PARSASALAATTI PÄÄSIÄISPÖYTÄÄN

Ajattelin vinkata vaikkapa pääsiäiseen sopivasta ruokaisasta salaatista. Tämä parsasalaatti pääsiäisteemasta huolimatta on oikein hyvä tarjottava myös myöhemmin keväällä ja alkukesällä. Parsasesonki on pian parhaimmillaan ja jos olet parsan ystävä voit käydä katsomassa toisenkin parsareseptin täältä.

Parsasalaatti on kauneimmillaan laakeaan vatiin, lautaselle tai kulhoon rennosti kasattuna (kuvassa olevan vanhan tarjoiluvadin olen saanut äidiltäni). Tarjoiluvatiin asetellaan salaatit ja yrtit ja päälle pirskotellaan kastiketta. Salaattia pyöräytellään sen verran että kastike saadaan sekoittumaan joukkoon tasaisesti. Muut ainekset asetellaan rennosti salaattipedin päälle.

Raaka-aineet:

-Erilaisia salaatteja (tässä käytin mm. salanovaa, baby pinaattia ja jääsalaattia)
-Tuoretta minttua (halutessasi myös tilliä)
-Herneitä
-Napakaksi keitettyä vihreää parsaa
-Keitettyjä kananmunanpuolikkaita
-Parmesanlastuja

Kastike:
-oliiviöljyä (noin 1/2 dl)
-suolaa (0,5 tl)
-mustapippuria (pari pyöräytystä myllystä)
-hunajaa (1 rkl)
-sitruunamehua (1 rkl)
(määrät viitteellisiä, maistele!)

Tämä salaatti on tosi ruokaisa mutta silti ihanan raikas. Mielestäni se sopii tosi hyvin pääsiäismenuun lampaan tai karitsan kaveriksi.

Mukavaa pääsiäistä!

-Liina

JOULU 2017 - KOKO PAKETTI

Loppiaisena on hyvä niputtaa koko joulu. Miettiä vähän miten tänä vuonna meni ja mitä toivoisi ehkä seuraavalta joululta. Joululle tuntuu olevan tyypillistä, että se tulee aina ihan liian nopeasti (lahjat ostamatta, siivoukset tekemättä ja kamala stressi kaikesta ihan koko ajan). Vaikka kuinka etukäteen mietin ja päätän että jouluun suhtaudun tänä vuonna rennosti ja rauhallisesti, käytäntö on kuitenkin aina ihan eri.

Meillä oman lisätvistinsä tähän hommaan tuo tietysti sekin, että joulua vietetään lähes aina muualla kuin kotona. Mikään koko joulukuun ajan rauhassa jouluun laskeutuminen kun ei vaan käytännössä onnistu. Kotona olisi mukava vähitellen lisäillä erilaisia jouluisia sisustusjuttuja, tuoda joskus kuusi jo vaikka viikkoa ennen aattoa, mutta eipä se oikein onnistu kun itse joulunpyhiä ei siellä vietetä. Jouluruokiakaan ei voi etukäteen pakkaseen tehdä, kun jouluksi mennään joko mökille tai sukulaisten luo. Tavallaan ihan helpotuskin, mutta toisaalta myös tosi harmi.

Joulukuulle tuntuu muutenkin kasaantuvan ihan hirveästi kaikkea ylimääräistä. Oli Suomi 100 -juhlaa lasten koululla, itsenäisyyspäivää, lasten telinevoimisteluharrastuksen joulunäytöstä, nuoremman lapsen syntymäpäiviä (kavereille sekä sukulaisille omansa tietysti), pikkujouluja ja kaikenlaista muuta pakollista ja vapaaehtoista. Vuoden vaihdetta ennen myös työrintamalla tapahtuu yhtä jos toista ja tuntuu että koko maailma pitää saada valmiiksi ennen joulunpyhiä. Tiedätte varmasti tunteen.

Jostain ihmeestä tulee myös tarve tehdä kaikki itse. Havukranssi oveen, eukalyptyskranssi ikkunaan, lahjat naapureille, joululeivät pikkujouluihin ja lahjat kummilapselle. Tänä vuonna sain kyllä suurta apua vanhemmalta tyttäreltä, joka teki (omasta vapaasta tahdostaan kyllä) kolme upeaa keppihevosta lahjaksi kummilapselle ja tuttavaperheen kahdelle lapselle. Itse olen käsitöissä ollut aina to-del-la surkea, mutta onneksi näyttää siltä ettei lapseni ole niitä taitoja minulta ainakaan perinyt.

Kaikesta tästä kiireestä, touhotuksesta ja muusta ylimääräisestä säätämisestä johtuen voin kertoa että aatonaatonaattona ajellessani mökille (mies ja lapset olivat ehtineet sinne jo minua ennen), jouduin automatkalla moneen otteeseen psyykkaamaan itseäni vielä viimeiseen siivousurakkaan. Pitäisi imuroida, luututa lattiat, vaihtaa lakanat ja tuulettaa petivaatteet. Pestä sauna ja ties mitä muuta. Hengittelin autoa ajaessani syvään, kuuntelin jouluradiota ja vakuuttelin itselleni että jaksaa jaksaa, mökillä on pienet neliöt ja nopsaan se huusholli on joulukuntoon laitettu. Kovin tuntui urakka silti isolta, joulunalusviikkoon oli kuulunut työreissuja ja muuta kiirettä vähän turhan paljon ja energiatasot olivat aika matalalla. Joulufiilis oli melko kaukana tuolloin vielä.

Mökin pihaan ajaessani tajusin heti että nyt ei kaikki ole ihan "kohdallaan". Ajomatkalla olin miehelleni soitellut ja ohjeistanut että veisi jo petivaatteita tuulettumaan jne. että itse siivousurakka saataisiin heti tehokkaasti käyntiin. Perille saapuessani pihalla ei kuitenkaan näkynyt mitään tuulettumassa. Sen sijaan siellä paloivat ulkotulet, ovessa oli ihana jouluinen kranssi ja mökin ikkunasta näin miten kynttilät paloivat sisällä. Sisällä mökissä odotti vielä käsittämättömämpi juttu, koko mökki oli siivottu lattiasta kattoon! Äitini ja isäni olivat käyneet meiltä salaa tekemässä mökkiin joulusiivouksen. Tekstiilit oli tuuletettu ja pesty, lakanat vaihdettu, joululiina laitettu pöydälle... Itkuhan siitä tuli. Liikutuksesta, väsymyksestä ja kiitollisuudesta. On mulla ihan uskomattomat vanhemmat. <3

Jouluvalmistelut sujuivat mökillä aika paljon rennommissa merkeissä, kun siivous oli hoidettu alta pois. Sain vain keskittyä joulukoristeluihin ja muuhun huomattavasti mukavampaan tekemiseen. Ehdittiin ennen jouluaattoa vielä käydä liikkumassa, hoitaa joulun ruokaostokset ja kaikki muukin ihan rauhassa. Saunottiin, uitiin avannossa ja paketoin viimeiset joululahjat. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä tunnustaa, että kovin vähällä tänä jouluna pääsin mm. jouluruokien osalta, kun aatto vietettiin minun vanhempieni luona (alla olevat kuvat onkin kaikki vanhempieni luota) ja joulupäivänä käytiin anoppilan jouluruokapöydässä.

Vaikka lapset ovatkin jo isoja, joulupukki vieraili silti aattona! Viime vuoden tapaan nuorempi lapsi päätti hoitaa joulupukkeilut, ja vaikka tätä etukäteen ei oltu suunniteltukaan, onneksi rekvisiitat löytyivät mm. mummin vaatekaapista ja lääkekaapista (paketillinen pumpulia).

Joka ikinen vuosi tuntuu että jouluvalmisteluihin on ihan liian vähän aikaa ja kun joulu viimein tulee, se on ihan liian nopeasti ohi. Siksipä tärkein asia ensi vuotta varten onkin taas kerran muistaa nauttia rauhassa jouluvalmisteluista, yrittää tehdä joulua vähitellen pienillä asioilla ja tehdä taas kerran vain niitä asioita ja valmisteluja, jotka itselle ovat tärkeitä ja mieluisia.
Hyvää loppiaista!

-Liina

TERVEISET TUKHOLMASTA!

Terveisiä Tukholmasta! Vietimme mukavat pari vuorokautta risteillen Silja Serenadella Design- ja sisustus-risteilyllä. Teemaristeilyn ohjelmassa oli mm. Design-illallinen Matti Jämsénin suunnittelemasta menusta nauttien sekä design-kierros Tukholmassa oppaan johdolla muutamiin melko ikonisiin paikkoihin tutustuen. Pakkasin reissuun mukaan ihan oikean kamerankin, mutta niin vaan sitten kuitenkin päätin nauttia risteilystä vain puhelimella muutamia satunnaisia kuvia napsien.

Lähtöiltana sää oli kyllä todella kaunis. Ankkureiden irtoamista oli mukava odotella tervetuliaistilaisuudessa auringon laskua ihaillen ja kuohuviiniä siemaillen. Sami Sykkö toivotti design-risteilijät tervetulleeksi ja pääsimme kuuntelemaan mm.  Johanna Gullichsenin ja Anna Pirkolan ajatuksia designista ja trendeistä. Yleisökin pääsi kysymyksiä esittämään ja vähän jäin harmittelemaan etten avannut suutani ja kysynyt mitä he ajattelevat designin, taiteen ja bisneksen yhdistämisestä. Se kun ei aina ihan kivuttomasti välttämättä käy.

