2014/08/31

Uusia kuvakulmia -haaste

Sain Piipadoon Piialta haasteen kuvata viisi erilaista kuvakulmaa viidessä minuutissa kodistamme. Ihan en kyllä tiedä noudatinko sääntöjä, minuutteja meni varmasti vähän enemmän. Se toivottavasti sallitaan, siltä tultiin pari tuntia sitten pieneltä reissulta Oulusta ja koti oli juuri sen näköinen että sinne on hetki sitten perhe kaikkine kamoinensa palannut. Kuvakulmien ulkopuolelle oli ihan pakko muutama tavara siirtää. Ette varmasti olisi halunneet nähdä purkamatonta matkalaukkua, sadepukua (miehen ajopukuun liittyvä systeemi) tai muuta kaikenlaista paikkaansa etsivää romua.

Alunperin haasten on lähtenyt Viljan Muotoseikka-blogista. Onpa muuten aivan ihana blogi, johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan, mikäli ei ole vielä entuudestaan tuttu!

Tässä meidän vähemmän kuvattuja kulmia:


Tässä tv-huoneesta olohuoneen läpi näkymä takapihan suuntaan. Tämä kuvakulma on saattanut aiemminkin vilahtaa, mutta valitsin tämän siksi, että olohuoneen uusi järjestys näkyy tässä myös hauskalla tavalla.


Harvemmin tulee kuvattua eteisen ja tuulikaapin suuntaan. Ihan siksi, että siellä on yleensä aina kaaos, eikä tuo sininen ovi muutenkaan niin ihana ole. Ovi on menossa jollakin aikataululla maalaukseen/vaihtoon, jolloin siitä tulee musta tai tummanharmaa. Ovet levikkeineen ovan vain ihan himskatin tyyriitä, joten sietänen tuota väripuolta ovea hetkisen vielä. Ja sininenhän on tulossa takaisin muotiin, joten tässä ollaan nyt melkein trendien edelläkävijöitä! Hehe.


Ylä-aulan kulkuväyliä en ole tainnut ennen kuvata. Ihan siitä syystä, ettei niistä kovinkaan paljon inspistä irtoa. Ensimmäinen ovi oikealla johtaa vessaan ja toinen pikkuruiseen vaatehuoneeseen (joka on aina niin täynnä ettei ovea meinaa uskaltaa avata).


Tässäpä kurkistus huoneeseen, josta ei varmuudella ole kuvia aiemmin  julkaistu. Siellä on meidän "kuntsi" eli "kuntosali", siis GYM. Design Lettersit ovessa ovat vitsi, sillä eihän tuo ylimääräinen huone mikään oikea kuntosali ole, mutta löytyy sieltä sentään crosstrainer (aiai, ollut aika vähällä käytöllä viime aikoina, syytän helteitä) ja muutama puntti sekä penkki. Lasten zhu zhu-pets-talo majailee myös kuntosalissa. En tiedä kertooko enemmän siitä etteivät lapset ns. nukkekodilla juuri leiki, vai että talon väki on laiskoja kuntoilemaan.


Ylätasanteelta portaikkoon päin. Tässä ei paljoa kerrottavaa ole. Seinällä roikkuvat (aina vinossa!) DIY-akustiikkalevyt. Lidlistä hankitut maalauspohjat synteettisellä huovalla päällystettynä. Auttavat kaikuun vähän, ainakin henkisesti. Meillä vierailleet tietävät, että täällä ikävä kyllä kaikuu ihan järkyttävän paljon. Rakennusvaiheessa olisi pitänyt asia ennakkoon huomioida ja vaikkapa päällystää sisäkatto akustoivalla materiaalilla. Ison tilan kaikua ei muutama hassu jälkiasennettu akustiikkalevy juuri vaimenna.

Haluaisin ehdottomasti nähdä lisää kuvakulmia ihanasta Lisbet e. -blogista, Daaliatien Hennalta sekä
Tsinnian Perhosia ja piikkilankaa -blogista, toivottavasti haastei ei ole ihan kaikkia vielä tavoittanut!

