Arki 5/5

Tänään arjen kuvamateriaali on napattu kampaajan (mulla on muuten ehkä maailman paras sellainen!) tuolilla istuen. Olen perinyt äidiltäni aikaisin harmaantumisen geenin. (hyvinkin tieteellinen nimitys, heh). Tuon geenivihulaisen johdosta tyven harmaat, enkä tosiaan tarkoita mitään pelkkää maantienharmaata, vaan ihan rehellistä, vitivalkoista jouhimaista harmaata karvaa jota päästäni puskee, joudun kampaajan toimesta peittämään noin kuuden viikon välein.

Välillä vähän kadehdin ihmisiä, joilla on luonnostaan kauniin väriset hiukset, jotka eivät väriä kaipaa. Toisaalta taas onpahan noiden harmaiden takia yksi syy käydä reilun kuukauden välein kampaajalla juttelemassa ajankohtaiset kuulumiset, matkaraportit ja muut tärkeät asiat (kuten esimerkiksi se, onko tullut katsottua uuden kauden Viidakon Tähtösiä). Sannin käsittelyn jälkeen mieli on virkeä ja ilme freesimpi. 

 

 

Päivään mahtui monta muutakin kuvauksen arvoista juttua. Harmi vaan, ettei kamera enää kulkenut mukana. Käytiin luovuttamassa miehen kanssa verta. Ihan meidän kotikulmilla oli tänään Veripalvelun luovutuspiste, joten käytiin töiden jälkeen siellä koko perheen voimin. Lapsetkin pääsivät katsomaan miten verenluovutus käytännössä tapahtuu.

Puoli litraa vähäverisempinä ajeltiin keskustaan, jossa isompi tytär pitkällisen harkinnan (ensimmäisen kerran hommaa yritettiin pari-kolme vuotta sitten) jälkeen uskaltautui ottamaan korvikset. Hienosti sujui, ja uusia korviksia juhlistettiin käymällä ravintolassa syömässä.

Tänään haaste lähtee Hani P:lle, joka kirjoittaa ihanaa Vaihtelevasti Valkoista -blogia.