Olin ilahtunut hyttien selkeästä ilmeestä. Vaaleaa puuta ja neutraaleja sävyjä. Ei mitään tunkkaisia kokolattiamattoja ja raskaita sävyjä vaan kepeää skandinaavista ilmettä! Kumpikaan ei myöskään joutunut kömpimään yläsänkyyn vaan hytissä oli ihan sopivasti tilaa kahdelle aikuiselle. Ikkunasta oli mukavaa seurailla ohi lipuvaa saaristomaisemaa. Vaikka olenkin vannoutunut Saimaa-fani, niin onhan se myönnettävä että kyllä tuo saaristokin melkoisen upea on. 

Design-illallinen nautiskeltiin Tavolata-ravintolassa jonne koko samalla teemalla risteilevä joukko oli kokoontunut. Pöytäseurueeseemme saimme todella mukavan meitä iäkkäämmän pariskunnan, mutta niin vain juttua riitti niin designista kuin ruuastakin. Terveisiä vain Valkeakoskelle jos satutte lukemaan! Kolmen ruokalajin illallinen viineineen oli herkullinen, ja hauska sattuma oli että seurueemme herra oli tuota jälkiruokaa jo ehtinyt testailemaan. Hän kun kuulemma on melkoisen intohimoinen kulinaristi, niin olipa sitten kysynyt reseptiä jo itse Matti Jämséniltä, joka sen hänelle oli toimittanut. Hauskaa oli sitten kuulla herran ja rouvan mielipiteitä siitä kumpi olikaan paremmin onnistunutta, itse tehty vai laivalla tarjoiltu. :)

Kiertoajelun ensimmäinen kohde oli Asplundin liike. Täytyy sanoa että ra-kas-tuin. Tosi kauniita ja tyylikkäitä huonekaluja ja sisustusesineitä! Stailaukset olivat ammattimaisesti viimeisteltyjä ja hyvin tarkkaan harkittuja, mutta silti tila oli saatu todella kodikkaaksi. Jos oman kodin sisustusta johonkin suuntaan haluaisin viedä, tässä olisi hyvää esimerkkiä siitä. Vähän jo väläyttelin miehellani josko maalattaisiin keittiö samalla petroolin sävyllä kuin yllä olevassa kuvassa, mutta vielä hän ei ole suostunut telaan tarttumaan. :D

Asplundilta siirryime Svenskt Tenniin, jota voisi kaiketi kuvailla Ruotsin Marimekoksi. No, täytyy tunnustaa että itse kyllä tykkään Marimekostamme huomattavasti enemmän, mutta kyllä tällaiselle todella räiskyvälle väri- ja kuosi-iloittelullekin kannattajajoukkonsa löytyy varmasti. Minulle kyllä tuolla oli kaikkea vähän liikaa. Mielenkiintoinen kohde siitäkin huolimatta, varsinkin sen takia että siellä pääsi ihastelemaan Harri Koskisen uutta valaisinmuotoilua.

Seuraava etappi oli Hallwylska Museet, jossa tutustuimme Sara Garantyn kuratoiman näyttelyn Colour Emotions-Celebrating Broken Illusions. Täytyy tunnustaa että kyllä oma silmä tuolla Asplundin liikkeessä huomattavasti enemmän kiinnostuksen kohteita löysi kuin tästä näyttelystä. :D Mielenkiintoista oli joka tapauksessa näyttelyyn päästä tutustumaan.

Tämän kohteen jälkeen pääsimme viettämään vielä vapaasti aikaa Tukholman kaduilla kierrellen. Jälkeen kerran löysin itseni Illum's Bolighusista huokailemassa. Olisi ollut yhtä jos toistakin jota olisi kotiin voinut tuliaiseksi tuoda. No, vähiin jäivät ostokset tällä kertaa, mutta ihanaa tuolla on aina käydä kaikkia sisustusherkkuja ihailemassa.

Miten mieheni, joka ei sisustamisesta ja designista kovinkaan paljoa piittaa (työtään ja moottoripyöriä ja vastaavia lukuunottamatta), sitten selvisi tällaisella reissulla. No, ihan hyvin. Pisteet täytyy antaa hänelle, sillä niin mukisematta kulki mukanani eikä ihan hirveän sarkastisia letkautuksia (ainakaan kovaan ääneen) päästellyt. Ja kuten sanotaan, hyvä ruoka, parempi mieli. Tukholmassakin huolehdimme hyvästä tankkauksesta niin ei päässyt nälkäkiukku kummallakaan yllättämään. Ruokailuun ei nyt jaksettu sen enempiä panostaa ja astuimme sisään ensimmäiseen mukavan näköiseen tex-mex -paikkaan. Söimme kelpo annokset täällä, eikä hintakaan ollut mikään ihan tolkuton, kuten Tukholmassa saattaisi hyvinkin olla.

