Kevätnäytös

Joskus sitä on ihan erityisen ylpeä lapsestaan. Viime sunnuntai oli sellainen päivä. Silloin pääsimme lapsemme ja hänen ystävänsä järjestämään kevätnäytökseen. Näytöstä oli valmisteltu pitkään ja lopulta tytöt jakoivat kutsut molempien perheille ja muutamille muille naapureille. Äideiltä oli tilattu leipomuksia ja naapurin ihanan "varamummon", Marja-Liisan, kanssa hoidettu muita järjestelyjä kahvitarjoiluista, katsomosta ja esiripusta lähtien.

Minun tehtäväni oli leipoa jotain suolaista. Päätin tehdä pikkupitsoja. Täytteeksi laitoin parmankinkkua, herkkusieniä ja mozzarellaa.

Itse näytöksestä ei valitettavasti kuvia tullut otettua, mies kuvasi sentään kaiken videolle. Tytöillä oli roolivaatteet ja rekvisiitat viimeisen päälle. Marja-Liisa ja naapurin poika esittivät myös alkuun oman pienen runonlausuntansa; Kesäaamun.
Pöytä notkui tarjottavista, kuten kuvasta näkee. Iltapäivä oli mahtava, järjestelyt onnistuivat säiden tilausta myöten täydellisesti ja naapurusto tutustui taan asteen verran enemmän toisiinsa.
Päätettiin jo pitää syksyllä uudet juhlat. Teema vain pitää enää miettiä:).


Tällaista yhteisöllisyyttä ja välitöntä toimintaa sitä soisi ympärilleen enemmänkin. Onneksi lapset eivät välittäneet muodollisuuksista, vaan rohkeasti järjestivät tapahtuman jonne kutsuttiin niitä vieraampiakin naapureita. Seuraavan kerran kutsuttavien joukko toivottavasti laajenee entisestään.