2014/10/26
Indiedays Blog Awards
Eilen pääsin hetkeksi ihmettelemään blogihulinaa Indiedaysin blogigaalan merkeissä. Matkustin Helsinkiin junalla ja ehdin juuri ja juuri käväisemään myös päivätilaisuudessa ravintola Sipulin talvipuutarhassa. Kovinkaan pitkään en siellä yksinäni viihtynyt, joten suuntasin melko nopeasti hotelliimme Helkaan, jossa Modernisti Kodikkaan Kertun kanssa majoituimme.
Huoneemme oli sisustettu Artekin klassikkohuonekaluin ja myös aula sekä ravintola olivat hyvin Artek- /suomihenkisiä. Kaunista ja tyylikästä ja varsin mukavaa vaihtelua perus ketjuhotelliin verrattuna.
Iltajuhlissa sain tavata muutamia ihania bloggaajia, mutta täytyy tunnustaa että jälkikäteen huomasin monen tutun blogikasvon vilahtaneen ohi ilman että hoksasin kenestä oikein onkaan kyse. Harmittaa näin jälkeen päin, kun olisin halunnut käydä moikkaamassa ja muutaman sanan vaihtamassa.
Juhla-asukseni valikoitui tuttu ja turvallinen musta mekko. Kaulassa oli Lindexiltä löytynyt koru ja jaloissa mukavat Clarksin avokkaat. Tismalleen samanlaiset oli muuten myös Kertulla. :)
Ilta oli tosi mukava ja olin hirmuisen ylpeä ja iloinen Kertun pokatessa kolmannen palkinnon Inspiroivin sisustusblogi -sarjassa! Onnea vielä tätäkin kautta Kertulle!
Vähän väsähtäneet Tuhkimot hipsivät lähi-Alepan sipsi- ja karkkihyllyjen kautta hotellille jo ennen puoltayötä. Yhdeksän tunnin yöunien jälkeen oli mukava käydä rauhassa aamiaisella ja ajella takaisin Keski-Suomeen. Matka meni tosi nopeasti, arvaatte varmaan että juttua riitti. :)
Juhlatunnelmista on ihan mukava suunnata ajatukset jo ensi viikkoon ja arkeen. Borta bra men hemma bäst, niinhän sitä sanotaan!
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Liina.
2014/10/24
Ei siis mitään päälle pantavaa!!
Tiedätte varmaan tunteen: ei mitään päälle pantavaa! Tiedossa tapahtuma, johon haluaisi edes vähän pukeutumisen osalta panostaa. Viime tingassa päätin minäkin osallistua Indiedaysin iltajuhlaan. Kiitos Kertun houkuttelemisen, minäkin nyt olen huomiseen blogigaalaan tulossa! Päivätilaisuus saattaa jäädä väliin, sillä ihan aamuvarhaisella en taida junaan jaksaa nousta. Sen sijaan ajattelin hengailla hetkisen rauhassa kaupungilla, majoittua hotelliin ja valmistautua iltatilaisuuteen kerrankin rauhassa ilman tulenpalavaa kiirettä.
Juhla-asuksi valikoitui kaapista tuttu musta kotelomekko. Mekon hauska yksityiskohta on siitä löytyvät taskut! Tuovat vähän rentoutta perinteiseen pikkumustaan. Kaulaan laitan Lindexiltä löytyneen korun ja korviin lainaan isommalta lapselta "timantit". Laukku olkoon tuttu Marimekon musta clutch ja jalkoihin sujautan ah niin mukavat, mutta ei kovinkaan trendikkäät, Clarksit.
Jännityksellä odotan iltaa. Jos törmäätte minuun, tulkaa ihmeessä moikkaamaan!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
-Liina.
2014/10/23
Kierrätysjakkara - Artek E60
Sana kierrätys kuulostaa helposti kaatopaikalta löytyneen jätteen uusiokäytöltä (esim. auton sisäkumeista tehtyjä koruja, vanhoista lusikoista taiteiltuja kynttelikköjä tms.). Sen mieltää helposti myös lasipullojen tai sanomalehtipaperin keräämiseksi ja keräyspisteeseen tunnollisesti viemiseksi. Nyt halusin omalta osaltani laajentaa sanan käyttöä. Alla kuva kierrätysjakkarasta.
Ei, en löytänyt sitä roskalavalta - valitettavasti (kadehdin avoimesti tyyppejä, jotka löytävät esim. Seiska-tuoleja tai muita design-aarteita roskalavoilta tai muualta hylättyinä). Sen sijaan löysin sen Tori.fi:stä. Kierrätystä parhaimmillaan mielestäni! Jollekin jakkara on käynyt tarpeettomaksi ja minä taas sellaista etsin itselleni. Win-win!
Laatutuote säilyttää arvonsa ja säilyy hyvänä vuosikymmenestä toiseen. Minä toivon, että joskus kun lapset muuttavat pois kotoa, voisin vaikkapa heille antaa tällaisen löydön mukaansa uuteen kotiin vietäväksi. Uskon ja toivon, että tämäkin jakkara on viidentoista tai kymmenen vuoden päästä ihan kelpo kunnossa vielä. Kierrätys voi omalla tavallaan jatkua vielä silloinkin.
Oletteko te muut tehneet löytöjä, roskalavoilta tai netistä? Itse silmäilen silloin tällöin nettihuutokauppoja ja toivon löytäväni aarteita pilkkahintaan. Toistaiseksi saalis on ollut harmittavan laihanlainen.:D
Mukavaa torstaita!
Liina.
Ei, en löytänyt sitä roskalavalta - valitettavasti (kadehdin avoimesti tyyppejä, jotka löytävät esim. Seiska-tuoleja tai muita design-aarteita roskalavoilta tai muualta hylättyinä). Sen sijaan löysin sen Tori.fi:stä. Kierrätystä parhaimmillaan mielestäni! Jollekin jakkara on käynyt tarpeettomaksi ja minä taas sellaista etsin itselleni. Win-win!
