JOULU 2017 - KOKO PAKETTI

Loppiaisena on hyvä niputtaa koko joulu. Miettiä vähän miten tänä vuonna meni ja mitä toivoisi ehkä seuraavalta joululta. Joululle tuntuu olevan tyypillistä, että se tulee aina ihan liian nopeasti (lahjat ostamatta, siivoukset tekemättä ja kamala stressi kaikesta ihan koko ajan). Vaikka kuinka etukäteen mietin ja päätän että jouluun suhtaudun tänä vuonna rennosti ja rauhallisesti, käytäntö on kuitenkin aina ihan eri.

Meillä oman lisätvistinsä tähän hommaan tuo tietysti sekin, että joulua vietetään lähes aina muualla kuin kotona. Mikään koko joulukuun ajan rauhassa jouluun laskeutuminen kun ei vaan käytännössä onnistu. Kotona olisi mukava vähitellen lisäillä erilaisia jouluisia sisustusjuttuja, tuoda joskus kuusi jo vaikka viikkoa ennen aattoa, mutta eipä se oikein onnistu kun itse joulunpyhiä ei siellä vietetä. Jouluruokiakaan ei voi etukäteen pakkaseen tehdä, kun jouluksi mennään joko mökille tai sukulaisten luo. Tavallaan ihan helpotuskin, mutta toisaalta myös tosi harmi.

Joulukuulle tuntuu muutenkin kasaantuvan ihan hirveästi kaikkea ylimääräistä. Oli Suomi 100 -juhlaa lasten koululla, itsenäisyyspäivää, lasten telinevoimisteluharrastuksen joulunäytöstä, nuoremman lapsen syntymäpäiviä (kavereille sekä sukulaisille omansa tietysti), pikkujouluja ja kaikenlaista muuta pakollista ja vapaaehtoista. Vuoden vaihdetta ennen myös työrintamalla tapahtuu yhtä jos toista ja tuntuu että koko maailma pitää saada valmiiksi ennen joulunpyhiä. Tiedätte varmasti tunteen.

Jostain ihmeestä tulee myös tarve tehdä kaikki itse. Havukranssi oveen, eukalyptyskranssi ikkunaan, lahjat naapureille, joululeivät pikkujouluihin ja lahjat kummilapselle. Tänä vuonna sain kyllä suurta apua vanhemmalta tyttäreltä, joka teki (omasta vapaasta tahdostaan kyllä) kolme upeaa keppihevosta lahjaksi kummilapselle ja tuttavaperheen kahdelle lapselle. Itse olen käsitöissä ollut aina to-del-la surkea, mutta onneksi näyttää siltä ettei lapseni ole niitä taitoja minulta ainakaan perinyt.

Kaikesta tästä kiireestä, touhotuksesta ja muusta ylimääräisestä säätämisestä johtuen voin kertoa että aatonaatonaattona ajellessani mökille (mies ja lapset olivat ehtineet sinne jo minua ennen), jouduin automatkalla moneen otteeseen psyykkaamaan itseäni vielä viimeiseen siivousurakkaan. Pitäisi imuroida, luututa lattiat, vaihtaa lakanat ja tuulettaa petivaatteet. Pestä sauna ja ties mitä muuta. Hengittelin autoa ajaessani syvään, kuuntelin jouluradiota ja vakuuttelin itselleni että jaksaa jaksaa, mökillä on pienet neliöt ja nopsaan se huusholli on joulukuntoon laitettu. Kovin tuntui urakka silti isolta, joulunalusviikkoon oli kuulunut työreissuja ja muuta kiirettä vähän turhan paljon ja energiatasot olivat aika matalalla. Joulufiilis oli melko kaukana tuolloin vielä.

Mökin pihaan ajaessani tajusin heti että nyt ei kaikki ole ihan "kohdallaan". Ajomatkalla olin miehelleni soitellut ja ohjeistanut että veisi jo petivaatteita tuulettumaan jne. että itse siivousurakka saataisiin heti tehokkaasti käyntiin. Perille saapuessani pihalla ei kuitenkaan näkynyt mitään tuulettumassa. Sen sijaan siellä paloivat ulkotulet, ovessa oli ihana jouluinen kranssi ja mökin ikkunasta näin miten kynttilät paloivat sisällä. Sisällä mökissä odotti vielä käsittämättömämpi juttu, koko mökki oli siivottu lattiasta kattoon! Äitini ja isäni olivat käyneet meiltä salaa tekemässä mökkiin joulusiivouksen. Tekstiilit oli tuuletettu ja pesty, lakanat vaihdettu, joululiina laitettu pöydälle... Itkuhan siitä tuli. Liikutuksesta, väsymyksestä ja kiitollisuudesta. On mulla ihan uskomattomat vanhemmat. <3

Jouluvalmistelut sujuivat mökillä aika paljon rennommissa merkeissä, kun siivous oli hoidettu alta pois. Sain vain keskittyä joulukoristeluihin ja muuhun huomattavasti mukavampaan tekemiseen. Ehdittiin ennen jouluaattoa vielä käydä liikkumassa, hoitaa joulun ruokaostokset ja kaikki muukin ihan rauhassa. Saunottiin, uitiin avannossa ja paketoin viimeiset joululahjat. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä tunnustaa, että kovin vähällä tänä jouluna pääsin mm. jouluruokien osalta, kun aatto vietettiin minun vanhempieni luona (alla olevat kuvat onkin kaikki vanhempieni luota) ja joulupäivänä käytiin anoppilan jouluruokapöydässä.

Vaikka lapset ovatkin jo isoja, joulupukki vieraili silti aattona! Viime vuoden tapaan nuorempi lapsi päätti hoitaa joulupukkeilut, ja vaikka tätä etukäteen ei oltu suunniteltukaan, onneksi rekvisiitat löytyivät mm. mummin vaatekaapista ja lääkekaapista (paketillinen pumpulia).

Joka ikinen vuosi tuntuu että jouluvalmisteluihin on ihan liian vähän aikaa ja kun joulu viimein tulee, se on ihan liian nopeasti ohi. Siksipä tärkein asia ensi vuotta varten onkin taas kerran muistaa nauttia rauhassa jouluvalmisteluista, yrittää tehdä joulua vähitellen pienillä asioilla ja tehdä taas kerran vain niitä asioita ja valmisteluja, jotka itselle ovat tärkeitä ja mieluisia.
Hyvää loppiaista!

-Liina