Laituriaamiainen

Kaikenlaista kiirettä onkin pidellyt. Viikonlopun viettoon pääsin kunnolla vasta eilen. Ajoin yksin mökille (muu pesue oli sinne jo perjantaiksi mennyt). Siellä arjen kiireet ja stressi hellittää (ainakin hetkellisesti). Aamu alkaa aika täydellisesti, kun aamiaiasen saa nauttia laiturinnokassa istuskellen ja

auringosta nauttien.

Ensi viikolla yritän ehtiä viimeinkin laittamaan lisää ennakkotunnelmia Asuntomessuilta. Lisäksi kameran kortilla odottelee kuvia mökin valkaistusta vierashuoneesta. Nämä valoisat ja aurinkoiset kesäillat vaan tahtovat mennä ihan muiden juttujen parissa, kuin koneella istuen. Ei se varmaan ihan huono juttu toisaalta ole.

Haluaisin vielä toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi! Ilahdun tosi paljon jokaisesta uudesta lukijasta. Perjantaina muuten tapahtui ihan hullu juttu. Tai siis ainakin käyttäydyin aika pöllösti, kun ihana lukija tunnisti minut. Olin tosiaan aavistuksen häkeltynyt tilanteessa, ja annoin itsestäni vähintäänkin omituisen vaikutelman:D Ihanaa, että uskalsit minut pysäyttää, tuntui tosi kivalta saada palautetta!

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille joiden loma ei vielä ole alkanut:)

-Liina

Veneillen

Viikonloppu vietettiin mökillä. Elvytettiin pari vuotta tauolla ollutta yhteistä harrastusta, eli veneilyä. Mihinkään kovin vaativaan veneilyhommaan itsestäni ei ole (esim. purjehdus vaatisi aivan liikaa opettelua ja säätämistä ja vaivannäköä), mutta aurinkoisessa säässä voin kyllä hyvin kuvitella itseni veneen kannelle tai takapenkille päivää paistattelemaan.

Tässä sitä taas nähdään; mitään ei koskaan kannata heittää pois! Tämäkin kymmenen vuotta vanha purjehdustakin tyylinen takkini sopii veneretkeilyyn kun nenä päähän. Suomen kevät- ja kesäsää kun saattaa joskus vaatia takkiakin...

 

Onnikin oli ajelulla mukana, asianmukaisiin pelastusliiveihin puettuna tietysti. Eipä tuo koira veneilystä niin kamalasti tuntunut nauttivan, joten jatkossa lyhyemmillä retkillä saa kyllä jäädä maihin. Veneessä hakeutui koko ajan syliin, siinä tuntui olevan turvallisinta olla.

Käytiin ajelemassa  Kissakoskella. Tuolla käytiin nauttimassa sunnuntaina äitienpäivälounasta, ja siitä ajattelin tehdä ihan oman postauksen. 

Lauantaina saatiin nauttia ihanasta aurinkoisesta kevätsäästä, mutta sen jälkeen onkin vain tuullut ja vihmonut vettä. Harmillinen juttu, sillä nyt olisi kiva tehdä pihahommia ja muita vastaavia ulkojuttuja. Toivotaan että säät tästä hiukan paranisivat!

Reipasta alkuviikkoa!

-Liina

Vapputervehdys

 

Viime viikonlopun tivolivierailun kuvin on hyvä toivottaa kaikille lukijoilleni riemukasta vappua!



Lapset nauttivat vauhdin hurmasta ja minä nautin pääasiassa auringosta (ja vähän hattarasta).

Kuvat eivät siirry Bloggeriin jostakin syystä kunnolla vaan muuttuvat ihan ihmeellisiksi. En nyt jaksa alkaa asiaa selvittelemään enempää, mutta jos joku tietää mistä on kyse, otan neuvoja kiitollisuudella vastaan.

 

Oikein reipasta ja mukavaa vappua kaikille!

 

-Liina

Viikonlopun fiilistelyä



 

Terassi, grillaus ja ulkona syöminen. Eipä sitä paljon muuta tarvita leppoisaan lauantai-iltapäivään.

 

 

Parsakausi on parhaimmillaan ja sitä on yritetty tehokkaasti hyödyntääkin. Eipä paljon parempaa lisuketta grilliruualle taida olla, kun tuore vihreä parsa. Toinen hyvä ja terveellinen lisuke on marinoitu ja grillattu kesäkurpitsa.

Onni rakastaa lämpöä ja aurinkoa. Sisällä sohvalle ei ole asiaa, mutta ulkona saa terassin sohvalla nautiskella lämmittävästä kevätauringosta ihan luvan kanssa. Kyllä kelpaa paistatella!

