Puhki käytetty

 Joskus sitä saa huonekalun käytettyä elinkaarensa päähän asti. Meille taisi käydä näin. Tai ehkä joku huippu-diy-velho olisi näistäkin saanut jotakin upeaa tuunattua, mutta me ei niin taitavia olla. Ruokapöydän tuolit hankittiin seitsemän vuotta sitten Askosta. Olivat halvat. Ne ostettiin nahkaisina. Ne olivat "nahkaisia". Kuten kuvista huomaa. No, harvemmin nahka ja halpa osuvatkaan samaan lauseeseen... Palvelivat nuo vuodet ihan kohtuullisesti, mutta rajansa tuolin ulkonäön rouheudellakin. Uusien tuolien hankinta on ollut mielessä jo pitkään, mutta ihmeen kauan jaksoin näiden resuisten kanssa sinnitellä.
Vai mitä mieltä olette, olisiko näillä vielä jokunen vuosi mennyt?
No oli tai ei, nyt nuo tuolit on siirretty varastoon lisätuolitarpeita varten. Pahiten osumaa ottaneet yksilöt saavat kyllä mennä kaatopaikalle, eipä tuollaisia irvisteleviä taida kehdata vierasistuimiksikaan tarjota.

Facebook-tykkääjät  ovatkin jo saaneet hiukan vihiä siitä, millaiset kaunokaiset resupekkojen tilalle saapuivat. Aiemmin postasinkin jo sisustushaaveistani, ja sieltähän nämä uudetkin tuolit löytyvät! Olen jo pitkään säästänyt vailla sen suurempaa tavoitetta, mutta tässä mielestäni toteutuivat juuri hyvällä tavalla sekä tarpeet että haaveet. Eli täydellinen kohde säästöjen käyttämiseen!

 

Enkä malta vieläkään ihan kaikkea paljastaa (anteeksi!). Laitan kunnon kuvia kunhan saan niitä otettua. Tässä kuitenkin hiukan esimakua siitä, minkälaiset ihanuudet perjantaina luoksemme saapuivat. Lapsilla oli ainakin hauskaa. Nyt on kolmesta isosta pahvilaatikosta tehty kaksi hevostallia aitauksineen päivineen sekä yksi hissi (?). On ikkunaa ja ovea ja kaikki! Siellä ne tallit nyt lojuu meidän olohuoneessa, lattia täynnä pahvisilppua jota ikkunoiden ja ovien leikkaamisesta tulee. Saa nähdä milloin nuo olohuoneen kaunistukset saa vietyä pahvinkeräykseen ilman suurempaa dramatiikkaa. Kerttu tietää miten voi käydä jos kysymättä noin vaan vie lapselta leikkikalut;)

Mitäs tuumaatte, hitti vai huti? Äidiltäni tuli jo tuomio, ovat kuulemma rillukat (?!). Isä tykkäsi, sisko puhuu häkkyräjaloista. Hehe, perhe on pahin:) Onneksi niiltä omilta rakkailta sietää melkeinpä minkälaista kommenttia vaan:)