Ruokailutilan uusi matto

Pitkä karvalankamatto on ruokailutilassa melko epäkäytännöllinen. Tai no, miten sen nyt ajatteleekaan, imeehän se sisuksiinsa kyllä kaikki leivänmurut ja muut epämääräiset asiat, mitä pöydältä saattaakaan tipahdella. Kaipasin kuitenkin helpommin puhdistettavaa ja luonnonmateriaalista tehtyä mattoa tuohon ruokapöytämme alle. Juuttimatto (esim. tämä Ikeasta) oli yksi vaihtoehto, mutta hiukan epäilin sen olevan liian houkutteleva Almalle purtavaksi. Päädyin Annon Taival-villamattoon, jonka ostin rapsakalla -40 % alennuksella. Maton sävy on lämpimään taittuva harmaa, joka sopii mielestäni mukavasti kylmän laattalattian kaveriksi.

Matto on kokoa 160x230 cm. Haluaisin että matto olisi isompi, mutta se näyttäisi hassulta koska sitä ei saisi aseteltua pöydän alle symmetrisesti. Jos joskus talon rakennamme, ruokailupöytä tulee sellaiseen paikkaan jossa sen ympärillä on riittävästi ilmaa ja tilaa.

Vaikka villan ajatellaan olevan materiaalina hankala, itse uskon että se on luonnollisen likaahylkivän ominaisuutensa takia myös ruokailutilassa hyvä materiaali. Jos joskus isompi vahinko sattuu ja matto vaatii kunnon pesua, niin kyllähän sekin onnistuu.

 



Valio-myrsky oli pudottanut viereisellä tontilla olevasta isosta lehtikuusesta komean oksan, josta sain kaunistusta maljakkoon. Harmillisen lyhytaikainen ilo tosin nuo oksat olivat ja tiputtelivat neulaset aika nopsaa tahtia pois. Naurattaa vieläkin kun toissasyksynä etsin kissojen ja koirien kanssa lehtikuusia, enkä tajunnut että sellainen (ja varsin iso kaiken lisäksi) tönöttää ihan tuossa vieressä...

Mitä tykkäätte matosta? Esimerkiksi täältä näkee miltä vanha matto näytti. Ja jos rupeaa tämä villainen tympimään, niin mattorallinhan voin aloittaa taas uudestaan. :)

Mukavaa ja tunnelmallista viikonloppua kaikille! Erityisesti muutamille uusille lukijoille, joita ilokseni on blogiani seuraamaan tullut. <3

-Liina

Tekstiililöytö - muotoonommeltu aluslakana

Nyt löytyi jotakin sellaista tekstiilipuolella, josta olen aiemmin jäänyt aivan pimentoon! Mielikuvani muotoon ommellusta aluslakanasta on ollut hyvin negatiivinen, tai ainakin luulin sen olevan erittäin epäkäytännöllinen. Tästä syystä moiseen ei siis käytännössä ollut tullut tutustuttua aiemmin.
Pellavaista aluslakanaa etsiessäni (niitäpä muutenkin onkin tarjolla tosi vähän!) törmäsin H&M:n nettisivuilla muotoon ommeltuun pellavaiseen aluslakanaan. Korkeahkosta hinnastaan huolimatta päätin sitä testata ja tilasin pellavalakanoiden kaveriksi sen. Ja voi että, uusi aluslakanasuosikki löytyi heti!

Tässä kuvassa lakanoissa on jo useampi yö nukuttu, ja siltikin lakana on noin napakasti paikoillaan pysynyt! Kuvaaminen oli vähän haasteellista, sillä toisella puolella sänkyä nukkui äreähkö herra päiväuniaan, ja vaikka kauniisti pyysin häntä hiukan siirtymään, ei mokoma suostunut. Piti tyytyä kuvaamaan hyvin rajattuja kuvakulmia.

Lakana on superhelppo pedata paikoilleen ja luulen kyllä, että tavallinenkin muotoon ommeltu lakana tulee tämän testauksen perusteella tilaukseen laitettua!

