Rakastan nukkumista. Mikä onkaan ihanampaa kuin umpiväsyneenä kömpiä sänkyyn ja nukahtaa. Herätä kahdeksan tunnin keskeytymättömien unien jälkeen virkeänä ja levänneenä. Niin, lapsiperheessä, työn ja arjen ristipaineessa tuo on valitettavan harvinaista vaikka siihen toki pyritäänkin:)
Makuuhuoneessa onkin mielestäni kiinnitettävä muutamiin juttuihin huomiota, jotta nukkuminen ja erityisesti nukahtaminen olisi mahdollisimman miellyttävää. Tärkein juttu on tietenkin hyvä sänky. Ei liian pehmeä, ei liian kova, vaan juuri sopiva. Patja, joka tuntuu miellyttävältä, on pehmeä mutta ei siltikään upota. Toiselle on tärkeää ehdoton pimeys (kuten aiemmassa tekstissä mainitsin, itselleni ei niin merkittävää), ja toiselle tietynlainen peitto tai tyyny (no hei onko muuta kuin Tempur?!). Itselleni tosi tärkeä juttu on lakanat. Puhtaat vasta pedatut lakanat. Todellista arjen luksusta mielestäni. Niistä nyt muutama sananen enemmän.
Kotonamme kaikki lakanat ovat perinteisiä puuvillaisia. Paljon teen (omasta mielestäni) kotitöitä, mutta yksi juttu on inhokkilistallani ja sitä en pahemmin harrastakaan. Silittämistä nimittäin. Mielestäni parhaat lakanat ovat juuri pedatut, raikkaalta tuoksuvat ja silitetyt. Tuosta jälkimmäisestä meillä on tingitty.
Todella monessa paikassa olen viime aikoina törmännyt pellavaisiin lakanoihin. Mielikuvani materiaalista on aiemmin ollut karkea, jäykkä ja epämukava. Moneen otteeseen olen tuota mielikuvaa joutunut pohtimaan uudemman kerran, sillä niin paljon pellavalakanoiden pehmeyttä on ylistetty.
Niinpä sitten -30% aleseteli kourassani kävin KodinYkkösestä meille ensimmäiset pellavaiset lakanat hakemassa. Haaveissa oli valkoiset, silmää miellyttivät eniten vaaleanharmaat, mutta mukaan lähtivät kuitenkin tummanharmaat. Meillä ei ole yksiäkään noin tummia lakanoita ja ajattelin että tumma sävy voisi tuoda mukavaa ryhtiä makuuhuoneeseemme.
Ja täytyypä myöntää, että olen rakastunut. Pellavaiset lakanat ovat pehmeät, miellyttävät ja ihan täydelliset jo pelkästään senkin takia, että näyttävät sitä paremmilta, mitä ryppyisemmät ne ovat! Ei siis haittaa, vaikka ne unohtuisivat kuivausrumpuun, eikä niitä todellakaan edes tarvitse harkita silittävänsä. Ah, täydellistä!
Lakanoiden tummennuttua vaihdoin päiväpeiton valkoiseen. Se on aavistuksen liian pieni nykyiseen sänkyymme, mutta rennosti jalkopäätyyn heitettynä näyttää mielestäni ihan hauskalta. Tason päällä oleva punatekstinen taulu sai siirtyä ja tilalle otin olohuoneesta hevosvalokuvan. Sen on tehnyt mieheni ystävä jo vuosia sitten. Tykkään siitä tosi paljon.
Joskus kaipaisin sänkyymme päätyä, mutta tuossa ikkunallisessa valvomossa sellaista ei oikein saa mitenkään mahdutettua. Täytyy siis ajatella noiden sisäikkunoiden toimittavan sängynpäädyn virkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti