Ihme kyllä toimin koko tapahtuneen onnettomuuden ja pitkät tunnit sen jälkeenkin, rauhallisesti ja hermoilematta. Itku tuli vasta yöllä sairaalasta kotiin ajaessa. Superreipas ja urhea oli kyllä lapsikin, joka lähiterveyskeskuksesta ensiapupolille ajaessamme oksensi autossa (hienosti oksennuspussiin tähdäten) ja vielä monta kertaa illan aikanakin. Muisti pätki, päätä ja kättä särki ja olo taisi olla ihan kaikin muinkin tavoin todella surkea. Pieni, iso kymmenenvuotias. <3
Tässä sankari viime viikonloppuna järjestetyillä kaverisynttäreillä ja alempi kuva otettu eilen, virallisena syntymäpäivänä. Onneksi ei turvavarusteiden laadusta oltu tingitty ja päässä oli kunnon kypärä ja päällä turvaliivi. Kypärä menee tällin jälkeen tietenkin vaihtoon, mutta siihen sijoitetut rahat tuntuvat kyllä kaikista tärkeimmiltä sijoituksilta, mitä voi tehdä.
Paljon onnea rakkaalle esikoisellemme. Pysyttelehän jatkossa tiukasti satulassa. <3
Hui! :o Onni onnettomuudessa, ettei ilmeisesti käynyt pahemmin. <3
VastaaPoistaNiinpä. Ainekset pahempaankin ovat aina olemassa. Onneksi taidettiin selvitä säikähdyksellä!
PoistaHuh, mikä tilanne! Onneksi oli onnea mukana onnettomuudessa! Se on muuten ihme juttu, että tiukassa paikassa sitä venyy ihan mihin vain superrauhallisena, mutta heti kun tilanne sallii "romahtamisen", se tulee.
VastaaPoistaIhana syntymäpäiväsankari teillä! Vielä aika pieni, mutta kuitenkin jo jonkin verran isokin <3
Kiitos Kerttu. <3
PoistaHuh, onneksi ei käynyt pahemmin! Hyvää synttäriä sankarille kuitenkin!
VastaaPoistaNiinpä, onneksi taidettiin tosiaan selvitä isolla säikähdyksellä. Kiitos tyttären puolesta. :)
PoistaVoi ei, onneksi ei käynyt pahemmin. Meidänkin esikoinen ratsastaa muttei ole onneksi pudonnut vielä kertaakaan...
VastaaPoistaOnneksi tosiaan aika vähällä selvittiin. Meillä tyttö on ratsastanut vajaan kaksi vuotta, ja pudonnut jo kahdeksan (!) kertaa...
PoistaHui kamala! Näissä heppaonnettomuuksissa on aina ainekset vaikka mihin, onneksi ei käynyt pahemmin! Onnea sankarille! <3
VastaaPoistaKiitos Tiia. <3 Totta on, että kun isojen eläinten kanssa ollaan tekemisissä, mitä vain voi sattua...
PoistaHuiii:/ Onneksi ei käynyt pahemmin! Tsemppiä! Ja onnea isollepienelle:)!!!
VastaaPoistaKiitos kovasti, Viivi. .<3
PoistaHuh, tuttu tunne, vaikka meillä ei olekaan tytölle noin pahasti käynyt. Pari kertaa on tippunut ponin selästä niin, että on jäänyt jalustimesta kiinni ja poni jatkoi matkaa. Kyseisillä tunneilla tallitytöt pitivät tunteja, eivätkä osaneet tehdä mitään kun tällaista tapahtui. Talli meni vaihtoon ja nyt meillä onkin ihana talli, jossa kaikki jalustimet on turvajalustimia ja kaikki opettajat koulutettuja eikä turvallisuudesta tingitä. Itse olen tipahtanut kolme vuotta sitten hevosen selästä niin, että solisluuni meni neljään palaan ja se piti raudoittaa. Olen sen jälkeen ratsastanut, mutta toissa kesänä tuli stoppi, en uskalla enää.
VastaaPoista