Pastellisia sävyjä ei voinut muutama kuukausi sitten ajatellakaan. Nyt ne tuntuvat ihanan raikkailta ja keväisiltä! Ihan vielä en tosin kevään toivoisi tulevan, sillä joulusta asti olen käynyt kiitettävällä sinnikkyydellä hiihtämässä, melkeinpä sen kolme kertaa/viikko tahdilla. Hyvä minä! Eilenkin töiden jälkeen ladulle lähti päänsärkyinen ja työviikosta hyvin väsynyt ihminen. Takaisin palasi paljon reippaampi tyyppi ilman päänsärkyä.

Vielä ehdin toivottaa teille kaikille ihanaa ystävänpäivää! Ilman teitä tämä bloggailu olisi aika paljon tylsempää. <3

-Liina

//

I bought new fitted linen sheet from H&M and like it a lot!

Happy Valentines Day to You all! <3

Viisi väriä - vedenvihreä

Vedenvihreä, turkoosi, jade,  mitä näitä nyt onkaan. Värihaasteen viimeiseksi sävyksi valitsin vedenvihreän/turkoosin. Kovin on värit olleet siniseen ja vihreään painottuvia, mikä tuntuu aika hämmästyttävältä, sillä kumpikaan väreistä ei lukeudu sellaisenaan suurimpiin suosikkeihini. Siniset överit saatiin 90-luvulla, samoin vihreä kausi (erityisesti pukeutumisessa) minulla oli samalla vuosikymmenellä.

Vaalea turkoosi on sävynä kaunis. Raikas ja keväinen ja usein talven jäljiltä tuota sävyä sisustuksessa suosinkin. Nyt se tuntuu aivan liian heleältä, tämä pimeä kausi vaatii ympärilleen vahvempia ja voimakkaampia sävyjä. Kuvaa katsellessa voi melkein kuvitella että ollaan jo keväässä! Oikein odotan sitä fiilistä, kun tekstiilit on ihan pakko vaihtaa vaaleampiin ja keväisempiin. Raskas ja pimeä syksy ja alkutalvi eivät kuitenkaan kavereikseen pastelleja kaipaa.

Värihaasteen ideana on esitellä viisi kodistaan löytyvää väriä, sekä haastaa joka päivä joku mukaan haasteeseen. Alun perin haaste on lähtöisin Syhinästä , minut mukaan haastoi Tunne Tilat. Haastan tänään mukaan Jutan Muotopuoli-blogista.

Ihanaista viikon jatkoa!

Liina.

Uudet sohvanpäälliset mökille

Mökillämme on Ikean Karlstadt-sohva. Se hankittiin viitisen vuotta sitten, kun mökki omistukseemme siirtyi. Kriteerinä oli edullinen hinta (jouduimme hankkimaan kerralla lähes kaikki huonekalut), simppeli design ja vaihdettavat päälliset. Sohvaan olemme olleet tyytyväisiä, hintaansa nähden on palvellut tosi hienosti. Viisi vuotta lapsi-/koiraperheen arkea on kyllä aika armotonta sohvan päällisille, jotka alkoivat olla jo tosi epäsiistissä kunnossa. Olisin mielelläni ostanut uudet samansävyiset päälliset, mutta harmikseni niitä ei enää valikoimissa ollut. Seuraavaksi parhaat olivat harmaansävyiset, jotka ovat likatahroille (jäätelö, koirantassut, pienet multaiset varpaat jne.) ehkä aavistuksen armollisemmat. Näin ainakin toivon.

Sohvan sävy tummeni nyt selvästi ja olen entistä vakuuttuneempi, että ensi kesän projektina tulee olemaan sisäseinien käsittely vaaleammiksi. Ulkoseinät pitäisi maalata myös, joten saapa nähdä kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä, molempiin ei nimittäin aika/rahkeet/rahat/jaksaminen riitä. Täytynee vähän pohtia tilannetta talven aikana.

Tykkään uusista päällisistä yllättävän paljon. Tuovat kivasti uutta ilmettä mökin tupaan. Vanhat olivat hyvät, mutta niin ovat onneksi uudetkin! Tältä sohva näyttin ennen:

Nyt mietin pitäisikö mökin ruskeasävyinen talja vaihtaa kotona olevaan musta-valkoiseen? Mitä olette mieltä, sopisiko musta-valkoinen paremmin harmaan sohvan pariksi? Toisaalta tuo ruskea tuo kivaa lämpöä kylmäsävyisen sohvan rinnalla, mutta sitten taas onhan tuota puun sävyä tuolla ympärillä kyllä aika paljon lämpöä tuomassa. Musta-valkoinen vai vaalean ruskea?