Nyt on aika ryytynyt olo. Tuollainen pikapyrähdys koko perheen kokoonpanolla usean sadan kilometrin päähän imaisee mehut tehokkaasti. Tuosta reissusta kertoilen ensi viikolla lisää. Se oli kuulemma mieheni panostus ajattomaan designiin. Niinpä niin... Joku saattaa jo arvata mistä on kyse.

Mukavaa sunnuntaita!

-Liina


2014/08/27

Antaa vaan sataa ja tuulla!


Nyt saa vihmoa vettä, tuulla ja tuivertaa. Olen nimittäin varustautunut syksyyn! Johan noita kumisaappaita onkin jo tovi etsitty, maaliskuun lopulla jo niiden perään haikailin näin. Saappaanhankintaprojektihan nytkähti käyntiin alkukesästä, kun tilasin itselleni pitkävartiset Hunterit. Harmi kyllä, olen niin töppöjalkainen, että varret olivat aavistuksen liian pitkät. Olisivat olleet kyllä niin tyylikkäät! No, jalat ei tästä pitene, ja tajusinpa sitten että Huntereita on myös lyhytvartisia. Eihän ne ihan niin hienon näköiset ole, mutta saapashankinnassa käytännöllisyys sanelee aavistuksen ulkonäköjuttuja enemmän.
Saappaat tilasin xxl.fi -verkkokaupasta ja olivat mielestäni tosi edullisetkin!



Pitkävartisemmat saappaat lunastaa ystäväni, joten ei tarvitse niidenkään myymisestä huolehtia. Palautusaika ehti nimittäin mennä umpeen kesälomilla (jolloin ei paljon kumppariasioita tarvinnut murehtia).


Olennainen osa syksyvarustusta on ihana ja pehmoinen huivi. Huiveja ei voi koskaan olla liikaa, etenkin kun niiden ihanuuden olen vasta ihan lähiaikoina tajunnut. Kovin montaa käyttökelpoista itselläni ei niitä olekaan, joten alimpana olevalle Becksöndergaardin villa-silkkihuiville oli enemmän kuin tarvetta. Sen löysin ihanasta Minzi-nimisestä kivijalkaputiikista. Jyväskylässä liikkuville suosittelen ehdottomasti vierailua tuonne, valikoimissa on aivan ihania vaatteita ja asusteita!
 

Nyt siis saa sataa, ainakaan ei heti varpaat kastu. Toisaaltaa mökillä on käynnissä kattoremontti, joten toivotaanpa sittenkin vielä toviksi kirpakan kuivaa syyssäätä.

Mukavaa keskiviikkoa!

-Liina

2014/08/25

Vaihtelua olohuoneessa

Inspiroiva ja ihana Pihkala-blogin postaus sai minutkin pyöräyttämään olohuoneen järjestystä uusiksi. Olohuoneemme on aika hankalan mallinen, eikä ehjiä seiniä oikeastaan ole yhtään. On ovea, ikkunaa, portaikkoa ja terassin ovia. Iso kulmasohva rajoittaa myös mahdollisuuksia, mutta onpahan ainakin kaksi ihan kohtuullisesti toimivaa vaihtoehtoa tämänkin sohvan kanssa. Aiemmin olohuonehan näytti tältä.

Nahkainen nojatuolimme on mielestäni yksi olohuoneemme näyttävimpiä juttuja, ja se kyllä nousee parhaiten esille vaaleaa ja paljasta seinää vasten. Kuten se siis oli aiemmin. Nyt se on vähän sivuroolissa ja huomaamaton, jää jollakin tavalla varjoon mielestäni. Toisaalta sohvamme on hiukan vääräkätinen asemoituna tuohon ikkunan eteen ja tuntuu että se blokkaa koko olohuoneen kaikessa massiivisuudessaan. Eli näissä molemmissa vaihtoehdoissa on sekä hyvät että huonot puolensa. Nyt jälkikäteen harmittelen, etten tajunnut ottaa kuvaa tv-huoneen suunnalta. Sekin nimittäin näyttää aika erilaiselta kun sohva ei ole ikkunoiden tiellä. Ehkäpä ensi viikolla ehdin tuonkin näkymän kuvaamaan.