Laatutuote säilyttää arvonsa ja säilyy hyvänä vuosikymmenestä toiseen. Minä toivon, että joskus kun lapset muuttavat pois kotoa, voisin vaikkapa heille antaa tällaisen löydön mukaansa uuteen kotiin vietäväksi. Uskon ja toivon, että tämäkin jakkara on viidentoista tai kymmenen vuoden päästä ihan kelpo kunnossa vielä. Kierrätys voi omalla tavallaan jatkua vielä silloinkin.
Oletteko te muut tehneet löytöjä, roskalavoilta tai netistä? Itse silmäilen silloin tällöin nettihuutokauppoja ja toivon löytäväni aarteita pilkkahintaan. Toistaiseksi saalis on ollut harmittavan laihanlainen.:D
Mukavaa torstaita!
Liina.
2014/10/22
Designesine ilman funktiota
Valkoisen Harmajan Suvi pohti designesineiden merkitystä, joilla ei arjessa käyttötarkoitusta ole. Kuinka ollakaan, toin Kööpenhaminan reissultani itselleni tuliaiseksi juuri sellaisen!
Olin jo pitkään miettinyt ostavani Kay Bojesenin apinan tai muun vastaavan sympaattisen puisen eläinhahmon. Kastrupin lentokentällä Illums Bolighusin myymälässä tämä kertakaikkisen suloinen puinen ankka vei sydämeni ja matkusti mukaani Suomeen.
Ankka (ainakin minusta näyttää ankalta:) on Kristian Vedelin suunnittelema Bird. Sille löytyi täydellinen paikka työtilasta, viime syksynä löytämäni lasikuvun alta.
Kööpenhaminan reissu oli tosi intensiivinen ja ikimuistoinen, tämä ankka muistuttaa varmasti vuosien päästäkin tuosta reissusta (jolloin meinattiin myöhästyä koneesta heti lähdössä vaikka oltiin kentällä ihan älyttömästi etuajassa, ja paluumatkalla juoksin viime tingassa vaihtamassa reunasta säröytynyttä Design Letters -mukia...). Eli eihän tämä mikään ilman funktiota designesine oikeastaan olekaan, vaan ihan ehta matkamuisto! Ihan riittävä merkitys silläkin. :)
Mitä mieltä te muut olette näistä "turhakkeista"?
-Liina.
Olin jo pitkään miettinyt ostavani Kay Bojesenin apinan tai muun vastaavan sympaattisen puisen eläinhahmon. Kastrupin lentokentällä Illums Bolighusin myymälässä tämä kertakaikkisen suloinen puinen ankka vei sydämeni ja matkusti mukaani Suomeen.
Kööpenhaminan reissu oli tosi intensiivinen ja ikimuistoinen, tämä ankka muistuttaa varmasti vuosien päästäkin tuosta reissusta (jolloin meinattiin myöhästyä koneesta heti lähdössä vaikka oltiin kentällä ihan älyttömästi etuajassa, ja paluumatkalla juoksin viime tingassa vaihtamassa reunasta säröytynyttä Design Letters -mukia...). Eli eihän tämä mikään ilman funktiota designesine oikeastaan olekaan, vaan ihan ehta matkamuisto! Ihan riittävä merkitys silläkin. :)
Mitä mieltä te muut olette näistä "turhakkeista"?
-Liina.
2014/10/21
Tuulikaapissa
Tuulikaapistamme on näköjään tullut kasvien talvehtimis-/kesänviettopaikka. Viikuna siirtyi sinne talvilepoon ja huonekuusi on ollut siellä kesän ajan auringolta ja paahteelta suojassa. Kohtahan sen saa jo siirtää näkyvämmälle paikalle, sillä jouluun ei ole enää kovinkaan pitkä aika! Eihän tuo kuusirukka mikään pelkkä joulukasvi ole, mutta aavistus joulufiilistä siitä kyllä välittyy ihan vuodenajasta riippumatta.
Malm-lipasto on tuulikaapissa kovassa käytössä. Säilöö sisäänsä eniten käytössä olevat pipot ja hanskat, frisbee-kiekot, Onnin takit, öljykynttilät, pyöräilykypärät jne. jne.
En ole kova kattovalaisinten ystävä, joten siirsin toisen Block-valaisimen lipaston päälle vähän pehmempää valoa tuomaan. Kattovalot ovat hyvä sitten siivotessa tai laatikoiden syövereihin kadonneita asusteita etsiessä. Muuten niitä ei juuri poltella, niin kelmeää ja ankeaa kattoplafondien tuoma valo on.
Jaahas, huomasin juuri yhden sormikkaan jääneen kivasti tuohon lipaston laatikon väliin pilkistelemään. :D Ei voi mitään, nämä minun kuvat ovat aina vähän enemmän ja vähemmän lennossa otettuja, joten ihan viimeisen päälle fiksailu jää auttamatta tekemättä.
Lipaston päältä löytyy myös siskoni virkkaama kori, joka saatiin viime jouluna lahjaksi (kiitos!). Siinä on hyvä säilyttää mm. avaimia ja heijastimia, tulevat varmimmin napattua mukaan, kun ovat ihan tuossa ulko-oven lähettyvillä.
Tuulikaappimme on pinta-alaltaan kohtuullisen iso, mutta kovinkaan paljon sinne ei säilytystilaa saa järjestettyä, sillä ehjää seinäpintaa ei tuolta juuri löydy. Tuulikaapissa on neljä (!) ovea; ulko-ovi, teknisen tilan ovi, levikkeellinen ovi joka johtaa eteisaulaan, ja vielä ovi kodinhoitohuoneeseen. Ikkunatkin löytyvät kolmelta seinältä, eli mitään korkeita kalusteita ei tuonne myöskään saa laitettua.