Mökillä oli muuten käynyt pienehkö katastrofi. Urpot hiiret (niiden kanssa on ollut pientä säätöä ennenkin, kun pari tyyppiä oli mennyt kuolemaan meidän sänkyyn, oikein lakanoiden väliin...) olivat joukolla (yöks!) päättäneet mennä uimaan kaivoon. Huonostihan siinä niille sitten kävi. Viime viikonloppuna jo ihmettelin miten vesi  haisee niin omituiselta ja kielsin lapsia sitä juomasta. Tänään mies oli sitten kaivoon kurkannut ja sieltähän olikin sitten ylimääräisiä kelluvia siimahäntiä löytynyt. Voi yrjötys sentään, sanon! Kävin kaikki lähikaupungin apteekit läpi ostaakseni vetyperoksidia, jolla kaivo desinfioidaan. Se on syyskuun alusta asti kuulemma ollut luvanvaraisesti myytävä tuote, eli poliisilta asti täytyy lupa aineen ostoon anoa. No terve! Kyllä siinä itsekseni muutaman kirosanan mutisin kun apteekki toisensa jälkeen kieltäytyi tuota myymästä. Määräyksiähän he vain noudattavat, ymmärrän kyllä, mutta joskus sitä toivoisi jonkun inhimillisen sormien läpi katsomisen tuolta määräysviidakon välistä pilkistävän. Kuolleet hiiret kaivossa ovat nimittäin melkoinen kansallinen hätätila, vai oletteko eri mieltä?

No, hiiristä (ne on asianmukaisesti tietysti nyt kaivosta ongittu ja tarpeellisin menoin hautaan saatettu) huolimatta mies ja lapset jäivät alkuviikoksi mökkeilemään. Onneksi voivat saunoa rantasaunassa ja lähikaupasta saa kanisterilla hakea juomavettä. Minä, raukka, joudun tekemään melkein koko viikon töitä. Perjantain sain onneksi sentään pitää palkatonta vapaata, niin voin ainakin kuvitella olevani syyslomalla kolmen päivän ajan.

Toisaalta, melkein lomaahan tämä tällainenkin on. Yksin kotona! Sitä ihmettä ei lapsiperheen äiti ihan kauhean usein pääse kokemaan. Kotiin tullessani ensi töikseni haravoin/puhalsin etupihan siistiksi lehdistä, paistoin pakastepizzaa iltaruuaksi ja otin lasillisen punaviiniä ihan vain sen takia, että olen yksin kotona. Käsittämätön juttu, että niitä riiteleviä palleroisia on muka jo nyt ikävä. Onneksi tulevat kotiin jo keskiviikkona (jolloin todennäköisesti toivoisin olevani vielä yhden illan omassa rauhassani, yksin kotona). :)

Mukavaa sunnuntaita!

Liina.

Petroolinsävyä olohuoneeseen

Petroolinsininen miellyttää tällä hetkellä värisilmääni kovasti. Sitä sävyä löytyi tyynynpäällisestä ja torkkupeitosta entuudestaan. Ne toin olohuoneeseen ja kaveriksi hankin uuden Nappula-kynttilänjalan. Iittala on nimennyt tuon sävyn merensiniseksi, mutta kaipa se petroolikin ihan käypänen on.

Betonialunen on viime viikon tuliainen Granitista. Lupasin tuoda sen ystävälle, mutta kävikin harmillisesti niin että alunen halkesi laukussa. Asettelin irtopalaset paikoilleen kuvauksen ajaksi. Huijausta siis tämäkin kuva!

Luonto tarjoaa taas omaa taidettaan. Korkean ikkunan takana oleva tuomi alkaa saada aika upean syysvärityksen!