Tänään onkin taas palattu vähän normaalimpaan huhtikuun lopun säätilaan; vesisadetta ja koleahkoja lämpötiloja. Eipä haittaa, onhan tässä vielä kesään aikaa. Oli ihan mahtavaa saada pieni sneak peek kesästä:)

Reipasta maanantai-iltaa kaikille!

-Liina

Kesän tuntua

Eilinen tuntui jo melkein kesältä! Aurinkoa ja lämpöä riitti. Päivä tuntui ihanan pitkältä ja ehdittiin tehdä yhtä sun toista. Illalla laskettiin meidän pikkuruinen soutuvene ensimmäistä kertaa tänä keväänä vesille. Tarkoitus oli vain käydä tekemässä pieni lenkki, mutta sainkin idean lähteä etsimään lähellä olevia Sarakallion kalliomaalauksia.
Soutuveneessämme on pieni sähkömoottori ja akussa oli juuri sopivasti virtaa reilun puolen tunnin ajelua varten. Mikäs siinä oli veneessä istuskellessa, auringon laskua ihaillen.

Ja löytyiväthän ne kalliomaalauksetkin! Olen vastaavia nähnyt aiemmin (mm. Astuvansalmessa Ristiinassa), mutta kyllä ne aina samalla tavalla ihmetyttävät ja tekevät vaikutuksen.

Entäpäs te muut, löysittekö kuvasta mitään muuta kuin kalliota?

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

-Liina



Keväinen lauantai

Upea keväinen sää on hellinyt meitä koko päivän! Aurinko paistaa ja lämpöä melkein kymmenen astetta. Ei voi valittaa! Lapset ovat leikkineet hiekkalaatikolla kaikenlaisia upeita ruoka-annoksia tehden. Kaadettiin yksi nuotiopaikan lähellä ollut hiiltynyt puu ja päivän tärkein homma oli lisäpainojen upottaminen venepoijua varten. Mies on iltapuhteinaan valanut komeat betonimötikät, joiden sisällä on vielä melkoiset määrät rautaa painoa lisäämässä. Kesällä näiden saaminen (yksi painaa noin 100kg) järveen olisi ollut melko hankalaa, joten painot vietiin nyt kun vielä jäät kestävät.

Tokihan mies teki myös uima-avannon kun jääsahat ym. välineet olivat esillä. Käytiin koko porukka päiväsaunassa ja pitihän avanto myös käytännössä testata.

 

 

Aurinkoista viikonlopun jatkoa kaikille!

Harmaanvihreää



 

Kuten aiemminkin olen todennut, olen surkea viherkasvien kanssa. Näin keväällä vaan vihreä alkaa kuitenkin houkuttaa yhä enemmän. Päätin aloittaa varovaisesti ja hankin kotiin mehikasvin. Sillä luulisi olevan edes kohtuulliset eloonjäämismahdollisuudet. Eikö?

Värikin on mukavan vihreänharmaa, sopii kivasti tuollaisen betoniruukun kanssa yhteen. Tämä yksilö kaipaa selvästi kuitenkin kavereita. Taidanpa töiden jälkeen pyörähtää pikaisesti kukkakaupan kautta. Jospa mehikasville löytyisi seuralainen.

Tänään saadaan lapset kotiin! Viisi päivää hurahti todella nopeasti. Ei tainnut olla kovinkaan suurta ikävää puolin eikä toisin. Mikäs siinä, tietää että ovat hyvässä hoidossa tuttujen ja turvallisten isovanhempien luona. Siellä huomiota, kaikenlaista hauskaa tekemistä ja temppurataa löytyy riittävästi. Kirjaimellisesti, isäni oli nimittäin rakentanut lapsille jonkinlaisen tasapainoradan:)

Viikonlopuksi ei olekaan mitään erityisiä suunnitelmia. Kävin eilen lasten vaatekaapit läpi, ja näyttää siltä että jotakin pientä päivitystä täytyy vaatepuolelle keksiä. Kasvavat aina vaan ja isomman lapsen vaatteita ei kovinkaan paljon valitettavasti pysty pienemmälle kierrättämään, niin puhkikuluneita alkavat aina pieneksi jäädessään jo olla.
Onko teillä vinkata jotakin laadukkaita ja kivoja lastenvaatemerkkejä?

