Minun värini

Sain Nuapurissa -blogin  ihanalta Marjukalta haasteen. Todella vaikean sellaisen, sillä se liittyy väreihin. Meidän kotimmehan on hyvin väritön ja neutraali. Esille nousee oikeastaan vain yksi selkeä väri; harmaa. Sitä löytyy isoista pinnoista (mm. seinistä ja alakerran lattiasta), huonekaluista (sohva) ja pienesineistä. Harmaa on turvallinen, siihen en kyllästy ja uskon että se kestää myös aikaa.

Coloria.net kertoo harmaasta mm. näin:
Harmaa on tavallinen, yllättämätön väri. Kun tarkoitetaan tavallista elämää, jossa ei ole huippukohtia, puhutaan harmaasta arjesta. Kun esim. englanninkielessä sininen (blue) näyttäisi kuvaavan masentuneisuutta ja synkkää olotilaa, Suomessa - sekä mm. Japanissa - vastaava väri lienee harmaa. Molemmissa maissa valitellaan elämän harmautta...
Harmaa yhdistetään synkkyyteen: kun päivä on harmaa, aurinko ei paista. Harmaa liitetään myös tunteiden kieltämiseen sekä masennukseen.

Hmm. Rupesin pohtimaan syitä miksi harmaa viehättää minua niin paljon. En koe olevani itse harmaa, ennemminkin päinvastoin. Olen persoonana ärsyttävän vahva ja värikäs. Puhun paljon, jolloin huomaamattani saatan jättää helposti hiljaisemmat jalkoihini. Ei mitenkään positiivinen piirre aina. Olen impulsiivinen, innostun helposti ja isossakaan joukossa en jää yleensä hiljaiseksi. Kouluaikoina olin taideaineissa tasaisen vahva, en kuitenkaan missään niin lahjakas, että sieltä olisi kannattanut ammattia itselleen suunnitella.

Ehkä haluan ympäröidä kotini (ja itsenikin, kun puhutaan vaatteista) tasaisilla ja hillityillä väreillä. Ympäristön värittömyys ehkäpä tasoittaa omaa persoonaani. Ja ihan hyvä niin.

Harmaa, valkoinen, musta, puu, muut luonnonmateriaalit. Niitä meidän kodista löytyy eniten. Pieninä ripauksina on joskus esim. turkoosia. Se onkin oikeastaan ainoa "oikea" väri, jonka voin sanoa lempivärikseni. Etsimällä etsin muutaman turkoosin (tai turkoosiin viittaavan) värin kotoamme. Aika vähissä kirkkaat ja erottuvat värit meillä ovat. Perheemme naisväki on kovin temperamenttista porukkaa, joten ehkäpä tuo neutraali ympäristö on meille ihan hyväksi.

Tiedän muutaman bloggaajan, jotka eivät ole ihan yhtä väriallergisia kuin minä. Muiden värikkäitä koteja ihailenkin. Erityisesti taito, jolla tehdään värikäs koti ilman että siitä tulee sirkus ja sillisalaatti, on kadehdittava. Itse en sellaista värien käyttöä valitettavasti osaa.
Olisipa kivaa jos

Kotipalapelin  Rilla
Valentine's Afternoonin Annika
ja
Casa Volmarin Jen

kertoisivat omista väreistään:)

Haaste kuului näin:
1. Esittele väri, joka puhuttelee sinua. Sellainen väri, joka on lähinnä sydäntäsi.

2. Liitä tekstiisi kuvia kotoasi, todistusaineistoa vaatekaapistasi, mitä vain keksit.
3. Voit myös kertoa lyhyen selostuksen siitä, mitä uskomuksia väriin on liitetty.
(Lähteenä voi käyttää vaikka coloria.nettiä.)