2014/03/02

Puhki käytetty

 Joskus sitä saa huonekalun käytettyä elinkaarensa päähän asti. Meille taisi käydä näin. Tai ehkä joku huippu-diy-velho olisi näistäkin saanut jotakin upeaa tuunattua, mutta me ei niin taitavia olla. Ruokapöydän tuolit hankittiin seitsemän vuotta sitten Askosta. Olivat halvat. Ne ostettiin nahkaisina. Ne olivat "nahkaisia". Kuten kuvista huomaa. No, harvemmin nahka ja halpa osuvatkaan samaan lauseeseen... Palvelivat nuo vuodet ihan kohtuullisesti, mutta rajansa tuolin ulkonäön rouheudellakin. Uusien tuolien hankinta on ollut mielessä jo pitkään, mutta ihmeen kauan jaksoin näiden resuisten kanssa sinnitellä.
Vai mitä mieltä olette, olisiko näillä vielä jokunen vuosi mennyt?
No oli tai ei, nyt nuo tuolit on siirretty varastoon lisätuolitarpeita varten. Pahiten osumaa ottaneet yksilöt saavat kyllä mennä kaatopaikalle, eipä tuollaisia irvisteleviä taida kehdata vierasistuimiksikaan tarjota.



Facebook-tykkääjät  ovatkin jo saaneet hiukan vihiä siitä, millaiset kaunokaiset resupekkojen tilalle saapuivat. Aiemmin postasinkin jo sisustushaaveistani, ja sieltähän nämä uudetkin tuolit löytyvät! Olen jo pitkään säästänyt vailla sen suurempaa tavoitetta, mutta tässä mielestäni toteutuivat juuri hyvällä tavalla sekä tarpeet että haaveet. Eli täydellinen kohde säästöjen käyttämiseen!



 
Enkä malta vieläkään ihan kaikkea paljastaa (anteeksi!). Laitan kunnon kuvia kunhan saan niitä otettua. Tässä kuitenkin hiukan esimakua siitä, minkälaiset ihanuudet perjantaina luoksemme saapuivat. Lapsilla oli ainakin hauskaa. Nyt on kolmesta isosta pahvilaatikosta tehty kaksi hevostallia aitauksineen päivineen sekä yksi hissi (?). On ikkunaa ja ovea ja kaikki! Siellä ne tallit nyt lojuu meidän olohuoneessa, lattia täynnä pahvisilppua jota ikkunoiden ja ovien leikkaamisesta tulee. Saa nähdä milloin nuo olohuoneen kaunistukset saa vietyä pahvinkeräykseen ilman suurempaa dramatiikkaa. Kerttu tietää miten voi käydä jos kysymättä noin vaan vie lapselta leikkikalut;)




Mitäs tuumaatte, hitti vai huti? Äidiltäni tuli jo tuomio, ovat kuulemma rillukat (?!). Isä tykkäsi, sisko puhuu häkkyräjaloista. Hehe, perhe on pahin:) Onneksi niiltä omilta rakkailta sietää melkeinpä minkälaista kommenttia vaan:)

20 kommenttia:

  1. Mä taisin hajoilla näille ja naamakirjassa.... Tuli meillekin tuolikriisi!! :D

    VastaaPoista
  2. Ihana perhe! :))
    Mä kyllä ihan tykkään näistä "rillukoista", mutta silti sanon että meille ne ei sopisi, kuitenkin yhden kipaleen voisin ottaa rillukkaa vaikka meidän makuuhuoneeseen! :)

    Siitä muuten lisäpointsit, että valitsit mustat, ne on upeat ja melkein sanoisin että paremmat kuin valkoiset. Lisäkuvia odotellessa! :)

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli! Minä olisin saattanut valita valkoiset, mutta annoin miehellekin vähän vaikutusvaltaa ja hän päätyi mustiin:) Uskon, että hänen valintansa oli oikein hyvä.
      Huomenna lupaan lisäkuvia!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Toivotaan niin, toistaiseksi valinta on tuntunut oikein hyvältä:)

      Poista
  4. Samoista "rillukoista" olen minäkin haaveillut, mutta haaveiluksi taitavat jäädä. Olen koeistunut tuolin Vepsäläisellä ja petyin kovasti käytettävyyteen, vaikka ulkonäkö onkin ihana. Tuoli on mielestäni liian matala niin ruokapöydän kuin työpöydänkin tuoliksi ja selkänoja huonon tuntuinen, kun se kapenee ylöspäin. Millaiset ovat teidän käyttökokemukset?

    - Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoli on kieltämättä aavistuksen normaalia matalampi. Niin olivat myös meidän edelliset, joten tämä ei niin häiritse. Tosin nyt kun on pitkäaikaiset tuolit hankittu, olen vähän suunnitellut lyhennyttäväni ruokapöydän jalkoja (pari senttiä vain), pöytä nimittäin on sen muutaman sentin normaalia korkeampi!
      Selkänojan kapeneminen voi tuntua häiritsevältä, jos tuolissa haluaa istua rennosti röhnöttäen. Itse ajattelen kuitenkin, että ruokapöydän äärellä yleensä istutaan kohtuu asiallisesti (no ei kyllä aina tosiaankaan toteudu...), niin tuo ei niin haittaisi. Tuolit on nyt olleet meillä muutaman päivän, joten ihan kamalan lopullisia mielipiteitä ei vielä voi ehkä antaa. Se mistä olen tosi iloinen, on tuolien keveys ja helposti liikuteltavuus:)

      Poista
  5. Ihan parhaat tuolit! ;) Meillä valkoisena ollut jo monta vuotta ja hyvin kestävät lapsiperheen menoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Jenni:) Toivotaan että kestävät myös meidän perheen menossa mukana!

      Poista
  6. Nuo on ehkä niitä tuoleista kauneimpia. Itse tuskin koskaan niitä saan, mutta kiva että voi toisten tuoleja ihailla :)

    VastaaPoista
  7. Ihanan blogin löysin sattumalta Viivin blogin kautta -tänne jään lukijaksi :)

    VastaaPoista
  8. Kieltämättä jonkinmoista tarvetta uusille tuoleille saattoi olla havaittavissa ;)

    VastaaPoista
  9. Olen ihan ylpeä itsestäni, että näinkin kauan tsemppasin romutuolien kanssa:D

    VastaaPoista
  10. Ooih, no kyllä noiden vanhojen tuolien tilalle sai jo ostaa uudet ;).

    Onnea hienoista tuoleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Näitä teidän ihania kommentteja näytän riemumielin myös miehelleni. Hän olisi kuulemma ihan hyvin vielä vanhoillakin tuoleilla pärjännyt;)

      Poista