Sohvalla on nyt paljon mukavampi istua. Näkymä on sekä isoista ikkunoista takapihalle (paras maisema löytyy ehdottomasti sieltä) että toisaalta ruokailutilaan ja keittiöön päin. Ehkäpä nyt pidän tämän järjestyksen hetken aikaa, vaikka en kyllä osaa sanoa onko se kahdesta vaihtoehdosta parempi vai huonompi. Tällainen sisustaminen on kyllä tosi kiitollista (etenkin mieheni mielestä), sillä se ei maksa euroakaan. Ja tulipahan taas imuroitua kunnolla myös sohvan sekä ison ja painavan maton alta. ;)

Loppuun laitan vielä sisääntulonäkymän, joka ei olekaan tainnut koskaan kunnolla blogissa näkyä. Pysähdyin aamupäivän auringon paistaessa hetkeksi ihailemaan valoisaa eteistä. Yleensä se on aika pimeä (pohjoisen puolella), eikä aamupäivän auringon tuomasta valoisuudesta arkisin oikein pääse nauttimaan. Talomme arkkitehti on ollut kaukaa viisas, ja jo yli kymmenen vuotta sitten on tehnyt sellaisen sisääntulon, josta näkee "talon läpi".


Reipasta viikon alkua!

-Liina

2014/08/24

Kampasimpukkarisotto

Viikonloppuisin ruuanlaittoon voi panostaa hitusen arkipäiviä enemmän. Tosin eipä tämäkään risotto muutamaa kampasimpukkaa kummempaa vaatinut ja valmistuikin ihan sukkelaan. Huomasin pakastimeen jääneen vielä useamman pussillisen suppilovahveroita ja kiireestihän ne pitää hyödyntää. Toivon ainakin että uutta satoa saisi jo lähiviikkoina säilöttyä.

Kampasimpukkarisotto:

kampasimpukoita
suppilovahveroita tai muita sieniä
sipulia
valkosipulia
parmesanjuustoa
tuoreita yrttejä (ruohosipulia, lehtipersiljaa, timjamia)
lime
risottoriisiä
kasvislientä

Kuullosta sipulit oliiviöljyssä. Jos käytät tuoreita sieniä, lisää nekin pannulle. Lisää myös risottoriisi sipuleiden sekaan kuullottumaan. Itse käytin pakastettuja, valmiiksi höyrytettyjä sieniä, joten ne lisäsin joukkoon risoton kypsennyksen loppuvaiheilla vasta.
Lisää pienissä erissä kasvislientä ja anna kiehua hiljakseen kunnes riisi on sopivan kypsää ja risoton koostumus toivomasi mukainen.
Yrtit kannattaa silputa joukkoon vasta valmistuksen loppuvaiheessa, näin ainakin itse tykkään tehdä.
Oman maun mukaan sekaan vielä hienoksi raastettua parmesanjuustoa, limemehua sekä raastettua kuorta, pippuria ja tarvittaessa suolaa.

Kun risotto on juuri ja juuri valmista, paista kampasimpukoita hetkinen kuumalla pannuilla oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Lapset vierastavat kampasimpukan makua jostakin syystä. Mielestäni se on tosi mietoa, mutta näköjään lapsen suuhun rakenne ja maku ei ole kaikista sopivin. Isompi alkaa nyt vähitellen makuun tottua ja tämänkin annoksen söi tosi mielellään. Pienempi söi kyllä risotot, mutta simpukat jäivät minulle. En pistänyt pahakseni. :)


Tänään mentiinkin sitten ihan perussetillä: nakkikastike ja keitetyt perunat maistuivat koko porukalle oikein hyvin. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Liina

2014/08/23

Pienet juhlat


Viikko sitten juhlittiin pienimuotoisesti mieheni syntymäpäiviä. Ensin meinattiin, ettei mitään juhlia pidettäisi, mutta onneksi päädyttiin kuitenkin pienet juhlat järjestämään. Päiväksi valikoitui sellainen, joka tarjosi takapihallemme mahtavan livemusiikkikattauksen. Lähistöllä esiintyi muutama nimekäs artisti, ja mekin saatiin heidän esityksistään oma osamme terassilta käsin nauttia.