Rentouttavaa viikonloppua! Toivotaan että aurinko paistaisi:)

Pulled Pork

Viime viikonloppuna testattiin viimeinkin kovasti pinnalla ollutta possureseptiä, eli Pulled Porkia. Sen epävirallinen suomennos, nyhtöpossu, on aika veikeän kuuloinen ja kieltämättä taipuu suomalaiseen suuhun ehkä helpommin kuin alkuperäisnimike.
Pulled Pork valmistetaan yleisimmin possun kasslerista ja sitä minäkin kaupasta vajaan kilon mötkäleen ostin. Reseptin voi valmistaa mutkia oikomalla (näin tein) tai sitten aavistuksen työläämmällä tavalla tehden itse myös bbq-kastikkeen, jossa possu marinoidaan ja kypsennetään.

Helppo tie oli siis ostaa valmista bbq-kastiketta ja maustaa se savustetulla paprikajauheella, suolalla ja pippurilla. Lihan olisi pitänyt antaa marinoitua yön yli jääkaapissa, mutta niipä taas jäi tuo vaihe tekemättä ja liha marinoitui tunnin huoneenlämmössä. Paistoin sitä ensin Sarpanevan padassa puolisen tuntia ilman kantta noin 150 asteisessa leivinuunissa ja kaupunkireissulle lähtiessämme lisäsin pataan hiukan vettä ja laitoin kannen päälle. Kotiin tullessamme (noin kolmen tunnin päästä) revin possun suikaleiksi, siirsiin uunivuokaan ja lorauttelin päälle vielä reilusti bbq-kastiketta. Annoin olla vielä puolisen tuntia uunissa.
 

Lisukkeena oli jäävuorisalaattia, papu-tomaattimuhennosta, marinoitua punasipulia sekä jugurtti-piparjuurikastiketta. Liha kaikkine lisukkeineen kääräistiin tortillaletun sisään ja voin kertoa että herkkua oli!
Tämä ruoka on superhelppo valmistaa.Huomattava on vain sen pitkähkö paistoaika, eli vaatii hiukan etukäteissuunnittelua aikataulun suhteen. Mukavaa oli myös se, että kerrankin myös edullisemmasta ruohonosasta osasin valmistaa näin herkullista syötävää! Tätä kehtaisi tarjota vieraillekin.

Leppoisaa tiistai-iltaa kaikille!

Viikonloppuaamun haikuja

Sain Modernisti Kodikkaan Kertulta haasteen, jossa piti tehhä postaus omalla murteella. No, mähän olen siitä vähän outo tapaus, etten puhu oikeen mitään tiettyä selkeetä murretta. Kotosin oon Etelä-Savosta, mut miä ja siä, mitä mikkeliläiset puhuu, ei mun puheessa kuulu. Jotain piirteitä löytyy Etelä-Karjalan murteesta, siel kun tuli vietettyä jotain kaheksan vuotta opiskeluaikana. Ja tietty sit tää keski-suomalainen sanojen venytys vähän tahtoo nyt alkaa leimaamaan omaa puhetta, ollaanhan me täällä päin jo yli seittemän vuotta asuttukin.

Näin maanantai-iltana on hyvä vähän kääntää veistä haavassa ja muistella niitä parhaita juttuja, joista viikonloppuissa tykkää. Yks suurimmista nautinnoista on rauhallinen aamiainen. Aika usein siihe kuuluu munakas. Tykkään tehhä sen siten, et laitan sekaan aika paljon kaikkee muutakin, esimerkiks sipulii, kinkkuu ja yrttejä. Täs munakkaas tais olla myös paprikaa ja kirsikkatomaatteja.

Toinen tosi tärkee osa aamuja (muulloinkin tietysti kun vaan viikonloppuna) on kahvi. Juon maitoo kahvilla. Isoon kuppiin melkein 2/3 maitoo, jonka lämmitän mikrossa, sit sekaan tummapaahtosta, vahvaa kahvia. Hienostellen voisin sanoo juovani lattee;)

Smoothiet on myös rynnistäny meijän keittiöön. Ostettiin tossa vähän aikaa sitten blenderi, joka on kyl tosi näppärä. Murskaa kätevästi jäiset marjat, pähkinät jne. Tuo kuvassa oleva smoothie tais olla tehty karhunvatukoista, mustikoista ja banaanista. Mukana tietysti myös rahkaa/jugurttia ja manteleita. Lisäilen mukaan myös usein jotain jauheita (joita lapset inhoo), kuten maca-jauhetta tai spirulinaa.

Aika usein viikonloppuna aamupäiviin kuuluu myös lenkki ja ihan pelkällä munakkaalla sitä ei jaksais. Siks aamiaisella nautiskelen myös hiukan leipää. Vaalee paahtoleipä ei oo yleensä mitään arkiaamiaiskamaa mulle, mut viikonloppuna vaaleetakin leipää menee. Tuossa leivässä päällysteenä Oltermanni Cheddaria (en ymmärrä miks sitä niin kamalasti muka hypetetään, musta ei mitenkään erityistä) ja kurkkua. Aika normisetti tuo.