                                                             ///


Viikko on (taas) ollut melkoisen vauhdikas. Siksipä en tänään kuvittelekaan siivoavani tai tekeväni oikein muutakaan hyödyllistä vaan siirryn kohta tv-huoneeseen katsomaan Vain Elämää -aloitusjaksoa. Olen niin väsynyt viikosta, että itken taatusti silmät päästäni ihan pelkästään sen takia. Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Liina

Tunnelmallisempi makuuhuone

Sitä ei haluaisi sanoa ääneen, eikä oikeastaan edes ajatella. Syksyä nimittäin. Silti se hiipii yhä lähemmäksi. Tuoksuu sateen jälkeen ja saa pimenevässä illassa sytytetyt kynttilät lepattamaan. Haikealta tuntuu luopua kesästä, se on ollut lämmin ja lempeä. Ihana.

Pimenevien iltojen myötä kotiinkin haluaa tunnelmallisempia sävyjä. Sänkyyn petasin puhtaan valkeat pellavalakanat, mutta "päiväpeitoksi" heitin tummanharmaan pellavalakanan tuomaan särmää muuten aika vaaleasävyiseen makuuhuoneeseemme.

Vaihdoin lehmäntaljan tilalle tummemman nukkamaton. Sopii mielestäni kivasti vaalean puulattian kanssa. Petroolinsininen torkkupeitto on ollut kesätauolla, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä kaivaa se jälleen esiin. Vielä kun ehtisi päiväunia sen alla joskus nukkua...

Hain lähikukkakaupasta (no niinkuin täällä olisi enemmänkin niitä, hehe) harsokukkia. Ennen inhosin niitä, mutta yksinään näyttävät nyt kauniilta.

Huomenna juhlitaan pienimuotoisesti mieheni syntymäpäiviä. Pitääkin tästä lähteä imurin varteen ja petailemaan vierasvuoteita valmiiksi. Tiramisu ja sämpylät odottelevat myös tekijäänsä. Pyykkivuori on onneksi selätetty jo, joten eiköhän tästä ihan ihmisten ajoissa selvitä.

Ihanaa viikonloppua!

-Liina

Olohuoneessa

Olohuoneeseen päätyi ison pullon kanssa samassa kaupassa tullut pärekori. Koriin uppoaa useampikin ylimääräinen (heh) sisustustyyny ja torkkupeitto. Kuvassa näkyvä on ihana puuvillainen, jonka löysin kahdeksalla eurolla alennusmyynneistä. Oliivipuu kaipaisi uutta ruukkua, jonne sen voisi kunnolla istuttaa. Nyt reppana on pienessä muoviruukussaan pärjäillyt koko kesän ja on varmasti ihan hyvä saada ympärille hiukan uutta multaa. Suojaruukkuna oleva peltinen ei varmastikaan ole riittävän vesitiivis, joten jokin kiva keraaminen tai betoninen (oi Granit, miksi olet niin kaukana!?) ruukku olisi etsinnässä.

Kulku olohuoneen kautta tv-huoneeseen on nyt mukavan avara ja väljä. Siksipä iso koivukaapikaan ei tähän alunperin suunniteltuun paikkaan päätynyt.

Tänään olisi tarjolla superkuuta. Toivotaan ettei pilviä kasaannu taivaalle liiaksi. Nyt näyttää vielä hyvältä. Päivä on taas ollut ihanan kuuma ja aurinkoinen. Tai no, veneretkellä satuttiin juuri sopivasti pienen sadekuuron kastelemaksi. Onneksi tämä loppukesäkin taitaa kuivata sen minkä kasteleekin!

Lempeää sunnuntai-iltaa ja reipasta tulevaa viikkoa!

-Liina

Sisustusintoa ja kirppislöytö

No johan se sisustusinto alkoi kesätauon jälkeen taas löytyä! Pitkän poissaolon jälkeen kotona teki mieli tehdä pientä sisustussäätöä, ja kesälomalla löytynyt iso lasipullo oli kimmoke ylä-aulan hukkanurkan sisustamiselle. Aiemmin tuossa peilin vierellä oli vanha (10 vuotta?) Ikeasta ostettu rahi, jolla ei okein minkäänlaista funktiota tuolla paikalla ollut. Kovin kauniskaan se ei ole, joten siitäkään ei syytä rahin esillä pitoon löytynyt.

Rahin tilalle löysi paikkansa antiikki- ja keräilyliikkeestä löytämäni vanha AIV-pullo. Pullo oli isossa pärekorissa, joka vielä odottelee putsausta. Eiköhän sillekin jotakin käyttöä löydy. Pullo on hauskan epäsymmetrinen, mutta pysyy ihan tukevasti pystyssä ja uskon (toivon!) etteivät lapset sitä kaada.

