Toinen mahdollisuus oliivipuulle

Otsikko on ehkä hitusen harhaanjohtava. En minä oliivipuulle toista mahdollisuutta niinkään ole antamassa, kuin itselleni sen hoitajana. Ensimmäinen yritys nimittäin, noh, sanotaanko vaikka että kaikki osapuolet eivät jääneet eloon... Kuulemma tuo kaunis ja monia muitakin blogikoteja koristanut kasvi on aika hankala hoidettava. Pitää talvettaa ja kaikkea. Ihan ensimmäisellä yrittämällä en tosiaan suostu luovuttamaan, mutta sen verran tässä järkeä päähän tuli, että en sentään suurinta puuta raaskinut hankkia, vaan ihan tuollaisen minikokoisen. Mittasuhteiltaan hiukan pikkuinen meidän korkeaan olohuoneeseen, mutta mittasuhteista viis, tässä on nyt kyse taistelusta eloonjäämisen puolesta, eikä siinä koolla tai suhteilla ole merkitystä!

 

Edellisessä postauksessa uusi puu jo vilahtikin. Pääsi hetkeksi tv-huoneeseen. Tuo huone on kuitenkin pohjoisen puolella, joten aurinkoa rakastavalle puulle tuo huone olisi varma tappotuomio. Niinpä se paistattelee päivää talon valoisimmassa paikassa isojen ikkunoiden alla. Niistä mittasuhteista ei edelleenkään välitetä. Sinkkiruukkukin on vielä vanhan oliivipuun peruja, vähän liian iso sekin. Uutta ruukkua (tai ehkä jokin ihana Tine K:n kori olisi vieläkin parempi vaihtoehto) en kyllä nyt tässä vaiheessa vielä uskalla hankkia. Pärjännee tuossa hiukan isomassakin hetkisen.

 

Kasvin lapussa luki, etteivät puun hedelmät olisi syötäviä. Voin kyllä vannoa, että jos yksikin oliivi tästä puusta kasvaa ja kypsyy, niin aivan varmasti aion sellaisen syödä:)

///

Aurinkoista loppuviikkoa!

-Liina