Tavoitteena oli hoitaa juhlat mahdollisimman rennolla otteella. Mielestäni onnistuttiin, mikä on kieltämättä itseni tuntien melkoinen saavutus. Ruokien kanssa oli hiukan miettimistä, sillä juhlatohinat aloitettiin porukalla seikkailupuistossa köysiratoja pitkin seikkaillen ja ruuan piti olla suhteellisen helposti tuon rupeaman jälkeen pöytään nostettavissa. Olipa tuolla Laajiksen puistossa muuten mahtavaa, voin kyllä lämpimästi tuota suositella!







Tuosta aikataulutuksesta johtuen päätin tarjota vieraille pulled porkia. Ensin suunnitelmana oli tehdä siitä hampurilaisia, mutta koska sämpylät epäonnistuivat ja lässähtivät täysin, käytettiin varasuunnitelmaa ja tarjolla olikin pulled pork-tortilloja. Eipä tuo huono ollut tuokaan vaihtoehto, vaikka itse sanonkin. Täytteeksi normivihreät; tomaatti, kurkku, salaatti ja avokado. Lisänä salsaa, piparjuurikermaviilikastiketta ja valkosipuli créme frâichea. Tein lisäksi vielä valkosipuli-yrttilohkoperunoita sekä pasta-pesto-mozzarellasalaattia.
Jälkiruokana kahvit ja tiramisu. Tiramisu onkin siitä kiitollinen tarjottava, että se on oikeastaan pakko tehdä jo edellisenä päivänä, muuten ei ehdi tekeytyä riittävästi.

Ruuat onnistuivat mielestäni ihan hyvin ja yllättävän nopeasti tuon setin sai tarjolle nostettua, vaikka valmiina ei oikeastaan ollut muuta kuin edellisyönä hautunut pulled pork ja tiramisu.




 

Kovin kummoisia koristeluja en lähtenyt virittelemään. Modernisti Kodikkaan ihana Kerttu lainasi meille Anno-valosarjan. Ostin itsellenikin yhdet samanlaiset jotka viriteltiin sisälle tunnelmaa tuomaan. Terassille sytyteltiin illan hämärtyessä lyhtyihin kynttilöitä. Eipä sitä muuta kaivannutkaan.

 
Ilta kului melkeinpä kokonaan ulkona istuskellen ja musiikista nauttien. Loppukesän ilta kyllä viileni siinä määrin, että fleecehuovat ja torkkupeitot tulivat jo tarpeeseen. Miehet vielä ottivat (kesän viimeiset?) krokettipelit. Siinä olikin haastetta, kun yksi pallo oli kateissa ja tilalle otettiin Onnin tennispallo. No arvaahan sen, miten siinä kävi; menipä pallo mihin tahansa, Onni sen kävi noutamassa... Arvaatte varmaan, kuka kuvassa on synttärisankari. Kipparilakin sai syntymäpäivälahjaksi ja kieltämättä onhan kesä tosi pitkäli veneillen mennytkin.

Autotallissa kisattiin vielä yömyöhällä singstar-mestaruudesta. Oli kuulkaas peilipallot ja kaikki viriteltynä, joten kelpasi laulaa. :) Minä olin tuohon aikaan jo täysin unten mailla, rankka työviikko ja juhlavalmistelut (vaikka kuinka rennosti yritinkin ottaa) vaativat veronsa.

Ensi kesälle suunnitteilla on jo uudet juhlat. Niin mukava ilta oli, että kyllähän tästä täytyy perinne tehdä! Laittakaapa kaikki ystävät korvan taakse jo, elokuun puolivälin paikkeilla saattaa kutsua terassijuhliin olla tulossa! :)

Mukavaa sunnuntaita!