Olen silti onnellinen, että tuo erillinen tuulikaappi käytössä on. Arjen kaaos (lasten pitkin poikin lojuvat vaatteet, kengät, reput ym. tarvikkeet) jää näppärästi tuohon yhteen tilaan pois silmistä oven sulkemalla. Lisäksi kovilla pakkasilla tuo yksi ylimääräinen ovi muiden tilojen välissä on ihan energiataloudellisestikin järkevä juttu.
Uudemmissa taloissa tuulikaappia ei enää juurikaan näe, mutta niissä on usein fiksumpi kulku suoraan ulko kodinhoitohuoneeseen, joka toimii ns. arkieteisenä kurapisteineen ja vaatesäilytyksineen. Jos oman talon rakentaisin nyt, haluaisin kyllä tuollaisen arkieteis-/kodinhoitohuoneyhdistelmän ja suoran pääsisäänkäynnin ilman erillisiä kaappiratkaisuja. Molemmissa ratkaisuissa on varmastikin omat hyvät puolensa ja en voi tätä nykyistäkään liiaksi moittia. :)
Malm-lipasto on tuulikaapissa kovassa käytössä. Säilöö sisäänsä eniten käytössä olevat pipot ja hanskat, frisbee-kiekot, Onnin takit, öljykynttilät, pyöräilykypärät jne. jne.
En ole kova kattovalaisinten ystävä, joten siirsin toisen Block-valaisimen lipaston päälle vähän pehmempää valoa tuomaan. Kattovalot ovat hyvä sitten siivotessa tai laatikoiden syövereihin kadonneita asusteita etsiessä. Muuten niitä ei juuri poltella, niin kelmeää ja ankeaa kattoplafondien tuoma valo on.
Jaahas, huomasin juuri yhden sormikkaan jääneen kivasti tuohon lipaston laatikon väliin pilkistelemään. :D Ei voi mitään, nämä minun kuvat ovat aina vähän enemmän ja vähemmän lennossa otettuja, joten ihan viimeisen päälle fiksailu jää auttamatta tekemättä.
Lipaston päältä löytyy myös siskoni virkkaama kori, joka saatiin viime jouluna lahjaksi (kiitos!). Siinä on hyvä säilyttää mm. avaimia ja heijastimia, tulevat varmimmin napattua mukaan, kun ovat ihan tuossa ulko-oven lähettyvillä.
Tuulikaappimme on pinta-alaltaan kohtuullisen iso, mutta kovinkaan paljon sinne ei säilytystilaa saa järjestettyä, sillä ehjää seinäpintaa ei tuolta juuri löydy. Tuulikaapissa on neljä (!) ovea; ulko-ovi, teknisen tilan ovi, levikkeellinen ovi joka johtaa eteisaulaan, ja vielä ovi kodinhoitohuoneeseen. Ikkunatkin löytyvät kolmelta seinältä, eli mitään korkeita kalusteita ei tuonne myöskään saa laitettua.
Olen silti onnellinen, että tuo erillinen tuulikaappi käytössä on. Arjen kaaos (lasten pitkin poikin lojuvat vaatteet, kengät, reput ym. tarvikkeet) jää näppärästi tuohon yhteen tilaan pois silmistä oven sulkemalla. Lisäksi kovilla pakkasilla tuo yksi ylimääräinen ovi muiden tilojen välissä on ihan energiataloudellisestikin järkevä juttu.
Uudemmissa taloissa tuulikaappia ei enää juurikaan näe, mutta niissä on usein fiksumpi kulku suoraan ulko kodinhoitohuoneeseen, joka toimii ns. arkieteisenä kurapisteineen ja vaatesäilytyksineen. Jos oman talon rakentaisin nyt, haluaisin kyllä tuollaisen arkieteis-/kodinhoitohuoneyhdistelmän ja suoran pääsisäänkäynnin ilman erillisiä kaappiratkaisuja. Molemmissa ratkaisuissa on varmastikin omat hyvät puolensa ja en voi tätä nykyistäkään liiaksi moittia. :)
2014/10/20
Talvivarustelua
Viime viikolla päälle rapsahtaneet pakkaset saivat minutkin kaivamaan esille talvivaatteita. Vaatteita esiin penkoessani huomasin taas sen, miten laatuun kannattaa tietyissä jutuissa panostaa. OIipa nimittäin mukavaa ottaa esille viime talvena ostamani FilippaK:n villahuivi, joka näytti kuin uudelta, vaikka sitä ehdin käyttää leutonakin talvena tosi paljon. Lisäksi kaapista löytyi Didrikssonin parka, joka on juuri omiaan näille hyytävänkosteille syyskeleille. Mitään untuvaista ei päälle vielä tarvitse vetää, mutta vedenkestävä takki on juuri sopiva valinta tähän vuodenaikaan.
Jotain puuttui, ne olivat rennot talvisemmat saappaat. Biker-tyylisiä olen katsellut, mutta ne tuntuivat jotenkin liian rajuilta omaan tyyliini. Löysin pienestä kivijalkaputiikista mukavat vaaleaa nahkaa olevat saappaat, jotka sopivat mielestäni juuri hyvin rentoon vapaa-ajan pukeutumiseen. Bikerhenkeä niissäkin on, mutta ehkä tuo vaalea väri pehmentää ilmettä aavistuksen?