Peilin eteen siirsin työtilasta DIY-koivupölkyn. Se on edelleen kauniin sävyinen ja säilynyt ihanan vaaleana. Sen päältä löysi paikkansa myös By Malene Birgerin tuoksukynttilä sekä etupihalta napatut kuunliljan lehdet. Kuvissa näkyy myös hiukan aulan mattoa. Se on vuosia sitten ostettu Vepsäläiseltä hyvällä alennuksella. Matto on muistini mukaan Adean (?) ja materiaaliltaan villaa ja pellavaa. On kyllä ollut hintansa arvoinen, vaikka alennuksen jälkeenkään ei mikään ihan halpa ollut. Niin se vain on, että laatu (käsinsolmittu) ja luonnonmateriaalit kestävät ja vaikka hankintahinta kirpaisi, loppujen lopuksi käyttöikä on niin pitkä, että käyttövuosille jyvitetty hinta jää ihan edulliseksi. Meiltä nimittäin löytyisi varastosta useampikin WM-Carpetin karvalankamatto uusia omistajia odottelemasta. Polypropyleenimatoissa on puolensa, mutta itse olen alkanu vähitellen suosimaan enemmän luonnonmateriaalista tehtyjä mattoja.

Yläaulan nurkkaus sisältää nyt juuri niitä materiaaleja ja sävyjä jotka tuntuvat kauniilta ja sopivat mielestäni kivasti yhteen. Kummasti sitä sokeutuu omalle kodilleen ja sisustukselleen, vasta pidemmän poissaolon jälkeen huomaa niitä rempalleen jääneitä kohtia joita on sitten sisustusinnon löytyessä tosi mukava laitella uuteen järjestykseen. Tämäkin pieni facelift toteutui todella pienellä rahamäärällä, eli aina ei tarvitse kalliilla rahalla muutoksia tehdä!

 

Kivaa loppuviikkoa!

 

-Liina

Asuntomessuilla 1/3

Eilen pääsin asuntomessuille. On ollut suorastaan raastavaa lukea messupostauksia, kun itse ei ole aiemmin päässyt vastaavaa tekemään. Messukierros oli melkoinen juoksulenkki, aikaa kun oli vähän naftisti työpäivän päätteeksi. Jonkin verran skippasin kohteita ja yritin keskittyä niihin jotka ennalta olin arvellut mielenkiintoisimmiksi. Kuvia kertyi aika tavalla, vaikkakin kameran akku loppui vähän kesken kaiken.

Kuvattavia ihanuuksia oli vaikka kuinka paljon, joten jaan niitä useampaan postaukseen. Olette varmasti messukuvia nähneet jo kyllästymiseen asti, mutta itseäkin varten on mukava tallentaa muutamia eniten miellyttäviä juttuja.

Tässäpä yksi sisutuksellisesti kaunein kohde, Cube (kohde 2):

 

Moderni skandisisustus maustettuna muutamilla marokkolaishenkisillä yksityiskohdilla osui kyllä minun hermooni aika kutkuttavasti! Kupari ei kyllästytä edelleenkään, vaan toi ihanasti lämpöä muuten kohtuullisen neutraaliin värimaailmaan. Paljaaksi jätetty hirsi, kauniisti kuultolakattuna oli todella miellyttävä pohja sisutukselle. Jos joskus talon rakentaisimme, hirsi voisi olla yksi vaihtoehto! Talo oli todella valoisa, kiitos jättimäisten ikkunoiden. Harmikseni en julkisivusta tajunnut ottaa kuvaa ollenkaan.

Messujen erikoisin ja taatusti mielipiteitä jakava kohde oli mielestäni Skammin talo (kohdenro 23).

Talossa oli erikoinen laattapinnoitettu julkisivu. Toi mieleeni edellivuoden messujen Majan jollakin tavalla, vaikka materiaali täysin erilainen olikin. Asuntomessujen kohteiden pitääkin mielestäni sisältää myös hiukan totutusta poikkeavia ratkaisuja, ja tässi oli yksi tosi hauska sellainen. 

