Eilinen ratsastustuntini jouduttiin perumaan kentän lainehtiessa monta päivää jatkuneiden sateiden takia. Tunti siirrettiin tälle päivälle. Eipä tuossa mitään, lapset jouduin tänään ottamaan mukaan miehen ollessa työmatkalla. Viihtyivät kohtuullisen hyvin tallituvassa Hevoshulluja lukien ja iPadilla pelaten. Pienempi kävi muutamaan otteeseen kyselemässä pelivuoronsa perään, mutta muuten pysyivät tuvassa. Onneksi... Ratsastaminen on pitkäaikaisin harrastukseni. Aloitin sen alle kouluikäisenä ja nuoruusvuosinani kilpailinkin aktiivisesti sekä koulua että esteitä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin aina välillä sattui. Niin myös tänäänkin. Menimme tunnilla aivan perusjuttuja, puomeja ravissa. Oma heppani sattui sitten kompuroimaan oikein kunnolla, ja meni aivan mukkelis makkelis kentän pintaan. Arvata saattaa ettei siinä rytäkässä pysynyt kuskikaan kyydissä. Sinne päädyin hiekalle olkapää edellä siististi kuperkeikan tehden. Liekö olisin lyönyt reiden puomiin tai mihin lie, mutta himskutin kipeä se nyt on. Veikkaan että saan siihen oikein mojovan mustelman. Onni onnettomuudessa, ettei hevonen tullut päälleni. Sekin siinä ehti sadaosasekunnin aikana mieleeni tulla. Huomenna kenties kävely on melkoisen tönkköä mutta muuten taidettiin rytäkästä selvitä vähäisin vaurioin. Ensi tiistaiksi varasin jo uuden tunnin:)
Sen joutui myös nöyrästi toteamaan, että omat pohkeet ovat "aavistuksen" paksuuntuneet. Jouduin vaihtamaan nahkasaappaat tavallisiin kumppareihin kesken tunnin, kun toisessa pohkeessa ei kiertänyt enää veri... Täytyy viedä saappaat suutariin venytykseen. Pohkeiden paksuuteen vaikuttaminen kun on niin kovin paljon työläämpää;) Tässä voi taas todeta että laatuun kannattaa satsata. Omat nahkaiset Cavalloni ovat tosiaan vuodelta -94 ja edelleen aivan käyttökuntoiset.
(Kuvien hevoset eivät liity tapahtumiin;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti