ARKISEN AAMUN LUKSUS

Torstaisin aamuni poikkeaa tavanomaisesta kiireisestä ja puolipaniikissa juosten lähtemisestä melkoisesti. Herätyskello soittaa tunnin tavanomaista myöhempään ja kahvinkin ehdin latailla ihan rauhassa vasta aamulla. Normaalistihan yritän tehdä mahdollisimman paljon aamuvalmisteluita valmiiksi jo illasta, jotta aamusta saisi edes hitusen seesteisemmän tuntuisen. Torstaiaamun rutiineihin kuuluu yleensä myös juoksulenkki. Sinne kirmaan rauhassa syödyn aamiaisen jälkeen. Tämän arkiluksuksen mahdollistaa iltavuoro, jonka torstaisin aina teen. Tuolloin menen töihin kahdeksitoista, ja se on kyllä aika sopiva aika se. Aamupäivällä ehtii yhtä sun toista, mutta silti illalla on vielä hetkinen aikaa rauhoittua ja vaikka lukea lapsille iltasadut ennen nukkumaan menoa.

Alkuun tuo iltavuoro tuntui kammottavalta ajatukselta, olinhan koko aiemman työurani tehnyt töitä melko säntillisesti "normaaliin" työaikaan, eli noin klo 8 -18 välisenä aikana, hiukan omien menojeni ja työkiireiden tahdittamalla tavalla. Nykyään tuo yksi iltavuoro viikossa tuntuu kuitenkin mukavalta. Aamu on rauhallinen, ehdin kouluaamuisin letittää lasten tukat ilman kiirehtimistä, saatella vaikka molemmat kouluunkin. Iltavuorossa on muutenkin ihan oma tunnelmansa. Töitä tehdään tietenkin kuten normaalisti, mutta fiilis on jollain tavalla erilainen, rennompi.

Toissapäivänäkin join aamulla kahvit rauhassa. Totuttu lenkki jäi tänä torstaina väliin, sillä keskiviikkona kävin hierojalla joka irrotteli jumiutuneita pohkeitani. Ehdin hakea pihan sireenipuskastakin pari oksaa kahvihetken kaunistukseksi. Tällaiseen arjen luksukseen on harvoin normaalisti aikaa, mutta torstaiaamu tarjoaa mahdollisuuden tähänkin.

Eilen sen sijaan kävin mökillä myöhempään illalla juoksemassa metsässä ja se lenkki oli niin täydellinen ettei tosikaan! Aurinko oli juuri laskemassa ja metsä tuoksui päivän sateiden jälkeen huumaavasti. Sanoin illalla saunassa miehellenikin, että eipä sitä nuorena olisi uskonut nauttivansa juoksulenkistä ja metsän tuoksusta tällä tavalla. Ihan parasta mindfulnesia ja etenkin sen takia ettei tällaisiin elämyksiin tarvitse uhrata euroakaan. Ihan ilmaista tämä hupi!

Ihanan rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

Laituriaamiainen

Kaikenlaista kiirettä onkin pidellyt. Viikonlopun viettoon pääsin kunnolla vasta eilen. Ajoin yksin mökille (muu pesue oli sinne jo perjantaiksi mennyt). Siellä arjen kiireet ja stressi hellittää (ainakin hetkellisesti). Aamu alkaa aika täydellisesti, kun aamiaiasen saa nauttia laiturinnokassa istuskellen ja

auringosta nauttien.

Ensi viikolla yritän ehtiä viimeinkin laittamaan lisää ennakkotunnelmia Asuntomessuilta. Lisäksi kameran kortilla odottelee kuvia mökin valkaistusta vierashuoneesta. Nämä valoisat ja aurinkoiset kesäillat vaan tahtovat mennä ihan muiden juttujen parissa, kuin koneella istuen. Ei se varmaan ihan huono juttu toisaalta ole.

