttu, eikä oikeastaan muita erityistoiveita matkalle ollut kuin rentoa allas- ja rantaelämää. Nyt kiiruhdetaan lasten kanssa hakemaan Alma vanhemmiltani hoidosta, joten pidemmittä puheitta vain muutama kuva mm. Teiden retkeltä. Kameran jaksoin kaivaa vain muutaman vaivaisen kerran esiin, joten kovinkaan kummoisia kuvia ei harmi kyllä reissusta tullut. Ehkäpä vielä jonkinlaisen tiiviin matkapostauksen kirjoittelen hiukan myöhemmin.





Rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

2015/11/09

| Tyttären huoneessa |

 



Alma on oppinut kiipeämään portaat yläkertaan. Uninen tyyppi löytyykin lähes joka aamu jommankumman lapsen peiton alta. Kukapa sitä yksin haluaisikaan nukkua, kun on lämpimät pellavalakanat joiden alle lapsen kylkeen käpertyä.
Viikonloppuna tein isomman lapsen huoneessa pientä järjestelyä, yhteen nurkkaukseen tosin vain. Ihan näin pelkistetystä ilmeestä lapsi ei välitä ja kuvauksen jälkeen tutut heppajulisteet, Babylipsit ja muu tärkeä rekvisiitta löysivät tiensä omille paikoilleen String-pocket -hyllykköön mummilta saadun pärekorin ja minun vaarini täyttämän oravan kaveriksi.

Viime aikoina pimeä tuntuu vyöryneen päälle oikein kunnolla. Kellojen siirto pahensi asiaa ja tuntuukin ettei valoisan aikaan ehdi kotona oikein ollakaan. Tietää haasteita valokuvaukseen ja onpa näistäkin kuvista jo vähäinen valonmäärä havaittavissa. Eipä asialle minkään voi, joten täytyy vain tyytyväisenä sytytellä kynttilöitä ja nauttia siitä ettei kaapin alla vilistävät villakoirat juurikaan silmiin satu.

Leppoisaa alkanutta viikkoa!

-Liina

///

My daughter's room at the moment

2015/11/07

YLLÄTYSTEN VIIKONLOPPU

Pari viikkoa sitten vietimme viikonloppua ihan normaalisti oman perheen kesken mökillä. Tai niin luulin... Olin aika väsynyt, pari edeltävää viikkoa olivat olleet töiden puolesta aika rankkoja. En jaksanut siten kovinkaan paljoa mm. ruokien suunnitteluun panostaa, lähinnä mietin että kunhan on iltapala- ja aamupalatarpeet niin se riittäisi, ruokaostokset suunnittelin tekeväni vasta lauantaina.

Ilta ja aamukin vielä sujuivat ihan tutun kaavan mukaan. Patistin lapset pihalle ja järjestelin mökissä hiukan paikkoja. Mies sanoi vievänsä lapset käymään parin kilometrin päässä mummolassa. Tuokin oli ihan normaalia, en epäillyt mitään erityistä. Huomasin että mies on sytyttänyt pihan reunamille tulen ja ajattelin että polttaa roskia kuten aika usein tapaa tehdä. Edelleenkin olin ihan tuon tietämätön tulevasta ja tyytyväisenä keittelin cappuccinoa, kuvailin hiukan blogia varten ja kirjoittelin postausta. Kunnes... Mieheni ja tuttavaperheen mies ilmestyivät keittiön ikkunan taakse koputtamaan! Säikähdin ja kiljahdin ääneen. Almakin pomppasi sohvalta alas ja ihmetteli mitä tapahtuu.

Ryntäsin terassille, jossa vastaan tulikin paras ystäväni. Olin ihan äimänä ja ajattelin että ovat varmaankin vain ohikulkumatkalla. Kun heidän lapsiaan ei näkynyt, aloin aavistella josko tässä olisikin jotain muuta kyseessä, kuin pelkkä ohikulkumatka. Mieheni oli suunnitellut täysin minulta salassa rentouttavan aikuisten viikonlopun. Ystävien lapsia oli tullut kotiin hoitamaan heidän mummonsa ja meidän lapset jäivät yökylään omaan mummolaansa. Lapset olivat asian tienneet koko viikon, mutta niin vain nuorimmainenkin oli salaisuuden onnistunut säilyttämään. Uskomatonta.