Risteily on tosi mukava ja onnistunut. Laskeskelimme että edellisestä kahdestaan tehdystä risteilystä on aikaa kulunut reippaat 15 vuotta! Säät suosivat matkan aikana, ruuat olivat herkullisia, eikä tuo risteilyn teemakaan hullumpi ollut. Tästä huolimatta oli aika mukavaa ajella satamasta suoraan (no pikku koukkaus IKEAn kautta, heh) mökille. Lapset olivat vielä mummin ja ukin luona joten saimme vielä hengähtää hetkisen ihan kahdestaan, lämmitellä mökkiä ja kilistellä tuliaiskuohuvalla. Valmiissa pöydissä parin päivän aikana nautittujen aterioiden jälkeen oli ihan mukavaa taas tarttua kauhan varteen ja illalliseksi valmistuikin merihenkistä kala-äyriäispataa.

Sunnuntai-iltana ajelimme mökiltä kotiin, jonne oli kyllä ihanaa muutamien reissupäivien jälkeen palata. Äitini oli siivonnut meillä ennen kuin perjantaina lasten koulupäivän jälkeen lähtivät. Kiitos äiti. <3 Mikään ei voita sitä tunnetta kun palaat matkan jälkeen siistiin kotiin. Se on reissaamisen parhaita puolia, kotiin paluu nimittäin.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

-Liina

Viikonlopun aamiaiskattaus

Viikonloppuaamujen luksusta on nauttia myöhäinen aamiainen, oikeastaan jo voisi puhua brunssista. Usein teen aamiaiselle munakasta tai jotakin muuta vähän ruokaisampaa, ja saatamme jättää lounaan sitten kokonaan väliin. Tärkeä osa aamuja, olipa kyse arjesta tai viikonlopusta on kahvi. Mahdollisimman tummapaahtoista ja reilulla maidolla café au lait -tyyliin. Ennen vannoin rasvattoman maidon nimiin, mutta nykyään nautiskelen kahvini täysmaidolla. Enpä olisi tällaistakaan aiemmin uskonut tapahtuvan...

Kuvassa näkyvä hyasintti paljastaa että nämä kuvat on otettu jo ennen joulua. On vähän pidellyt kiirettä. Temppuileva tietokone on myös tehokkaasti latistanut bloggaustahtia. Kun ei toimi niin ei toimi. Arki on työn, kahden lapsen, koiran ja urheiluharrastusten tahdittamana melkoisen kiireistä, mutta toisaalta ihan kiva niin. Tykkään kun tapahtuu. Välillä on tosin ihanaa viettää viikonloppu ilman mitään suunnitelmia. Tämä viikonloppu on sellainen. Aamulla kävin pinkaisemassa omatoimisen "duathlonin". Ensin jäällä 7 km hiihtäen ja perään saan verran järven ympäri juosten. Kylläpä tekikin hyvää! Tällaisella tuhdimmalla aamiaisella jaksaa muuten päivän urheilutkin huomattavasti paremmin eikä energiatasot pääse ihan hetkessä turhan alas laskemaan.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa

SUOSIKKIPASTANI | AVOKADOPASTA

Tämä somessa järkyttävän suosion ja näkyvyyden saanut pasta ansaitsee noston täällä minunkin blogissani jo kaikesta kokemastaan hypetyksestä huolimatta. Kyseessä on ehdoton suosikkipastani, The Avokadopasta. Tätä on meillä jo tehty niin monet kerrat, ettei reseptiä enää tarvitse kaivella esiin ja toisaalta resepti onkin niin ihanan yksinkertainen, että sen melkeinpä muistaa kerrasta ulkoa. Tässä pastaruuassa yhdistyy monta suosikkiraaka-ainettani, kuten chili, avokado, lime ja valkosipuli. Niitä tulee käytettyä muutenkin ruuanlaitossa paljon. Itse en tämän reseptin raaka-aineiden suhteiden kanssa ole niin tarkkana, mutta jos haluatte ihan virallisen ja alkuperäisen ohjeen mukaan tätä pastaa tehdä, se löytyy esimerkiksi täältä. 