Haluaisin vielä toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi! Ilahdun tosi paljon jokaisesta uudesta lukijasta. Perjantaina muuten tapahtui ihan hullu juttu. Tai siis ainakin käyttäydyin aika pöllösti, kun ihana lukija tunnisti minut. Olin tosiaan aavistuksen häkeltynyt tilanteessa, ja annoin itsestäni vähintäänkin omituisen vaikutelman:D Ihanaa, että uskalsit minut pysäyttää, tuntui tosi kivalta saada palautetta!

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille joiden loma ei vielä ole alkanut:)

-Liina

Lounaalla ystävän kanssa - Muisto.

 Viime viikollä kävin ystäväni Millan kanssa lounaalla. Millan ehdotuksesta suunnattiin kahvila Muistoon. Paikka sijaitsee ihanassa puutalokorttelissa, sellaisessa joita täällä Jyväskylässä sentään on muutamia ymmärretty säilyttää. Paikka on ihanan tunnelmallinen ja lounaasta ei kyllä huonoa sanottavaa löytynyt!

Lounaalla tarjolla on ainakin keitto- tai salaattivaihtoehto. Itse valitsin kylmäsavulohisalaatin, joka oli todella hyvää. Koska olin huoleton lomalainen, kruunasin lounaan myös lasillisella rieslingiä. Aika luksusta...

Tokihan kunno lounaaseen kuuluu myös jälkiruoka. Syötiin puoliksi iso palanen talon suklaakakkua, jossa oli täytteenä ihanan raikasta lime-valkosuklaa(?)vaahtoa. Kyytipojaksi vielä iso latte.

Hyvä ruoka, mukava ympäristö ja loistava seura. Eipä sitä tämän ihmeempää arjen luksusta ihminen osaa kaivata:).

                                                                        ///

Viikonloppuna ollaan saatu nauttia uskomattoman kesäisesta säästä. Ihan täydellistä! Palataan siihen vielä myöhemmin:).
Mukavaa sunnuntain jatkoa!

-Liina 

YES



Kuvassa uusin printtilöytöni. Näiden, kuten monen muunkin asian suhteen, tulen "vähän" jälkijunassa. Printit taitavat olla jo vähän out, mutta ei haittaa:)

Elämä on yleensä kivempaa, kun sille vastaa yesyesyes.

 

Viikko on ollut poikkeava, sillä lapset ovat olleet hiihtolomailemassa isovanhempiensa luona. Päiväkoti on kiinni ja kurjahan tokaluokkalaisenkin olisi yksin päivänsä viettää. Ollaan kyllä todella kiitollisia että molempien isovanhemmat meitä näissä tilanteissa auttavat. Eikä voi kieltää, onhan se välillä aika luksusta elää kuin pellossa. Voi olla töissä päiväkodin sulkemisajasta piittaamatta, syödä vähän mitä sattuu (tällä viikolla ei ole kaupasta taidettu maitoa ja appelsiineja kummempaa hakea), nähdä ystäviä ja vietää miehenkin kanssa vähän leppoisampaa aikaa yhdessä.
Maanantai meni kotisohvalla loikoillessa (lamaantuminen iskee aluksi aina silloin kun olisi mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista mihin ei ole aikaa ja paikkaa muka löytynyt), tiistaina istuin iltaa työkavereiden kanssa ja eilen käytiin miehen kanssa humputtelemassa "isolla kylällä". Jos Jyväskylässä liikutte, suosittelen lämpimästi Figaro Winebistroa. Saatiin jälleen kerran loistavaa palvelua, miljöö on viihtyisä ja sisustusfanaatikon silmää miellyttävä ja ruokakin oli todella hyvää (sinisimpukoita ja tiikerirapuja). Jospa tänään taas palattaisiin normaaliin arkeen ja tehtäisiin illalla perusteellinen viikkosiivous. Edellisestä kunnon siivouksesta onkin jo aikaa. Eilen auringon pilkahdellessa näytti kyllä nurkat hiukan imuria ja moppia kaipaavan;)

Mukavaa torstain jatkoa, muruset!