-Liina

Teetä ja tuikkuja




Aamupäivälle oli hiukan muita suunnitelmia, kuin terveyskeskuksen jonossa hengailu. Koulujen ja päiväkotiarjen pyörähdettyä käyntiin, tahtovat myös kaikenlaiset pöpöt päästä mellastamaan. Pienempi lapsi on yskässä ja isommalle iski sen verran ärhäkkä silmätulehdus, että katsoin parhaaksi käydä hakemassa siihen antibiootit.
Terveyskeskuksen hoitaja ilmoitti odotusajan olevan vähintäänkin tunnin, joten jätin reippaan isomman tytön odottelemaan terveyskeskukseen ja kävin nopeasti pienemmän kanssa laittamassa lakanat kuivumaan ja uuden satsin pesukoneeseen pyörimmään. Sanoin vielä että soittaisi kun ensimmäinen jonosta kutsutaan lääkäriin. Hoitajahan oli sanonut, että meitä ennen jonossa on useampia.
Lähtiessämme kotoa takaisin terveyskeskukseen (asumme ihan lähietäisyydellä ja oltiin oltu poissa alle puoli tuntia), lapsi jo soitteli että voisitteko tulla hakemaan, kävin jo lääkärissä ja sain reseptin. Arvaatteko, että heti iski kamala huonoäiti-fiilis... Kuvittelin tosiaan, että ehditään hyvin käydä välissä kotona, mutta näköjään joskus aikatauluarviot pettävät noinkin reilusti siihen positiiviseen suuntaan!
Nyt on ensimmäiset antibioottirasvat jo silmässä, eikä kuulemma lääkäri ollut muuta todennut, kuin että oletpa reipas tyttö. No niinhän se onkin. <3

Aina välillä sitä miettii, että kasvattaako näitä lapsiaan liiankin reippaiksi? Odottaako liian aikaisin asioita, joita ei vielä tarvitsisi lapsen oikeasti osata ja hallita? Toisaalta, en usko että lapsi olisi terveyskeskukseen jäänyt yksin odottamaan, jos olisi tuntenut itsensä siihen liian epävarmaksi ja pelokkaaksi. Yritän kuunnella lapsia ja aistia milloin kyseessä on  pelkkä "ei mua huvita" ja milloin taas aito epävarmuus ja kenties jopa pelko.

Yllä olevat kuvat eivät liity aiheeseen millään tavalla. Tekipä vaan pitkästä aikaa mieli teetä, tällä kertaa Indian Chaita. Kuva on oikeasti vähän lavastettu, sillä juon teen aina reilulla maidolla höystettynä. Maitotee vaan on niin ruman näköistä, että nappasin kuvat ennen maidon lisäämistä.
Kuvissa näkyvät myös uudet TineK:n tuikkukipot. Ne ostin Lifestylenordicista. En aina malta odottaa illan hämärtymistä, vaan joskus on kiva nauttia kynttilänvalosta ja ennen kaikkea steariinin tuoksusta (ihan hullua, mutta ihan hajustamattomat kynttilätkin tuoksuvat minusta hyvälle) valoisampaankin aikaan.

Mukavaa viikonloppua, me lähdetään tyttöjen kanssa ihan kohta leffaan!

-Liina

2014/08/20

Fjällrävenit


Vanhempi lapsista on kulkenut ensimmäiset kaksi kouluvuottaan samalla edullisella perusrepulla. Nyt halusi kuitenkin uuden repun, olihan vanha jo aika nuhjaantunut ja rispaantunut. Yllätyksekseni (ja ilokseni) repputoiveena oli klassikko: Fjällrävenin Kånken.

Pitihän eskarilaisellekin eskarireppu hankkia, ja isosiskon vanavedessä hänkin halusi samanlaisen Fjällrävenin. Reput olivat sopivasti viime viikonloppuna tarjouksessa, ja tytöt kävivät mummin kanssa yhdessä ostoksilla. Ensisijainen toive vanhemmalla tytöllä oli musta tai turkoosi, mutta värivalikoimaa ei enää kovinkaan paljoa ollut kyseisessä kaupassa jäljellä. Niinpä isompi valitsi harmaanruskean ja pienempi kirkkaan violetin. Oikein hyvät värit mielestäni!



