Synttärihulinaa

Eilen juhlittiin pienimmän murusemme viisivuotissynttäreitä. Periaatteessa iisi homma: vieraina vain isovanhemmat ja kummit. Käytännössä: hirveä häsellys,säätö ja stressaantunut äiti. Homman tajuaisin, jos lopputulos olisi silmiä hivelevän kaunis. Kakut ja muut tarjottavat kuin konditoriasta ja lapset siististi kammattuina sohvalla vierekkäin vieraita odottelemassa. Koti (tässä tapauksessa mökki) puunattu ja kiiltävä. Totuushan on sitten kuitenkin jotain ihan muuta. Eli  äiti-ihminen, joka vaihtaa vaatteitaan vielä siinä vaiheessa kun ensimmäiset vieraat jo ovat saapuneet, riehuvat lapset, tarjoamukset vähän sinne päin ja vahingossa aivan törkeän vahvaksi keitetty kahvi. Ou mai... No, synttärisankarilla taisi olla hauskaa ja vieraat eivät ainakaan nukahtaneet kotimatkalla rattiin - kiitos sen kahvin.

Kakuksi sankari toivoi My Little Pony -kakkua. Muuhun ei tämän kondiittorin taidot riittäneet, kuin tökkäämään muoviponi kakun päälle. Pursotukset hoituivat mökkioloissa minigrip-pussin avulla. Täytteenä oli tummasuklaa ja valkosuklaamousset. Päällä sokerimassaa ja reunoilla tuorejuusto-kerma-suklaaseosta. Muita tarjoamuksia olivat valkosuklaa-pähkinä cookiesit, kinkkupiirakka (tämäkin sankarin oma toive) ja lasten leipomat piparit. Lisänä vielä Dumleja, Fazermintejä ja vaahtokarkkeja. Lapsilla ainakin riitti kattauksen jälkeen virtaa...

Olisipa joskus kuitenkin hauska nähdä sivusta, miten miehet (tai ne muut naiset joilta järjestelyt onnistuvat vaivatta ja helposti) homman hoitaisivat. Siis oikeasti! Ottaisin opikseni. Itselleni ainakin otti koville miettiä etukäteen mitä kaikkea rekvisiittaa (lisälautasia, kakkuvateja, lahjapaperia, korttitarpeita jne. jne) mökille pitää mukana viedä. Piti muistaa pakata ne etukäteen että miehen on ne helppo ottaa mukaan perjantaina lasten kanssa lähtiessä. Itsehän ajelin mökille suoraan työmatkalta. Muistaa kutsua vieraat ajoissa, hoitaa lahjan osto (no sieltä työreissulta käsin) ja tehdä kaikki tarjottavat hyvissä ajoin valmiiksi.  Ja olisi kiva tietää millaiset tarjottavat olisivat tarpeeksi hyvät ettei tarvitsisi jälkikäteen hävetä, mutta kuitenkin sellaiset että ne syntyvät vaivatta ja ilman stressiä. Vieraat viihtyisivät ja isäntäväki rennosti seurustelisi heidän kanssaan. Kaikilla olisi kahvia kupeissa, myös sen toisen ja kolmanne kaadon verran. Kaikki hoituisi sujuvasti.

Miehet (ainakin omani) aina toitottavat, että vähempikin riittää ja turhaan sitä aina stressaa ja liikaa tekee kaikkea... Ihan varmasti totta tuokin, mutta minä en ainakaan vielä ole keksinyt sellaista keskitietä, jolla tuo kaikki ilman pientä säätöä ja vähäistäkään hermojen kiristymistä syntyisi. No, seuraavat synttärit voisivat ehkä olla pieni testin paikka, eli joku muu (lue: mies) voisi ne järjestää. Minä ottaisin vieraita rauhassa vastaan ja en välittäisi pätkääkään siitä mitä tarjottavaa pöydässä on tai onko kahvia keitetty:)