Saappaat Tamaris/takki Didriksson/Huivi FilippaK/farkut Lindex
Eilen kyllä satoi niin urakalla, että oikea jalkinevalinta olivat kumisaappaat. Niin kuin vettä ei olisi tullut taivaaltakin tarpeeksi, niin me lähdettiin koko perheen kanssa kastumaan oikein kunnolla ja pulikoitiin parin tunnin ajan uimahallissa. :)
Ihmeellisen paljon sitä ehtikään kaikkea tekemään, kun normaalin viikonlopun sijaan vapaata olikin yksi ylimääräinen päivä! Aina silloin tällöin tällainen tekisi kyllä niin hyvää!
Kivaa alkanutta viikkoa!
Liina.
2014/10/19
Riisuttu olohuone
Viikkosiivousta tehdessäni testasin huvikseni miltä olohuone näyttää riisuttuna. Jätin sohvalle vain yhden ison tyynyn ja seinälle BoConceptin metallisen ympyrän. Muuten kaikki ylimääräinen oli joko terassilla tuulettumassa tai kuvan alta pois raivattuna. Viikunapuukin siirtyi talviunille tuulikaappiin. Siellä on ehkä aavistuksen muuta taloa viileämpää, joten toivottavasti talvehtisi siellä. Vaikka ohjeissa lukikin, ettei talvella tarvitse välttämättä valoa, en siltikään uskalla puuta laittaa varastoon tai autotalliin. Sillä olisi ideaalinen lämpötila (10-15 astetta), mutta vain pienet ikkunat vähäistä valoa tuomassa. Olkoon siis sisällä.
Imuroinnin ja moppaamisen sekä pölyjen pyyhinnän jälkeen kannoin olohuoneeseen kaiken äsken sieltä riisutun ja lopputulos näytti tältä:
Räikeässä auringonvalossa kuvattuna ei näytä kovin erilaiselta, mutta täällä paikan päällä ero on melkoinen. Ja olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olohuoneessa on nyt kaikkea "turhaa", on se tosi paljon kodikkaampi ja mukavamman näköinen kuin täysin pelkistettynä. Vai mitä olette mieltä?
Kuvausassistentti ei juuri hommasta hätkähtänyt, asentoa sentään vaihtoi kerran touhuamiseni aikana. :)
Taidankin lähteä assarini kanssa nauttimaan upeasta syysauringosta ulos.
Mukavaa sunnuntaita!
Liina.
2014/10/18
Syksyä terassilla
Eilen sain viimeinkin siivoiltua terassia kesän jäljiltä. Kummoisia kesäkukkia ei meillä oikeastaan ollutkaan, ruukuista löytyi lähinnä yrttejä yhtä terassihortensiaa lukuun ottamatta.
Useinmiten syksyksi ruukkuihin on päätynyt valkoisia callunoita, mutta nyt olin hurja ja valitsin ihan värillisiä yksilöitä. :)
Lisäksi etuovella on vielä kesästä asti hengissä säilynyt puksipuu. Tykkään tosi paljon ihan yksinkertaisista vihreistä, joten puksipuu toivottavasti ilahduttaa vielä talven jälkeenkin (tätä vähän epäilen, varsinkin jos talvesta tulee kylmä).
Syksyn parasta antia on pimeiden iltojen tuoma tunnelma. Lyhtyihin kynttilät ja lasiin kuumaa juomaa, viltti ympärille ja hyvä lehti tai mielenkiintoinen tv-ohjelma; takuuvarma resepti rentoon ja mukavaan iltaan!
Tunnelmallista lauantai-iltaa!
-Liina
2014/10/16
Keittiössä / Kitchen details
Parisen viikkoa sitten keittiössä vallitsi vallan hurmaava valo. Edelleenkään en voi olla mainitsematta, miten onnellinen olen meidän keittiöstä. Ei se edelleenkään ole täydellinen, mutta ihana se on. Täydellisessä keittiössä olisi saareke (ja hiljaisempi liesituuletin!). Ei tullut saareketta tänne, mutta melkoinen upgreidaus saatiin mielestäni joka tapauksessa aikaiseksi. Täältä (KLIK!) löytyy vanha keittiö.
Keskimmäisessä kuvassa näkyvä betonialusta on Granitista ja alimman kuvan leikkuulauta H&M Homesta. Harmittelen kovasti ettei kumpaakaan liikettä löydy meidän lähistöltä. Molemmista kun löytyy tosi kivoja piensisustusjuttuja minun makuuni. Kuulin huhuja, että Granit aloittaisi postimyynin Suomessa, sitä odotellessa!
Ennen näytti keittiössä tältä:
En jäänyt kaipaamaan, vaikka ei tämäkään keittiö mikään ihan kammotus ollut.
///
Huomenna vietetään lomapäivää koko pesue, ihanaa! Aion haravoida, siivoilla rauhassa, järkkäillä paikkoja ja asennoitua täysin vapaaseen viikonloppuun. Jospa tänä viikonloppuna ehtisi panostaa vähän enemmän ruuanlaittoonkin. Tuntuu että viime aikoina keittiössä ei ole juurikaan jaksanut ylimääräistä hääräillä, ja se on vähän sääli se. Jos vaikka kutsuisi vieraita, kun kerrankin on aikaa valmistautua jo perjantaina.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
Liina.
Keskimmäisessä kuvassa näkyvä betonialusta on Granitista ja alimman kuvan leikkuulauta H&M Homesta. Harmittelen kovasti ettei kumpaakaan liikettä löydy meidän lähistöltä. Molemmista kun löytyy tosi kivoja piensisustusjuttuja minun makuuni. Kuulin huhuja, että Granit aloittaisi postimyynin Suomessa, sitä odotellessa!
Ennen näytti keittiössä tältä:
En jäänyt kaipaamaan, vaikka ei tämäkään keittiö mikään ihan kammotus ollut.