Hetken siinä taivastelin tilannetta, mutta eihän siinä muu auttanut kuin heittäytyä vain muiden vietäväksi. Minun käskettiin vain varustautua pientä veneretkeä varten, muusta en sitten mitään tiennytkään. :)


Kuvasta näkee, että vähän on hämmentynyt olo. Olin vähän huonosti varustautunut, kun mukana oli lähinnä lenkkivarusteita. Onneksi mökiltä sentään löytyy aina jotain ikivanhoja ulkoilukamoja, joilla tuosta yllätysveneretkestä selvisin. :)

Miehet uistelivat jonkin aikaa ja me ystävän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Oloni oli ihan pöllämystynyt ja koko ajan nauratti, kun olin tosiaan kuvitellut viikonlopun kuluvan hiukan erilaisissa merkeissä. Täytyy sanoa että onpahan jännä tunne kun ei yhtään ole itsellä hajua mitä tapahtuu ja taisipa se tehdä tälle kontrollifriikille ihan hyvää. ;)



Rantauduimme saareen, jossa ollaan aiemminkin käyty retkellä. Siitä on tosin aikaa varmasti melkein (tai ylikin!) viitisentoista vuotta. Keitettiin nokipannukahvit ja käristettiin makkaraa. Retkellä ja ulkoilmassa kaikki maistui niin hyvältä!

Ajeltiin saaresta takaisin mökille. Mieheni sytyttämä kuoppa osoittautui rosvopaistikuopaksi ja hiillos oli veneilemästä palatessamme siinä kunnossa että paisti päästiin hautaamaan hiilien alle. Rosvopaistia tehtiin ystäväporukalla mökkireissuilla aikoinaan useampaankin otteeseen, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen sitä ei olla taidettu tehdä?
Paisti (possua ja karitsaa) käärittiin ensin leivinpaperiin, sitten folioon, kasteltuun sanomalehteen uudelleen folioon ja lopuksi kanaverkkoon. Paketit haudattiin kuoppaan ja kuuma hiekka ja hiilet lapioitiin päälle. Jotta kuoppa ei olisi jäähtynyt liian nopeasti, sen päällä poltettiin vielä pientä tulta.


Tässä välissä reipas retkeilijäporukka vaihtoi trikoot päälle ja säntäsi juoksulenkille metsään. Miehet menivät menojaan, minäkin pääsin painelemaan ihan rapsakkaa vauhtia entisen sm-tason hiihtäjän vanavedessä. Hän hoiti puhumisen, minä puuskuttamisen... Juostiin vajaa kymppi, saunottiin ja aloitettiin illallisen valmistelu. Ilta oli tosi kaunis ja taivas kirkastui harmaan päivän jälkeen. Kaiken adrenaliinin ja endorfiinin jälkeen olotila oli aika leppoisa.



Saunan (ja uinnin!) jälkeen viimeisteltiin illallinen. Kuoppa kaivettiin auki ja jännityksellä päästiin avaamaan pakettia.



Tuoksut olivat Alman mielestä tosi houkuttelevat ja täytyy kyllä sanoa että olipahan makukin aivan mahtava! Lihan lisäksi syötiin valkosipuliperunoita sekä vuohenjuustopunajuuria. Pitkän päivän ja kaiken tekemisen jälkeen illallispöytään oli aika ihana istahtaa (noin klo 22 :D).

En voi muuta todeta, kuin että kyllä mulla on aika ihana mies ja ihan mahtavia ystäviä! Kiitos kaikille, yllätysviikonloppu teki tälle arjen väsyttämälle ihmiselle todella hyvää. <3

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne!

-Liina