Meillä lapsetkin ovat tästä oppineet alun kakistelun jälkeen tykkäämään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerrasta ei kannata tyytyä jos lapset sanovat etteivät uudesta mausta tykkää. Sitkeys jo riittävän monta maistelukertaa yleensä tuottavat tulosta. Iloisena ja ylpeänä voinkin todeta, että meillä on todella vähän ruokia, joita lapset eivät söisi. Hauska muisto tähän kuitenkin liittyy, sillä nuorimmaisen 5 v. neuvolassa terveydenhoitajan kysyessä lempiruokaa, lapseni vastasi hetken mietittyään: "avokadopasta". Minua rupesi naurattamaan, sillä olen ihan varma että terkka ajatteli että olen lasta tuohon vastaukseen jotenkin valmentanut. Huvittavaa senkin takia, että tuolloin vielä avokadopasta ei ollut todellakaan suosikkiruokien joukossa. :D

Tosi usein avokadopastaa tulee tehtyä esimerkiksi perjantai-iltaisin työpäivän jälkeen kun tekee mieli syödä jotakin helppoa ja nopeaa mutta kuitenkin superhyvää. Avokadopastasta on tullut yksi vakituisista pastaruuista, joita meidän perheessä valmistetaan. Tätä voin ehdottomasti suositella kokeilemaan, mikäli sellainen ihme on käynyt ettet tähän ole vielä törmännyt!

Leppoisaa loppuviikkoa,

-Liina

PARSAA JA PARMESAANIA

Vihreän parsan sesonki on käynnistynyt ja kaupoista löytyykin ihania pulleita parsanippuja edulliseen hintaan. Kotimaista parsaa saamme vielä tovin odotella, mutta sitä ennen minä käytän hyvillä mielin tuontiparsaakin. Aiemmin valmistin parsan pääasiassa keittämällä tai grillaamalla, mutta nyt olen löytänyt uuden suosikkitavan parsan valmistukseen.

Enää en grillaa tai keitä, vaan valmistan parsan uunissa! Parsa kypsyy näppärästi joko uunipellillä tai uunivuoassa, oliiviöljyllä pirskoteltuna. Vihreä parsa on siitäkin helppo valmistaa, ettei sitä tarvitse kuoria sillä kuori on niin ohutta ja pehmeää. Riittää kuin napsaisee varren tyvestä kuivahtaneen kannan pois.

 

Parmesaanilla kuorrutettu parsa on herkullista ihan sellaisenaankin, mutta helpon lisukkeen isommallekin ruokailijamäärälle tästä saa. Parsa sopii hyvin grillatun lihan tai vaikkapa kalan kanssa tarjottavaksi ja minä suunnittelin tätä vappumenun osaksi.

Nyt odottelen että kotimainen parsa kypsyisi. Sitä kasvattaa naapurimummo-Ikko tuossa ihan pensasaidan toisella puolella puutarhatilkullaan. Muutamia parsanvarsia hän aina meillekin antaa ja täytyy kyllä sanoa että niiden makua ei voita  mikään.

Mukavaa vapun odotusta!

Liina

KYLMÄSAVULOHIPASTA PINAATILLA

Pastareseptit jatkuvat ja tällä kertaa vuorossa on kylmäsavulohipasta. Edellisen kasvispastareseptini voit käydä kurkkaamassa täältä. Reseptejä kylmäsavulohipastalle löytyy varmasti vaikka kuinka monta erilaista ja se kertookin että tätä pastaa voi muunnella hyvin monella tavalla. Jos jääkaapista löytyy lohen lisäksi sitruunaa ja jotakin yrttiä (esim. tilliä tai ruohosipulia) pääsee jo hyvään alkuun.
Tällä kertaa pannulle päätyi salottisipulia, jonka kuullotin voissa. Lisäsin sipulisilpun joukkoon sitruunankuorta raastettuna sekä lorauksen valkoviiniä. Heitin mukaan myös babypinaattia sekä tilliä. Sekaan raastoin vielä reilusti parmesanjuustoa. Lohi kannattaa lisätä vasta aivan loppuvaiheessa. En käyttänyt tässä pastassa kermaa, mutta halutessaan sitäkin voi hiukan kastikkeeseen lorauttaa.
Yksi tärkeä asia pastan valmistamisessa on keittää pasta riittävän napakaksi. Lötkö ja puuroutunut, ylikypsä pasta ei tee oikeutta millekään reseptille. Pastan keitän aina erikseen valmiiksi ja huuhtelen lävikössä. Sekoitan sopivan kypsän pastan kastikkeen joukkoon pannulla.

Vaihtelua tähän kylmäsavulohipastaan saa lisäämällä joukkoon esimerkiksi sieniä, jotka sopivat kivasti yhteen lohen  kanssa. Myös kasviksia lisäilemällä tähän pastaan saa hyvinkin erilaisia vivahteita. Esimerkiksi kirsikkatomaatit voisivat toimia hyvin rasvaisen lohen lisukkeena, toisivat mukavaa hapokkuutta pastaan.

Kylmäsavulohipasta on yksi suosikkipastoistani. Julkaisua odottelemassa on vielä ainakin yksi pastaresepti. Se onkin tällä hetkellä suosikkini. Ehkäpä arvaatte jo mikä se on, sen verran näkyvyyttä se on viime vuosia somessa saanut.

Energiaa arkeen - VIHERSMOOTHIE

Sitkeän kuumetaudin sairastamisen lomassa on ehtinyt miettiä lukuisia kertoja kuinka onnellinen terveydestä saa olla. Tämäkin tauti on onneksi vain ohimenevää sorttia, mutta tässäkin lyhyessä ajassa terveyden merkitys on jälleen tullut tärkeämmäksi. Omasta terveydestä voi pitää monella tavalla hyvää huolta. Liikunta, uni ja terveellinen ravinto ovat ehkä niitä olennaisimpia. Niihin on itse myös helpointa tehdä muutosta, jos jokin osa-alueista on päässyt repsahtamaan (tunnustan kaikkien kolmen kohdalla!). Noiden kolmen lisäksi olisi hyvä elää mahdollisimman stressittömästi. Se onkin sitten vähän vaikeampi rasti, ainakin omalla kohdallani. Toiset kun ovat luonnostaan helpommin stressaantuvampaa tyyppiä. Vaikka osa stressistä, siitä palautumisesta ja sen siedosta selittyykin persoonaan liittyvillä tekijöillä, on varmasti myös tietoisesti opeteltavissa vähän iisimpi ote elämään ja asioihin ylipäätään.

Koska mikään asia ei ole muutettavissa yhdellä päätöksellä tai kertarysäyksellä, päädyin tarttua tähänkin isoon ja tärkeään haasteeseen pala kerrallaan. Ensimmäinen on tehdä terveellisempiä valintoja ruokailuun liittyen. Ärsyttävintähän tässä kaikessa on se, että minä oikeasti uskon tietäväni miten syödään hyvin ja terveellisesi. Vaikeinta on viedä tuo tieto arkeen ja niihin todellisiin tilanteisiin.

Tein eräänä viikonloppuna terveelliseksi aamiaiseksi vihersmoothien. Uskon että tuossa lasillisessa oli aikamoinen määrä hyvää tekeviä vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

 

VIHERSMOOTHIE

           

 appelsiini

mantelimaitoa

maustamatonta jugurttia

avokado

babypinaattia

puolikas banaani

kiivi-hedelmä

 

 

Tuli herkullista ilman yhtään lisättyä sokeria! Niin vain upposi lapsillekin avokadoineen ja pinaatteineen päivineen. :) Jospa seuraava rasti olisi sitten vaikkapa kunnolliset yöunet. Siihen helpointa on vaikuttaa menemällä aikaisin nukkumaan. Yritän tänä iltana!

 

Reipasta ja energistä loppuviikkoa!

 

-Liina

 

TOMAATTI-MUNAKOISO-FETAPASTA

Yksi suosikkipastoistamme on kautta aikojen ollut ”Puutarhurin pasta”. Sen pääraaka-aineita ovat mm. kesäkurpitsa, punasipuli, paprika, oliivit ja fetajuusto. Tuota pastaa syötiin joskus niin paljon, että siihen ehti ehkä jo vähän kyllästyä. Löysin hiukan vastaavan kasvispastareseptin, jossa oli samoja elementtejä kuin tuossa Puutarhurin pastassakin, mutta pääkasviksena munakoiso. Munakoisoa syömme useimmiten kesällä  marinoituna ja  grillattuna, nyt olikin mukava löytää resepti jossa munakoisoa käytetään hiukan eri tavalla.

Tämänkin reseptin löysin Hesarin sivuilta (klik!) josta täydellisen reseptin voi käydä halutessaan ottamassa talteen. Aika usein lähes kaikki tarvittavat ainekset löytyvät jo valmiina jääkaapista, vain munakoiso, basilika ja feta ovat ehkä sellaisia jotka joutuu erikseen ostamaan.
Lapset eivät grillatusta munakoisosta ole juuri välittäneet, mutta tässä ruuassa munakoisot upposivat kyselemättä ja kakistelematta. Munakoisohan on rakenteeltaan aika tiivis ja tuhti. Koostumuksesta tulee helposti aika vetinen ja luulen että enemmänkin munakoison rakenne kuin maku on on lapsia epäilyttänyt.

Pastat ovat superhelppo ja herkullinen ruoka. Jos vehnää ja hiilihydraatteja välttelee, pasta ei tietenkään silloin paras mahdollinen raaka-aine ole. Meillä pastaruokia syödään säännöllisesti, mutta käytämme aina täysjyväpastaa, jonka ravintoarvo on perinteistä pastaa parempi.
Jos tomaattipohjaisesta pastakastikkeesta ja munakoisosta tykkää, suosittelen ehdottomasti tätä tomaatti-munakoiso-fetapastaa testaamaan!

TÄYTETYT BATAATIT | resepti

Olen aika huono tekemään kasvisruokaa. Tiedostan kyllä lihansyönnin eettiset ongelmat, lihantuotannon kestämättömyyden ekologisesti ja toki myös terveydelliset seikat jotka puoltavat laadukkaan kasvisruoan puolesta. Täysin kasvissyöjää minusta ei varmasti koskaan tule, mutta koen jonkinlaista tyytyväisyyttä kyllä silloin, kun onnistun valmistamaan hyvää kasvisruokaa.

Löysin Hesarin sivuilta reseptin täytetyistä bataateista. Resepti vaikutti mielenkiintoiselta ja sisälsi paljon sellaista, joista yleensä pidän (mm. korianteri, valkosipuli ja chili). Tykkään myös ruuista, jotka valmistetaan uunissa. On mukavaa kattaa pöytää ja siivoilla keittiö rauhassa ruuan valmistuessa. Katettuun pöytään on mukava istahtaa etenkin kun tiskit on tiskattu ja tasot siivottu ruuan ollessa uunissa. Nämä on näitä minun neuroosejani.

Alla täytettyjen bataattien resepti, jos joku innostuu tätä testaamaan:

---

PAVUILLA TÄYTETYT BATAATIT

4 ANNOSTA, VALMISTUSAIKA 1 h 30 min
Bataatinpuolikkaat täytetään papuseoksella ja kuorrutetaan mozzarellalla.

• 4 (yht. 1,2 kg) pienehköä bataattia
• 1 tlk (400 g) mustapapuja
• 1 tlk (400 g) pieniä valkopapuja
• 2 sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl rypsiöljyä
• 2½ tl suolaa
• 2 tl paprikajauhetta
• 1½ tl korianteria
• 1½ tl juustokuminaa
• 1 tl mustapippuria
• 1 tl timjamia
• 1 tl oreganoa
• ¾ tl chilihiutaleita
• 2 rkl rypsiöljyä

Päälle:

• 200 g mozzarellaraastetta

Pese ja kuivaa bataatit huolellisesti. Laita ne kokonaisina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paahda 200-asteisessa uunissa tunnin ajan. Anna jäähtyä noin 10 minuuttia.
Valmista täyte bataattien paahtuessa. Kaada säilötyt, kypsät musta- ja valkopavut siivilään, huuhtaise kylmällä vedellä ja jätä valumaan.
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulisilppua vähintään 5 minuuttia. Lisää valkosipuli ja kääntele vielä pari minuuttia.
Lisää pannuun suola, paprikajauhe, korianteri, juustokumina, mustapippuri, timjami, oregano ja chilihiutaleet. Kääntele seosta pari minuuttia.
Ota bataatinkuoret uunista ja käännä kuoripuoli alaspäin. Täytä puolikkaat kukkuroilleen bataatti-papuseoksella. Kuorruta runsaalla mozzarellaraasteella.
Nosta uunin lämpö 225 asteeseen ja kuorruta bataatteja 8–10 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin värin. Anna jäähtyä hieman. Täytetyt bataatit voi syödä kuorineen.
Vinkki: Voit korvata säilötyt pavut 6 dl:lla liotettuja, keitettyjä papuja.
Resepti: Laura Kaapro

Vaikka itse näistä täytetyistä bataateista innostuinkin ja kovasti tykkäsin, täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että jostakin syystä muu perhe ei näitä ihan suurimmiksi suosikeikseen ollut valmis nimeämään. Ihme tyyppejä, sanon.
Kertokaapa jos teillä on jemmassa hyviä ja maistuvia kasvisruokia, omat reseptini rajoittuvat lähinnä sosekeittoihin…

-Liina

---

YLLÄTYSTEN VIIKONLOPPU

Pari viikkoa sitten vietimme viikonloppua ihan normaalisti oman perheen kesken mökillä. Tai niin luulin... Olin aika väsynyt, pari edeltävää viikkoa olivat olleet töiden puolesta aika rankkoja. En jaksanut siten kovinkaan paljoa mm. ruokien suunnitteluun panostaa, lähinnä mietin että kunhan on iltapala- ja aamupalatarpeet niin se riittäisi, ruokaostokset suunnittelin tekeväni vasta lauantaina.

Ilta ja aamukin vielä sujuivat ihan tutun kaavan mukaan. Patistin lapset pihalle ja järjestelin mökissä hiukan paikkoja. Mies sanoi vievänsä lapset käymään parin kilometrin päässä mummolassa. Tuokin oli ihan normaalia, en epäillyt mitään erityistä. Huomasin että mies on sytyttänyt pihan reunamille tulen ja ajattelin että polttaa roskia kuten aika usein tapaa tehdä. Edelleenkin olin ihan tuon tietämätön tulevasta ja tyytyväisenä keittelin cappuccinoa, kuvailin hiukan blogia varten ja kirjoittelin postausta. Kunnes... Mieheni ja tuttavaperheen mies ilmestyivät keittiön ikkunan taakse koputtamaan! Säikähdin ja kiljahdin ääneen. Almakin pomppasi sohvalta alas ja ihmetteli mitä tapahtuu.

Ryntäsin terassille, jossa vastaan tulikin paras ystäväni. Olin ihan äimänä ja ajattelin että ovat varmaankin vain ohikulkumatkalla. Kun heidän lapsiaan ei näkynyt, aloin aavistella josko tässä olisikin jotain muuta kyseessä, kuin pelkkä ohikulkumatka. Mieheni oli suunnitellut täysin minulta salassa rentouttavan aikuisten viikonlopun. Ystävien lapsia oli tullut kotiin hoitamaan heidän mummonsa ja meidän lapset jäivät yökylään omaan mummolaansa. Lapset olivat asian tienneet koko viikon, mutta niin vain nuorimmainenkin oli salaisuuden onnistunut säilyttämään. Uskomatonta.

Hetken siinä taivastelin tilannetta, mutta eihän siinä muu auttanut kuin heittäytyä vain muiden vietäväksi. Minun käskettiin vain varustautua pientä veneretkeä varten, muusta en sitten mitään tiennytkään. :)

Kuvasta näkee, että vähän on hämmentynyt olo. Olin vähän huonosti varustautunut, kun mukana oli lähinnä lenkkivarusteita. Onneksi mökiltä sentään löytyy aina jotain ikivanhoja ulkoilukamoja, joilla tuosta yllätysveneretkestä selvisin. :)

Miehet uistelivat jonkin aikaa ja me ystävän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Oloni oli ihan pöllämystynyt ja koko ajan nauratti, kun olin tosiaan kuvitellut viikonlopun kuluvan hiukan erilaisissa merkeissä. Täytyy sanoa että onpahan jännä tunne kun ei yhtään ole itsellä hajua mitä tapahtuu ja taisipa se tehdä tälle kontrollifriikille ihan hyvää. ;)

Rantauduimme saareen, jossa ollaan aiemminkin käyty retkellä. Siitä on tosin aikaa varmasti melkein (tai ylikin!) viitisentoista vuotta. Keitettiin nokipannukahvit ja käristettiin makkaraa. Retkellä ja ulkoilmassa kaikki maistui niin hyvältä!

Ajeltiin saaresta takaisin mökille. Mieheni sytyttämä kuoppa osoittautui rosvopaistikuopaksi ja hiillos oli veneilemästä palatessamme siinä kunnossa että paisti päästiin hautaamaan hiilien alle. Rosvopaistia tehtiin ystäväporukalla mökkireissuilla aikoinaan useampaankin otteeseen, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen sitä ei olla taidettu tehdä?
Paisti (possua ja karitsaa) käärittiin ensin leivinpaperiin, sitten folioon, kasteltuun sanomalehteen uudelleen folioon ja lopuksi kanaverkkoon. Paketit haudattiin kuoppaan ja kuuma hiekka ja hiilet lapioitiin päälle. Jotta kuoppa ei olisi jäähtynyt liian nopeasti, sen päällä poltettiin vielä pientä tulta.

Tässä välissä reipas retkeilijäporukka vaihtoi trikoot päälle ja säntäsi juoksulenkille metsään. Miehet menivät menojaan, minäkin pääsin painelemaan ihan rapsakkaa vauhtia entisen sm-tason hiihtäjän vanavedessä. Hän hoiti puhumisen, minä puuskuttamisen... Juostiin vajaa kymppi, saunottiin ja aloitettiin illallisen valmistelu. Ilta oli tosi kaunis ja taivas kirkastui harmaan päivän jälkeen. Kaiken adrenaliinin ja endorfiinin jälkeen olotila oli aika leppoisa.

Saunan (ja uinnin!) jälkeen viimeisteltiin illallinen. Kuoppa kaivettiin auki ja jännityksellä päästiin avaamaan pakettia.

Tuoksut olivat Alman mielestä tosi houkuttelevat ja täytyy kyllä sanoa että olipahan makukin aivan mahtava! Lihan lisäksi syötiin valkosipuliperunoita sekä vuohenjuustopunajuuria. Pitkän päivän ja kaiken tekemisen jälkeen illallispöytään oli aika ihana istahtaa (noin klo 22 :D).

En voi muuta todeta, kuin että kyllä mulla on aika ihana mies ja ihan mahtavia ystäviä! Kiitos kaikille, yllätysviikonloppu teki tälle arjen väsyttämälle ihmiselle todella hyvää. <3

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne!

-Liina