///
Huomenna vietetään lomapäivää koko pesue, ihanaa! Aion haravoida, siivoilla rauhassa, järkkäillä paikkoja ja asennoitua täysin vapaaseen viikonloppuun. Jospa tänä viikonloppuna ehtisi panostaa vähän enemmän ruuanlaittoonkin. Tuntuu että viime aikoina keittiössä ei ole juurikaan jaksanut ylimääräistä hääräillä, ja se on vähän sääli se. Jos vaikka kutsuisi vieraita, kun kerrankin on aikaa valmistautua jo perjantaina.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
Liina.
2014/10/14
Kummituspuu
Olen alkuviikon yksin kotona, sillä lapset ja mies viettävät syyslomaa mökillä minun ollessani normaalisti töissä. Sunnuntai-ilta meni sujuvasti pihahommissa, eilen tein pitkän työpäivän ja illan hengailin tallilla. Tänään tuo yksinolo ehkä konkretisoituu oikeasti, sillä tarkoitus on tehdä kotihommia "alta pois" ennen pesueen palaamista ja viettää siten koko ilta oikeasti yksin kotona.
Teemaan sopii hyvin mielestäni uusin viherkasvitulokas, kummituspuu (corocia). Melkoisen yksinäisen ja vähän reppanan näköinen tyyppi. Löysin viimein oman kappaleeni, ja nyt se koristaa ruokailutilan betonipenkkiä.
Puuni sai suojakseen Uashmaman paperipussukan. Kummituspuun lisäksi sekin taitaa olla melkoisen suosittu blogimaailmassa? Itse en näitä blogihittejä hätkähdä. Jos jokin näyttää mielestäni kauniilta ja kivalta ja olen sen vaikkapa useammastakin blogista bongannut, ei se jää hankkimatta vain sen takia "kun niin monella muullakin on". Itse seuraan blogeja, joiden tyyli on hyvin samanlaista kuin omani (tai ehkä enemmänkin sellaisia joiden suuntaan haluaisin tyyliäni kehittää), joten ei kai ihme olekaan, että moni juuri seuraamissani blogeissa näkyvistä jutuista saattaa jossakin vaiheessa päätyä omaan kotiinikin.
Tässä kuvassa näkyy kivasti kaunis polttopuiden säilyttämistapamme. Hehe. Järkyttävän isot ja pitkät puut tuodaan suoraan keittiöön uunin eteen lattialle, jossa saattavat päivän-kaksi kuivahtaa (riippuen siitä kuinka usein uunia lämmitetään). Tässä ei ihan esteettisyys yllä sille tasolle, jota toivoisin;). Meillä uunia lämmitetään talvikaudella niin usein ja paljon, että noiden jättihalkojen säilyttely sisällä olisi ihan mahdotonta. Uunissa kun palaa helposti kolme kertaa tuo määrä puuta, joka tuossa kuvan reunassa nyt näkyy. Joudun vain haaveilemaan kauniista takasta, jonka sivussa on siististi aseteltuna valikoituja tasamuotoisia koivuhalkoja. :D
Mukavaa tiistaita!
Liina.
Teemaan sopii hyvin mielestäni uusin viherkasvitulokas, kummituspuu (corocia). Melkoisen yksinäisen ja vähän reppanan näköinen tyyppi. Löysin viimein oman kappaleeni, ja nyt se koristaa ruokailutilan betonipenkkiä.
Puuni sai suojakseen Uashmaman paperipussukan. Kummituspuun lisäksi sekin taitaa olla melkoisen suosittu blogimaailmassa? Itse en näitä blogihittejä hätkähdä. Jos jokin näyttää mielestäni kauniilta ja kivalta ja olen sen vaikkapa useammastakin blogista bongannut, ei se jää hankkimatta vain sen takia "kun niin monella muullakin on". Itse seuraan blogeja, joiden tyyli on hyvin samanlaista kuin omani (tai ehkä enemmänkin sellaisia joiden suuntaan haluaisin tyyliäni kehittää), joten ei kai ihme olekaan, että moni juuri seuraamissani blogeissa näkyvistä jutuista saattaa jossakin vaiheessa päätyä omaan kotiinikin.
Tässä kuvassa näkyy kivasti kaunis polttopuiden säilyttämistapamme. Hehe. Järkyttävän isot ja pitkät puut tuodaan suoraan keittiöön uunin eteen lattialle, jossa saattavat päivän-kaksi kuivahtaa (riippuen siitä kuinka usein uunia lämmitetään). Tässä ei ihan esteettisyys yllä sille tasolle, jota toivoisin;). Meillä uunia lämmitetään talvikaudella niin usein ja paljon, että noiden jättihalkojen säilyttely sisällä olisi ihan mahdotonta. Uunissa kun palaa helposti kolme kertaa tuo määrä puuta, joka tuossa kuvan reunassa nyt näkyy. Joudun vain haaveilemaan kauniista takasta, jonka sivussa on siististi aseteltuna valikoituja tasamuotoisia koivuhalkoja. :D
Mukavaa tiistaita!
Liina.
2014/10/12
Uudet sohvanpäälliset mökille
Mökillämme on Ikean Karlstadt-sohva. Se hankittiin viitisen vuotta sitten, kun mökki omistukseemme siirtyi. Kriteerinä oli edullinen hinta (jouduimme hankkimaan kerralla lähes kaikki huonekalut), simppeli design ja vaihdettavat päälliset. Sohvaan olemme olleet tyytyväisiä, hintaansa nähden on palvellut tosi hienosti. Viisi vuotta lapsi-/koiraperheen arkea on kyllä aika armotonta sohvan päällisille, jotka alkoivat olla jo tosi epäsiistissä kunnossa. Olisin mielelläni ostanut uudet samansävyiset päälliset, mutta harmikseni niitä ei enää valikoimissa ollut. Seuraavaksi parhaat olivat harmaansävyiset, jotka ovat likatahroille (jäätelö, koirantassut, pienet multaiset varpaat jne.) ehkä aavistuksen armollisemmat. Näin ainakin toivon.