Periksianto pellavalle

Rakastan nukkumista. Mikä onkaan ihanampaa kuin umpiväsyneenä kömpiä sänkyyn ja nukahtaa. Herätä kahdeksan tunnin keskeytymättömien unien jälkeen virkeänä ja levänneenä. Niin, lapsiperheessä, työn ja arjen ristipaineessa tuo on valitettavan harvinaista vaikka siihen toki pyritäänkin:)
Makuuhuoneessa onkin mielestäni kiinnitettävä muutamiin juttuihin huomiota, jotta nukkuminen ja erityisesti nukahtaminen olisi mahdollisimman miellyttävää. Tärkein juttu on tietenkin hyvä sänky. Ei liian pehmeä, ei liian kova, vaan juuri sopiva. Patja, joka tuntuu miellyttävältä, on pehmeä mutta ei siltikään upota. Toiselle on tärkeää ehdoton pimeys (kuten aiemmassa tekstissä mainitsin, itselleni ei niin merkittävää), ja toiselle tietynlainen peitto tai tyyny (no hei onko muuta kuin Tempur?!). Itselleni tosi tärkeä juttu on lakanat. Puhtaat vasta pedatut lakanat. Todellista arjen luksusta mielestäni. Niistä nyt muutama sananen enemmän.

Kotonamme kaikki lakanat ovat perinteisiä puuvillaisia. Paljon teen (omasta mielestäni) kotitöitä, mutta yksi juttu on inhokkilistallani ja sitä en pahemmin harrastakaan. Silittämistä nimittäin. Mielestäni parhaat lakanat ovat juuri pedatut, raikkaalta tuoksuvat ja silitetyt. Tuosta jälkimmäisestä meillä on tingitty.

Todella monessa paikassa olen viime aikoina törmännyt pellavaisiin lakanoihin. Mielikuvani materiaalista on aiemmin ollut karkea, jäykkä ja epämukava. Moneen otteeseen olen tuota mielikuvaa joutunut pohtimaan uudemman kerran, sillä niin paljon pellavalakanoiden pehmeyttä on ylistetty.
Niinpä sitten -30% aleseteli kourassani kävin KodinYkkösestä meille ensimmäiset pellavaiset lakanat hakemassa. Haaveissa oli valkoiset, silmää miellyttivät eniten vaaleanharmaat, mutta mukaan lähtivät kuitenkin tummanharmaat. Meillä ei ole yksiäkään noin tummia lakanoita ja ajattelin että tumma sävy voisi tuoda mukavaa ryhtiä makuuhuoneeseemme.

Ja täytyypä myöntää, että olen rakastunut. Pellavaiset lakanat ovat pehmeät, miellyttävät ja ihan täydelliset jo pelkästään senkin takia, että näyttävät sitä paremmilta, mitä ryppyisemmät ne ovat! Ei siis haittaa, vaikka ne unohtuisivat kuivausrumpuun, eikä niitä todellakaan edes tarvitse harkita silittävänsä. Ah, täydellistä!

Lakanoiden tummennuttua vaihdoin päiväpeiton valkoiseen. Se on aavistuksen liian pieni nykyiseen sänkyymme, mutta rennosti jalkopäätyyn heitettynä näyttää mielestäni ihan hauskalta. Tason päällä oleva punatekstinen taulu sai siirtyä ja tilalle otin olohuoneesta hevosvalokuvan. Sen on tehnyt mieheni ystävä jo vuosia sitten. Tykkään siitä tosi paljon.
Joskus kaipaisin sänkyymme päätyä, mutta tuossa ikkunallisessa valvomossa sellaista ei oikein saa mitenkään mahdutettua. Täytyy siis ajatella noiden sisäikkunoiden toimittavan sängynpäädyn virkaa.