Tämä talvi on ollut kummallinen. Jäänee muistiin leudoista säistään, harmaudestaan ja vähälumisuudestaan. Viikonloppuna mökillä otetussa kuvassa jäällä vielä jokunen sentti sohjoa, Nyt siitä on vain rippeet rannoilla.
Aamulla herätessäni (ilman herätyskelloa 6:18!?) auringon nousu ja kevyt usva saivat maiseman maalauksellisen kauniiksi. Siinä sai aamupuuro jäädä hellalle porisemaan, kun lennosta nappasin kameran ja juoksin rantaan tuota upeaa hetkeä taltioimaan.
Jäät pitivät hirveää meteliä; kumeaa pauketta ja ryskettä kun railot syntyivät. Säikyin vaikka allani ei vettä jään alla montaa kymmentä senttiä ollutkaan. Koiranulkoiluttaja pysähtyi kohdalleni ääniä kanssani ihmettelemään.
Takaisin kävelin pajunkissakimppu kädessäni. Puurokin oli hellalla mukavasti ehtinyt valmiiksi hautua. Sen verran sain tuosta pienestä ulkohyppelystä virtaa, että ennen töihin lähtöä hinkkasin kylpyhuoneen puhtaaksi. Raaka aurinko paljasti sen verran armottomasti saippua- ja kalkkisaostumat, ettei pystynyt hommaa yhtään lykkäämään.
Ihanan aurinkoista ja keväistä keskiviikkoa!
Ihanalla paikalla asutte, veden äärellä <3
VastaaPoistaMaalla asumisessa on puolensa:) Aika usein kyllä kiroan työmatkaani, mutta jos asuttaisiin isommassa kaupungissa, ei kyllä olisi mahdollista vastaavanlaisella tontilla taloa olla.
PoistaKaunista!
VastaaPoistaOlitpa ahkera, kun jaksoit hinkkata kylppärin ennen töihin lähtöä! :)
Jos arkisin meinaan jotain ekstra-kotitöitä saada aikaiseksi, ne on melkein pakko tehdä ennen työpäivää:) Iltaisin sitä kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta jää helposti sohvan tai tietokoneen vangiksi...
VastaaPoista