Sohvan sävy tummeni nyt selvästi ja olen entistä vakuuttuneempi, että ensi kesän projektina tulee olemaan sisäseinien käsittely vaaleammiksi. Ulkoseinät pitäisi maalata myös, joten saapa nähdä kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä, molempiin ei nimittäin aika/rahkeet/rahat/jaksaminen riitä. Täytynee vähän pohtia tilannetta talven aikana.
Tykkään uusista päällisistä yllättävän paljon. Tuovat kivasti uutta ilmettä mökin tupaan. Vanhat olivat hyvät, mutta niin ovat onneksi uudetkin! Tältä sohva näyttin ennen:
Nyt mietin pitäisikö mökin ruskeasävyinen talja vaihtaa kotona olevaan musta-valkoiseen? Mitä olette mieltä, sopisiko musta-valkoinen paremmin harmaan sohvan pariksi? Toisaalta tuo ruskea tuo kivaa lämpöä kylmäsävyisen sohvan rinnalla, mutta sitten taas onhan tuota puun sävyä tuolla ympärillä kyllä aika paljon lämpöä tuomassa. Musta-valkoinen vai vaalean ruskea?
Mökillä oli muuten käynyt pienehkö katastrofi. Urpot hiiret (niiden kanssa on ollut pientä säätöä ennenkin, kun pari tyyppiä oli mennyt kuolemaan meidän sänkyyn, oikein lakanoiden väliin...) olivat joukolla (yöks!) päättäneet mennä uimaan kaivoon. Huonostihan siinä niille sitten kävi. Viime viikonloppuna jo ihmettelin miten vesi haisee niin omituiselta ja kielsin lapsia sitä juomasta. Tänään mies oli sitten kaivoon kurkannut ja sieltähän olikin sitten ylimääräisiä kelluvia siimahäntiä löytynyt. Voi yrjötys sentään, sanon! Kävin kaikki lähikaupungin apteekit läpi ostaakseni vetyperoksidia, jolla kaivo desinfioidaan. Se on syyskuun alusta asti kuulemma ollut luvanvaraisesti myytävä tuote, eli poliisilta asti täytyy lupa aineen ostoon anoa. No terve! Kyllä siinä itsekseni muutaman kirosanan mutisin kun apteekki toisensa jälkeen kieltäytyi tuota myymästä. Määräyksiähän he vain noudattavat, ymmärrän kyllä, mutta joskus sitä toivoisi jonkun inhimillisen sormien läpi katsomisen tuolta määräysviidakon välistä pilkistävän. Kuolleet hiiret kaivossa ovat nimittäin melkoinen kansallinen hätätila, vai oletteko eri mieltä?
No, hiiristä (ne on asianmukaisesti tietysti nyt kaivosta ongittu ja tarpeellisin menoin hautaan saatettu) huolimatta mies ja lapset jäivät alkuviikoksi mökkeilemään. Onneksi voivat saunoa rantasaunassa ja lähikaupasta saa kanisterilla hakea juomavettä. Minä, raukka, joudun tekemään melkein koko viikon töitä. Perjantain sain onneksi sentään pitää palkatonta vapaata, niin voin ainakin kuvitella olevani syyslomalla kolmen päivän ajan.
Toisaalta, melkein lomaahan tämä tällainenkin on. Yksin kotona! Sitä ihmettä ei lapsiperheen äiti ihan kauhean usein pääse kokemaan. Kotiin tullessani ensi töikseni haravoin/puhalsin etupihan siistiksi lehdistä, paistoin pakastepizzaa iltaruuaksi ja otin lasillisen punaviiniä ihan vain sen takia, että olen yksin kotona. Käsittämätön juttu, että niitä riiteleviä palleroisia on muka jo nyt ikävä. Onneksi tulevat kotiin jo keskiviikkona (jolloin todennäköisesti toivoisin olevani vielä yhden illan omassa rauhassani, yksin kotona). :)
Mukavaa sunnuntaita!
Liina.
Sohvan sävy tummeni nyt selvästi ja olen entistä vakuuttuneempi, että ensi kesän projektina tulee olemaan sisäseinien käsittely vaaleammiksi. Ulkoseinät pitäisi maalata myös, joten saapa nähdä kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä, molempiin ei nimittäin aika/rahkeet/rahat/jaksaminen riitä. Täytynee vähän pohtia tilannetta talven aikana.
Tykkään uusista päällisistä yllättävän paljon. Tuovat kivasti uutta ilmettä mökin tupaan. Vanhat olivat hyvät, mutta niin ovat onneksi uudetkin! Tältä sohva näyttin ennen:
Nyt mietin pitäisikö mökin ruskeasävyinen talja vaihtaa kotona olevaan musta-valkoiseen? Mitä olette mieltä, sopisiko musta-valkoinen paremmin harmaan sohvan pariksi? Toisaalta tuo ruskea tuo kivaa lämpöä kylmäsävyisen sohvan rinnalla, mutta sitten taas onhan tuota puun sävyä tuolla ympärillä kyllä aika paljon lämpöä tuomassa. Musta-valkoinen vai vaalean ruskea?
Mökillä oli muuten käynyt pienehkö katastrofi. Urpot hiiret (niiden kanssa on ollut pientä säätöä ennenkin, kun pari tyyppiä oli mennyt kuolemaan meidän sänkyyn, oikein lakanoiden väliin...) olivat joukolla (yöks!) päättäneet mennä uimaan kaivoon. Huonostihan siinä niille sitten kävi. Viime viikonloppuna jo ihmettelin miten vesi haisee niin omituiselta ja kielsin lapsia sitä juomasta. Tänään mies oli sitten kaivoon kurkannut ja sieltähän olikin sitten ylimääräisiä kelluvia siimahäntiä löytynyt. Voi yrjötys sentään, sanon! Kävin kaikki lähikaupungin apteekit läpi ostaakseni vetyperoksidia, jolla kaivo desinfioidaan. Se on syyskuun alusta asti kuulemma ollut luvanvaraisesti myytävä tuote, eli poliisilta asti täytyy lupa aineen ostoon anoa. No terve! Kyllä siinä itsekseni muutaman kirosanan mutisin kun apteekki toisensa jälkeen kieltäytyi tuota myymästä. Määräyksiähän he vain noudattavat, ymmärrän kyllä, mutta joskus sitä toivoisi jonkun inhimillisen sormien läpi katsomisen tuolta määräysviidakon välistä pilkistävän. Kuolleet hiiret kaivossa ovat nimittäin melkoinen kansallinen hätätila, vai oletteko eri mieltä?
No, hiiristä (ne on asianmukaisesti tietysti nyt kaivosta ongittu ja tarpeellisin menoin hautaan saatettu) huolimatta mies ja lapset jäivät alkuviikoksi mökkeilemään. Onneksi voivat saunoa rantasaunassa ja lähikaupasta saa kanisterilla hakea juomavettä. Minä, raukka, joudun tekemään melkein koko viikon töitä. Perjantain sain onneksi sentään pitää palkatonta vapaata, niin voin ainakin kuvitella olevani syyslomalla kolmen päivän ajan.
Toisaalta, melkein lomaahan tämä tällainenkin on. Yksin kotona! Sitä ihmettä ei lapsiperheen äiti ihan kauhean usein pääse kokemaan. Kotiin tullessani ensi töikseni haravoin/puhalsin etupihan siistiksi lehdistä, paistoin pakastepizzaa iltaruuaksi ja otin lasillisen punaviiniä ihan vain sen takia, että olen yksin kotona. Käsittämätön juttu, että niitä riiteleviä palleroisia on muka jo nyt ikävä. Onneksi tulevat kotiin jo keskiviikkona (jolloin todennäköisesti toivoisin olevani vielä yhden illan omassa rauhassani, yksin kotona). :)
Mukavaa sunnuntaita!
Liina.
2014/10/11
Marmorirakkautta
Kiitos Kertun, myös minä sain viimeinkin palan marmoria kotiini. Olen koko syksyn etsinyt rautakaupoista marmorista laattaa, jonka päälle voisi laittaa kaikkia ihania juttuja kuten kynttilöitä tai kukkia. Tulokset olivat laihanlaisia, rautakaupat eivät myy laattoja yksittäin eikä mistään marmorista olisi löytynytkään. Kertun laattapostauksen innoittamana päätin käydä vielä yhdessä laattaliikkeessä, yksityisessä laattoihin erikoistuneessa sellaisessa (Laatta Leevi). Sieltähän se sitten löytyi, aitoa Carraran marmoria oleva palanen. Ostin kerralla kaksi, hinta kun ei päät huimannut (8e kpl). Toinen laatoista päätyi keittiön pöydälle.
Tykkään pitää pöydällä jonkinlaista kynttilää, mutta tuntuu että pieni kynttilä helposti "hukkuu" isolle pöytäpinnalle. Laatan päällä kynttilä ja minipuu näyttävät jotenkin selkeämmiltä eivätkä seilaa pitkin pöydän pintaa. Noin pientä ruukkua en valmiina löytänyt mihin tuo pikkuinen calluna (?) olisi sopinut, joten Iittalan Kastehelmi-tuikkukuppi sai toimittaa ruukun virkaa.
Kynttilänä on Skandinaviskin ihana HYGGE -tuoksukynttilä. Se on aivan täydellisen tuoksuinen, ei liian voimakas, mutta tuoksuu siltikin siten että sen huomaa. Jos muistatte takavuosien CK One -tuoksun, voitte ehkä saada jonkinlaisen aavistuksen tuon Hyggen tuoksusta. Itselleni ainakin tulee jonkinlaisia mielleyhtymiä tuohon 90-luvun hittituoksuun.
///
Nyt täytyy rientää, sillä olemme menossa miehen ystävän 40 v. juhliin. Lapset pudotetaan matkalla mummilaan ja me päästään istumaan iltaa aikuisten kesken.
Leppoisaa lauantaita ja mukavaa alkanutta syyslomaa kaikille niille onnekkaille jotka ensi viikon lomailevat. <3
Liina.
2014/10/07
| BALMUIR BEANIE |
Talven varalle on syytä huivien lisäksi varustautua myös pipolla. Mielestäni minulla on vähän kummallisen mallinen pää ja harvat pipot istuvat päähäni kauniisti. Nyt löytyi kuitenkin minunkin päähäni kivasti istuva pipo, Balmuirin* ihana Helsinki beanie. Tykkään erityisesti siitä, että malli on tarpeeksi väljä ja malliltaan aika pitkä. Liian kireät ja lyhyet pipot kun tuppaavat nousevan hassusti päälaelle.
Materiaaliltaan pipo on 100%:sta kashmiria ja väriltään samanlainen harmaa kuin kaulassani oleva Helsinki-huivi. Materiaali on pumpulinpehmeää, joustavaa ja ihanan ohutta. Juuri sopivaa kaupunkireissuja ja muita vastaavia tilanteita ajatellen. Millekään lenkkipolulle tai pihahommiin en nimittäin tätä kaunokaista raskisi pukea.
Nyt vain odottelemaan kirpakoita syyssäitä ja rapsakoita pakkasaamuja, niin pääsee pipoa toden teolla käyttämään!
Tiistaiterveisin,
Liina.
*Tuote saatu blogin kautta
Muuto Silent
Rajallisista shoppailumahdollisuuksista huolimatta löysin Tanskan matkalta muutamia designtuliaisia itselleni ja lapsille. Yksi niistä oli Muuton Silent maljakko. Maljakko on todella sympaattisen muotoinen; moderni ja selkeä, mutta silti jotenkin kauniin pyöreä.