Eskarilainenkin on reppunsa kanssa ihan tohkeissaan ja innoissaan pakkailee vaihtovaatteita ja muuta tarpeellista (ja vähän vähemmänkin tarpeellista) reppuunsa. Aamulla päiväkotiin lähdetään tomerasti reppu selässä, siitäkin huolimatta että se heti autoon mennessä pitää tietenkin pois riisua...

Alla taitaakin olla ihka ensimmäinen kuva meidän tuulikaapista. Eipä siinä kovasti esiteltävää kyllä olekaan ollut. Tuo tila on vielä remontoimatta ja kuvasta näkeekin hyvin jo hiukan kolhiintuneen säilytyskalusteen. Reipas valotus antaa armoa kupruileville lasikuitutapeteille, niiden fiksaus onkin sitten jo aavistuksen työläämpi homma. Sitä inspiraatiota odotellessa...




Molemmille tytöille on omat laatikkonsa, jossa säilytetään ylimääräiset pipot, lapaset ja muitakin vaatteita tarpeiden mukaan. Vieraiden tullessa kiiressä paikkoja raivatessa tuonne on vähän liiankin kätevä tunkea kaikki ylimääräinen roina, jota usein tuossa tasolla seilaa. Sen verran olen hommaa yrittänyt helpottaa, että useinmiten käytössä olevat hatut ym. olisivat metallikorissa tuossa tason päällä. Siihen hatut menevät aavistuksen suurella todennäköisyydellä sen sijaan että jäisivät tuulikaappiin hujan hajan pyörimään.

Toisella puolella tuulikaappia on Ikean Malm-lipasto ja kenkäteline. Nykyään siellä majailee myös ylimääräinen rahi, jonka päällä Onni usein päivystää etupihalle.  Tuo puoli tuulikaapista oli niin sekaisessa kunnossa, että jätin suosiolla sen kuvaamatta. Eteisen ja sisääntulon ylipäätään pitäisi kai olla kodin käyntikortti. Meillä todellakin tuo käyntikortti antaa kyllä aika sekalaisen ja epäsiistin vaikutelman. Ehkäpä tuonkin tilan vielä jossakin vaiheessa saa hiukan fiksumpaan kuntoon. Nyt se ei ihan täysin toimi kuten toivoisi.



Sehän on taas jo keskiviikko, eli ollaan jo melkein viikonlopussa!
Reipasta loppuviikkoa!

-Liina

2014/08/19

Työpöydällä


Siivosin pitkästä aikaa työpöydän. Tässä blogitekstit useinmiten syntyvät. Kuvan alareunasta pilkottaa lehmäntaljakin, joka siirtyi tähän aulatilaan makuuhuoneestamme. Työpöytä/kaappisysteemi on tehty itse Ikean Bestä-kaapeista ja Bauhausista osteusta tammilevystä. Haaveilen Artekin pöydästä, mutta tämä nykyinen versio on käytännössä niin toimiva ja ihan kauniskin mielestäni, joten Artekit jää nyt haaveilun asteelle.



Design Letters -kirjainmukin tilasin Lifestylenordicin nettikaupasta. Tilasin sieltä muutaman muunkin jutun, joiden toivoin saapuvan ennen viime viikonloppua. Soitto liikkeeseen ja maininta kiireestä, niin toimitus oli lähipostista noudettavissa seuraavana päivänä. Kiitettävän ripeä toimitus!

Koiranulkoilutuslenkillä nappasin mukaani vaahteranverson. Näköjään hämähäkinseititkin jääneet mukaan. Tykkään kovasti ripotella kaikkea vihreää kotiimme. Vielä se on mahdollista ihan luonnon antimia hyödyntäen. Talvella on toisin (mutta ei mietitä sitä vielä!).


Koko päivän on satanut oikein kunnolla. Kuin pyynnöstä taivas selkeni ja aurinko rupesi paistamaan juuri kotiin saavuttuani. Ihana valo, nautitaan siitä nyt vielä kun sitä on tarjolla!