Omaan makuuni Skammissa oli vähän liikaa puupintoja, eikä Marimekko myöskään ihan noin runsaasti käytettyna ole minun juttuni, mutta voisin kuvitella että tämän kohteen sisustus kyllä löytää kannattajansa. Skammin talossa oli paljon kivoja yksityiskohtia, kuten upeasti toteutettu kulmaikkuna ja vanerista tehtyjä kalusteita, joita DIY-henkisempi voisi ehkä omaankin kotiin toteuttaa.

Tässä ensimmäiset kaksi noston arvoista kohdetta. Arvaattekohan mitkä muut kaksi kohdetta nousivat omalla listallani korkealle?

-Liina 

Ikkunoista

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan ikkunoistamme, lähinnä olohuoneen isoista sellaisista. Isoista ikkunoista tulee mukavan paljon valoa, se on niiden ehdottomasti paras puoli. Näin keväällä tuon olohuoneen sivuikkunan takana oleva tuomi on kuin luonnon taideteos ikkunanpuitteet raameinaan. Kuvaan sitä en tietenkään osannut vangita niin kauniina kuin se luonnossa on.

Keväisin oikein odotan, että tuomi puhkeaa kukkaan. Se on kaunis ulkonäöltään ja huumaa myös tuoksullaan. Harmillista kyllä, kukinta kestää aika lyhyen aikaa kauniina. Kukat muuttuvat melko pian ruman ruskeiksi. Osa viehätyksestä piileekin varmaan juuri siinä, että tuosta kauniista ikkunan takaa näkyvästä puusta pääsee nauttimaan vain rajatun ajan.

Isot ikkunat tuovat myös haasteita. Kuumina päivinä aurinko porottaa ikkunoista lähes koko päivän ja jonkinlaista suojaa paahteelta on pakko käyttää. Olohuoneessamme on Woodnotesin isot paneeliverhot, jotka on näppärä kaukosäätimellä laittaa paahteelta suojaamaan. Usein käännän myös sälekaihtimet kiinni, niiden vaikutus on pelkkiä ohuita paperinaruverhoja tehokkaampi.

Toinen ja ehkä suurin haaste, on ikkunoiden peseminen. Olisivatpa edes sellaisia, joissa on vain kaksi pintaa pestävänä. Mutta ei, ikkunat joutuu avaamaan ja pestäviä pintoja on neljä. Melkoinen homma, etenkin jos haluaa saada raidatonta ja siistiä jälkeä. Tuokin projekti on muuten vielä tältä keväältä tekemättä.

                                                                              ///

Tämä päivä on mennyt pihahommien parissa. Etupihallamme on ollut melko iso rikkaruohojen valtaama täysin villiintynyt alue, joka pääsi nyt työn alle. Tajusin sentään ottaa ennen-kuvankin, tosin muutaman lapiollisen ja talikollisen ehdin heilauttaa ennen kuin muistin kameran hakea.  Projekti etenee huomenna toivottavasi jo siihen pisteeseen, että ensi viikolla päästään hakemaan kuorikatetta peräkärryllinen, jolla tuo alue viimeistellään. Periaatteessahan voisin käydä huomenna hoitamassa homman itse, mutta peruutustaitoni kärry perässä ovat vähän niin ja näin, niin taidanpa jättää homman miehelle ensi viikolla hoidettavaksi. Vahinkojen välttämiseksi...

Sain muuten viimeinkin poistettua kuvista itseäni häirinneet reunukset. Aika pitkään siihen menikin. Tajusin myös sen, miten saan kuvat bloggeriin isompina. Kertonee jotakin onnettomista taidoistani kuvankäsittelyyn, koodaukseen ja muuhun sellaiseen liittyen. Isompi kuvakoko tuo kyllä aika armotta esille kuvaajaan harjaantumattomuuden. Aika rakeisilta ja suttuisilta näyttävät ainakin omaan silmääni. Tämänkin suhteen täytyy yrittää olla itselle armollinen. Eihän tässä vielä kovinkaan pitkään ole kuvaamista tai kuvien käsittelyä harjoiteltu.

Viikko jo pian lopuillaan ja viikonloppu lähestyy, jee! Mukavaa loppuviikkoa kaikille:)

-Liina