Liina.
Nappasin maljakkoon yhden kuivahtaneista terassihortensian kukista. Alunperin väri oli valkoinen, mutta vihertävänpunaiseksi se on syksyn (ja unohtuneen kastelun?) myötä muuttunut. Ei haittaa, kaunis silti.
En malttanut odottaa valoisaa kuvaushetkeä, vaan iltahämärässä ilman jalustaa muutaman rakeisen kuvan. Ei haittaa, vaasi on kaunis huonosti kuvattunakin. Taustalla on valokuvaajaystävän tilaustyönä tekemä valokuvateos. Se on kulkenut mukana jo usean vuoden ajan ja tykkään siitä yhä edelleen tosi paljon.
Tiistaiterveisin,
Liina.
2014/10/06
Pieni muutos yhdeksänvuotiaan huoneessa
Esittelin vanhemman tyttäreni huoneen aiemmin täällä.
Tietoisesti yksi nurkkaus jäi kuvaamatta, se kuin ei niin
kuvauksellinen silloin ollut. Siellä kökötti Ikean Expedit-hylly, täynnä
kaikenlaista rojua ja sälää, kaikki tietenkin ihanasti näkyvillä. Ihan
perus lastenhuonemeininkiä siis, eikä siinä mitään vikaa ole. Siis jos
ei koe sitä itse häiritseväksi. No, minua häiritsi, eniten ehkä se että
hyllyköstä oli turhan hankalaa pyyhkiä pölyjä. Lisäksi lapsella oli
tapana keräillä kaiken maailman aarteet ja romut hyllyynsä. Ihan kai
vain sen takia, että siihen ne oli kätevä käsistään laskea.
Siispä
Expedit sai siirron autotalliin (kunnes lopullinen sijoituspaikka
keksitään) ja eteisen liinavaatekaapin
paikalta pois joutunut Malm-lipasto pääsi tytön huoneeseen. Pahoittelen
kuvien surkeaa laatua, auringonpaisteinen iltapäivä teki kuvaajalle
pahat tepposet.
Lipaston päältä sai paikkansa karttapallo, sekä
Granitista (junassa raahaamani) betoninen ruukku. Tyttö oli pitkään
toivonut omaa viherkasvia, ja nyt sille sitten sopiva paikka löytyi.
Pahoin vain pelkään, etten sitä muista käydä kastelemassa, mutta jospa
yhdeksänvuotias sen homman ottaisikin omalle vastuulleen?
Liian
sisustettua ja kliinistä ei lapsen huoneesta saa, siitä pitävät huolen
esimerkiksi vaatekaappien ovista löytyvät hevosjulisteet. Siisteydestä
esikoinen onneksi pitää ihan kiitettävästi huolta itse ja mukavampihan
se on siistissä huoneessa leikkiä ja touhuta, kun tavaroilla on
paikkansa ja lattialla tilaa leikeille. Nuorimmaisen huone onkin sen
sijaan ihan toinen juttu. Sieltä ei toistaiseksi blogikelpoista
materiaalia saa. :D Ehkäpä tässä syksyllä on pidettävä jonkinlainen
syyssiivous ja jospa ehtisin heti siivouksen jälkeen muutaman kuvan
napata. Nopea on kyllä oltava jos ehtii siististä huoneesta
todistusaineistoa saamaan. :)
Mukavaa maantai-iltaa!
-Liina
2014/10/05
Tuliaisia Tanskasta - Normann Copenhagen Folk Candle Holder
Viime viikolla piipahdin pikaisesti työreissulla Tanskassa. Kaupunki ja koko maa on kyllä jotakin sellaista, joka vetoaa sydämeeni aivan täysillä. Tyypit vain ovat niin tyylikkäitä ja rentoja, että ihan melkein pistää kadehdituttamaan! Eikä varmaankaan tarvitse mainitakaan, mitä design-herkkuja Tanskasta on lähtöisin (ja miten niitä ihanuuksia on ripoteltu ihan joka paikkaan!), ai ai!
Shoppailuaikaa ei ollut valitettavasti muuten kun paluumatkaa ennen lentokentällä. Onneksi sieltä löytyi kaksikin Illums Bolighusin myymälää. Mökille ostin Normann Copenhagenin kynttilänjalan, sieltä kun ei löydy vielä yhtään kynttilänjalkaa, jossa polttaa kruunukynttilöitä. Nytpä sitten löytyy!
Rakas esikoiseni henkäisi kynttilänjalan nähtyään, "onpa tosi ihana!". No niin on, sekä kynttilänjalka, että esikoinen. <3 Hänestä kasvaa selvästikin esteetikko, en pane pahakseni moista. :)
Mökillä olikin tosi syksyistä. En ole siellä käynyt useampaan viikkoon sillä on ollut työmenoja, juhlia ja mökin kattoremonttia. Puuhaa siellä siis nyt tas riittää, on haravointia, syyssiivousta ja yhtä jos toistakin pientä talvikuntoon laittoa. Mieheni istutti pari viikkoa sitten pihan laitamille hakkuuaukealle sata koivua ja minä lisäilin pihan laidoille vielä muutaman ruotsinpihlajan. Vähän työleirimeininkiä siis jopa, jollei välillä ihan tietoisesti ota iisisti ja ryhdy lukemaan vaikkapa kirjaa. Eihän se ihan katastrofi ole, jos muutama homma jää myöhäisempäänkin syksyyn (tai kevääseen...) odottelemaan.
Sisätiloissakin tapahtui pientä muutosta, kun sohva sai uudet päälliset. Niistä juttua myöhemmin.
Mukavaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!
-Liina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)