Viimenen, mutt ehkä tärkein juttu, on sanomalehti. Ilman sitä aamu ei ois mitään. On ihan parasta selata lehtee kaikessa rauhassa läpi, hörppiä toinekin kuppi kahvia ja ottaa rennosti. Sellasta luksusta kun ei arkiaamuisin oo tiedossa. Ne on nimittäin kaaosta, kuten aika useissa lapsiperheissä ymmärtääkseni:)

Ja voi herranen aika sentään, miten vaikeeta on kirjottaa näin! Näköjään se vähän skarpimpi teksti pyrkii väkisinkin näppiksen läpi. Ois oikeestaan hauskaa, jos itellä olis selkee, tiettyyn asuinpaikkaan sidoksissa oleva murre, mut näköjään musta on tullu vähän tällanen murteiden sulattamo. Yhtä yhestä, vähän sitte toisesta:)

Ja ehottomasti pitää haastaa myös muutama muu tähän. Eli jos Piipadoon Piia, Valkoisen Soihdun Viivi ja Nuapurissa-blogin Marjukka jaksais, olis hauskaa kuulla yks postaus teidän omalla murteella kirjotettuna:)

Ankkaa - osa 2.

Aiemmin testasimme kokonaisen ankan paistamista. Tänään testissä olivat ankan rintafileet. Ne ostettiin pakasteina ja sulatettiin jääkaapissa vuorokauden ajan.  Resepti oli helppo:
-Ristikkoviillot nahkapuolelle
-Fileet kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin
-Suolaa ja pippuria kaikille pinnolle
-Ruskistaminen
-Pannulta uuniin 180 asteeseen kunnes sisälämpotila 55 astetta

Miten meni:

-Muuten ok, mutta maustaminen tapahtui vähän liian myöhään
-Olin hannari ja paistoin fileitä uunissa vähän liian pitkään ja sisälämpö nousi yli 60 asteen. Fileet eivät olleet niin meheviä kuin olisi toivonut.
-Rasva räiskyi paistaessa niin iloisesti, että saunareissu ennen ruuanlaittoa oli aika turha juttu. Suihku ja vaatteiden vaihto edessä.

Lisäkkeeksi tein uunissa palsternakkaa, johon laitoin öljyä, suolaa, pippuria, balsamicoa ja hunajaa. Näistä tuli tosi hyviä!
Päälisäke oli suppilovahverorisotto. Siinä aineksina:
-risottoriisi
-kasvisliemi
-valkoviini
-sipuli
-valkosipuli
-suppilovahverot
-sitruunankuoriraaste
-suola
-mustapippuri
-timjami

Vaikka itse sanonkin, risotto onnistuu lähes aina. Unohdin tällä kertaa parmesaanin, mutta risotto oli silti tosi maukasta eikä unohdus haitannut yhtään:)

Jälkiruuaksi tuhottiin lahjaksi saatu piparikuusi. Kostutin piparin kahvilla, ladoin päälle valmista tiramisurahka-kemaseosta ja raastoin päälle suklaata. Tuli ihan järkyttävän hyvää!

 

Ah, pitkät viikonloput on ihan täydellisiä! Tänäänkin olen ehtinyt lenkille, vaihtanut lakanat ja fiksaillut vähän  työtilaa, siitä ehkä huomenna jotakin lisää (jos vain päivä sen verran suostuu sen verran valkenemaan, että kuvatuksi saa...). 

Huomenna mennään kummityttöä moikkaamaan ja jos aikataulut antaa periksi käydään sitä ennen viimeinkin siellä Aalto-museossa.

Ihanaa pitkän viikonlopun jatkoa!

Perjantain rentoilua

 

Ihanaa, perjantai! Eilen olin pitkästä työpäivästä huolimatta reipas, ja tein viikkosiivouksen. Mielestäni viikonloppu alkaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun voi tulla rauhassa puhtaaseen ja siistiin kotiin, tehdä rauhassa vähän hyvää ruokaa ja ottaa lasillisen viiniä.
Tänään syödään leivinuunissa paistettua pizzaa, mies lupasi toimia pizzamaestrona. Leivinuunissa on vasta tuli, joten minä nälissäni aloitan herkuilla, rosmariini-merisuolakekseillä ja lasillisella ritisevän kuivaa valkoviiniä, seuranani uusin Koti ja Keittiö.
Huomiseksi suunnitteilla on vanhemman tyttären kanssa jouluostoksilla käyntiä. Ehkäpä pienemmänkin otamme mukaan. Saa nähdä lähteekö mies vai katsooko paremmaksi jäädä rauhassa kotiin...
 

Yksi suurimmista paheistani on karkin syönti. Tänään on kuitenkin perjantai, eli karkkipäivä, joten nyt en aio potea syyllisyyttä karkkeihin sortumisesta:)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Viikonlopun satunnaisotokset

Viikonloppuna on ihanaa kun ehtii kuvata valoisan aikaan. Mitään erityistä teemaa näillä kuvilla ei ole, kunhan kuvailin vain. Alla vanhemman tyttären tekemä isänpäivälahja joka tuotiin mökille. Sopii tänne kuin nenä päähän. Mielestäni aivan mielettömän hieno! Ja kuulemma olisi saanut valita myös ruskean laudanpätkän, mutta harmaa oli kauniimpi. Äitinsä tyttö.

Tästä kuvasta näkyy hiukan miestäkin. Yritin kovasti saada rajattua kuvaa, mutta en ihan onnistunut... Valokuvataulun olen saanut ylioppilaslahjaksi äitini enolta. Siihen täytyisikin vaihtaa valkoiset paspikset, niin olisi vähän raikkaampi tuossa paneloidulla seinällä.

Ja tässä Onni-Ponni. Omassa elementissään. Pallohullu noutaja, joka ei ole koskaan väsynyt ennen pallonheittäjää. Jaksaa siis juosta pallon perässä suurinpiirtein ikuisuuden. Ihan pöhkö tapaus.

 Ja vielä tuvasta kuva. Heh, liinasta huomaa ettei laatu ole Mustamäen torilla aina ihan priimaa. Liina on enemmän kuin kymmenen vuotta vanha, ehkä jopa viisitoista? Monessa on ehtinyt olla mukana jo. No, kelpaa tänne mökkikäyttöön paremmin kuin hyvin, eikä reunan sinnepäin -leikkaus haittaa yhtään.  Ai että tykkään tuosta raidallisesta matosta. Aiemmin pöydän alla oli ruskea lankamatto, mutta kyllähän tuo raita vaan näyttää paljon paremmalta. Omaan silmään ainakin!

Vaikka mökillä näin syksyisin ja alkutalvisin vähän satunnaisemmin olemmekin, halusin silti laittaa terassille edes muutamat talviset istutukset.

Viikonloppuun on mahtunut paljon muutakin kuin satunnaista kuvaamista. On kärrätty loput lehtikasat pihasta, mies laittanut aittaan räystäitä, lapset leiponeet pullaa mummun kanssa ja me miehen kanssa käyty juoksulenkillä. Harmittaa vain ettei ehditty valoisan aikaan saunoa. Olisin halunnut käydä järvessä pulahtamassa. Pimeällä kun en uskalla.

Tänään saimme vielä vieraiksi asuntonäytön alta karkuun tulevat vanhempani. Ja niin, kävipä pihapiirissä myös pyörähtämässä Eino:

 
Sunnuntai-ilta on muuten vähän tylsä tapaus ovella kolkuttelevan alkavan viikon takia, mutta tällä hetkellä ihan parhaat tv-ohjelmat Solsidan ja Silta pelastavat. Rentoa sunnuntai-iltaa kaikille!

Perjantain pikaruoka

Tultiin mökille perjantai-iltana. Usein ruokaa pitää saada pöytään kohtuullisen nopeassa ajassa. Lapset ovat nälkäisiä eikä itsekään jaksa kovin suurta panostusta ruuanlaittoon antaa. Perjantain pikaruoaksi tehtiin prosciuttopastaa.

Lapset hiukan protestoivat (ja mieskin) ruuan tulisuutta. Laitoin sekaan aika reippaasti pastapussin mukana tullutta valmista mausteseosta enkä tietenkään tajunnut että se koostuu pääasiassa chilistä.

 

 

Päästiin siis tosi helpolla:

Sipulin ja valkosipulin ruskistaminen, kermaa, aavistus mustapippuria, mausteseosta (chili-valkosipuli) sekä prosciuttoviipaleet silputtuina.

Lopuksi keitetyt pastat sekaan ja perjantai-illan pikaruoka oli valmis! Ei ehkä mitään kaikkein kevyintä iltapalaa, mutta kerrankos sitä...

Lisäksi vain hiukan patonkia ja tuorejuustoa. Helpolla päästiin  ja ehdittiin katsoa myös Vain elämää. Sauna lämmitettiin vasta kun lapset olivat nukkumassa. Saatiin käydä ihan rauhassa ja ilman sitä ihan hirveää säätöä mitä normaalisti saunassa käyntiin lasten kanssa liittyy.