Lempeää tiistaita,

Liina.

2014/08/15

Tunnelmallisempi makuuhuone


Sitä ei haluaisi sanoa ääneen, eikä oikeastaan edes ajatella. Syksyä nimittäin. Silti se hiipii yhä lähemmäksi. Tuoksuu sateen jälkeen ja saa pimenevässä illassa sytytetyt kynttilät lepattamaan. Haikealta tuntuu luopua kesästä, se on ollut lämmin ja lempeä. Ihana.

Pimenevien iltojen myötä kotiinkin haluaa tunnelmallisempia sävyjä. Sänkyyn petasin puhtaan valkeat pellavalakanat, mutta "päiväpeitoksi" heitin tummanharmaan pellavalakanan tuomaan särmää muuten aika vaaleasävyiseen makuuhuoneeseemme.

Vaihdoin lehmäntaljan tilalle tummemman nukkamaton. Sopii mielestäni kivasti vaalean puulattian kanssa. Petroolinsininen torkkupeitto on ollut kesätauolla, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä kaivaa se jälleen esiin. Vielä kun ehtisi päiväunia sen alla joskus nukkua...


Hain lähikukkakaupasta (no niinkuin täällä olisi enemmänkin niitä, hehe) harsokukkia. Ennen inhosin niitä, mutta yksinään näyttävät nyt kauniilta.





Huomenna juhlitaan pienimuotoisesti mieheni syntymäpäiviä. Pitääkin tästä lähteä imurin varteen ja petailemaan vierasvuoteita valmiiksi. Tiramisu ja sämpylät odottelevat myös tekijäänsä. Pyykkivuori on onneksi selätetty jo, joten eiköhän tästä ihan ihmisten ajoissa selvitä.

Ihanaa viikonloppua!

-Liina

2014/08/14

DIY-Höyhentaulu

Joskus kun pitäisi tehdä yhtä sun toista hyödyllistä, sitä ajautuu keräilemään sulkia pihalta. Niistä syntyi rikkinäiseen kehykseen diy-taulu. Idean vastaavasta bongasin jonkin valmistajan (olisiko ollut H&M?) inspiraatiokuvasta.

Nyt täytyy kiiruhtaa ratsastustunnille, heippa!

-Liina

2014/08/12

Asuntomessut 3/3

Asuntomessut päättyivät Jyväskylässä toissapäivänä. Viimeiseen messupostaukseen kokosin vielä muutamia omia suosikkejani. Blogeissa on näkynyt lähes samanlaisia kuvia varmasti kyllästymiseen asti, mutta haluan ihan itseänikin varten tallentaa muutamia kauniita sisustuksia.

Lakka kivitalot Heikkinen sisälsi paljon kauniita elementtejä; selkeää muotokieltä, design-huonekaluja ja kivoja sisustuksellisia yksityiskohtia.





Myös Villa Muuramen sisustuksessa oli paljon sellaista, joka viehättää juuri nyt. Kuparin käyttö pienesineissä ja valaisimissa, pehmeä (muttei tylsä!) värimaailma.






Lopuksi vielä muutamia sekalainen kuva yksityiskohdista, joista itse pidin.







Talo Luckista kirjoittelinkin jo ennen messujen alkamista. Pitihän siellä käydä vielä uudemmankin kerran persoonallista sisustusta ja ennakkoluulotonta rakentamista ihailemassa. Erityisen upea oli nyt valmis piha isoine terasseineen ja ulkotakkoineen.



Lopuksi vielä muutama tosi kauniisti ja kekseliäästi sisustettu lastenhuone. Kohde on Passiivikivitalo Perhe, jonka sisustuksesta vastasivat Sisustuskärpäsen Heidi sekä Irina Tuovinen. Tästä saisikin hyvin inspistä omien lasten huoneisiin!





Tässä minun näkökulmastani kuvattuja kauniita koteja ja kohteita. Toivottavasti näistä löytyi teillekin inspistä ja silmänruokaa.

-Liina